Metsäveroeurot sinne minne hakkuun jäljetkin
Viime viikon metsäuutinen oli, että rahastoyhtiö United Bankers myi 33 000 hehtaaria metsiään Saksaan. Metsärahastojen omistaman metsän pinta-ala on kasvanut kymmenessä vuodessa jo 600 000 hehtaariin. Ne omistavat jo enemmän metsiä kuin kunnat ja seurakunnat. Lähes puolet metsärahastojen omistamista metsistä on jo ulkomaisten toimijoiden hallussa. Luonnonvarakeskuksen tekemän selvityksen perusteella rahastoyhtiöiden metsätulot jäävät joissain tapauksissa Suomessa jopa kokonaan verottamatta.
Yksityismetsät olivat vielä muutama vuosikymmen sitten metsien sijaintikuntien paikallisen väestön omistuksessa. Metsistä kertyvät kantorahatulot jäivät vahvistamaan aluetaloutta ja metsien pinta-alaverokertymät vahvistivat kuntataloutta. Nykyisin kasvaneet kantorahatulot valuvat metsänomistajarakenteen muutoksen vuoksi suuriin asutuskeskuksiin tai jopa ulkomaille rahastomuotoisen metsänomistamisen rajun kasvun myötä.
Muutokset metsänomistuksessa ovat riski metsien käytön paikallisen hyväksyttävyyden kannalta. Mitä tapahtuu metsätalouden hyväksyttävyydelle, jos paikallinen väestö ja kunnallinen päätöksenteko kokevat saavansa metsätaloudesta vain hakkuiden jäljet? Samanaikaisesti monien metsävaltaisten kuntien kuntataloudet ovat kriisiytyneet väestön vanhetessa ja vähetessä. Tämän vuoden kunnallisverohaitari on venynyt jo 6,4 prosenttiyksikön suuruiseksi. Suomen maakunnista keskimäärin korkeimmat kunnallisveroprosentit ovat metsäisessä Etelä-Savossa ja matalimmat Uudellamaalla.
Jos kantorahatuloista iso osa valuu metsien sijaintipaikkakuntien ulkopuolelle, niin käy myös metsäverokertymien suhteen. Metsien pinta-alaverotuksesta luopumisen jälkeen on kunnille jaettu metsien pääomaverokertymästä vain osa niin sanottuna metsäeränä, joka on osa monimutkaista valtionosuusjärjestelmää. Metsäerän laskenta pohjautuu vanhojen maakunnallisten metsäkeskusalueiden bruttokantorahakertymiin ja metsämaan pinta-aloihin. Metsäeränä kunnille on jaettu viime vuosina vain reilu parisataa miljoonaa euroa vuodessa yhteisöveron jako-osuuden yhteydessä. Tämä on alle kymmenen prosenttia metsien kantorahatuloista ja alle puolet metsäverokertymästä. Vuonna 2023 kantorahatuloja kertyi lähes kolme miljardia euroa, joista 2,46 miljardia euroa yksityismetsistä.
Yksittäisen kunnan mahdollisuus vaikuttaa metsäerän suuruuteen on olematon. Kuvaavaa on, että metsävaltaistenkaan kuntien johtajilla ei tunnu olevan tietoa kuntaansa metsätalouden kautta kertyvästä metsäveromäärästä.
Ennen kuin paikallinen hyväksyttävyys häviää kansantalouden selkärangalta ja veroeurot valuvat ulkomaille, on syytä aloittaa metsäverotuksen kokonaisuudistus. Metsänomistajat, omistusmuodosta riippumatta, maksaisivat saman yhteisöverokantaan sidotun metsäveroprosentin mukaisen metsäveron, joka tuloutettaisiin metsän sijaintikuntaan. Tämä olisi oikeudenmukaista ja estäisi myös ulkomaille rekisteröityjen rahastojen metsäveron kiertämistä.