Avohakkuukieltoa ajetaan kiistanalaisin perustein

PÄÄKIRJOITUS & MIELIPIDE 1.6.2018 3:00
Mikko Tiirola

Osa ympäristöjärjestöistä kerää parhaillaan nimiä kansalaisaloitteeseen avohakkuiden kieltämiseksi valtion mailla. Tämän lisäksi Luonnonsuojeluliitto haluaa tuoreessa metsäohjelmassaan rajoittaa avohakkuita myös muualla ja siirtymäajan jälkeen luopua avohakkuista kokonaan. Eikä tämä edes riitä. Järjestö vaatii myös hakkuille naapurikuulemista ja valitusoikeutta.

Avohakkuut historiaan -kampanjaa vauhditetaan muutaman tunnetun lintulajin ja mustikan peitteisyyden vähenemisellä. Väheneminen pannaan harjoitetun metsätalouden piikkiin, vaikka 45 000 Suomessa elävän lajin joukkoon mahtuu aina sekä runsastujia että vähenijöitä. Syy lajien määrän vaihteluun voi olla hyvin moninainen ja niistä vähäisin ei liene ilmastonmuutos.

Luonto ei ole koskaan stabiili. Itse asiassa Suomen luontotyypeistä metsillä menee parhaiten uhanalaisluokituksessa: metsälajeiksi luokiteltuja lajeja on puolet, mutta kaikista uhanalaisiksi luokitelluista on metsälajeja kolmannes.

TUKIJOITA ALOITTEELLE houkutellaan myös hyvin kiistanalaisella väitteellä: "Avohakkuut hidastavat kamppailuamme ilmastokatastrofia vastaan". Harsintametsätalouden jälkeinen kehitys ei tue väitettä. Suomen metsät on saatu huimaan kasvuun ja samalla vahvaksi hiilinieluksi aikana, jolloin avohakkuun avulla uudistaminen on ollut vallitseva menetelmä. Puuston vuotuinen kasvu on melkein kaksinkertaistunut ja metsissä kasvava puuston määrä (hiilivarasto) on noussut yli miljardilla motilla ajasta, jolloin avohakkuita alettiin tehdä.

Yksi merkittävä tekijä kasvun kiihtymisessä on jalostus. Jalostetulla viljelymateriaalilla saavutetaan viidenneksen kasvun lisä. Ilman avohakkuuta ja metsänviljelyä sekin hiilensidontaa vahvistava tekijä jäisi hyödyntämättä.

SUOMESSA METSÄPINTA-ALASTA avohakataan reilu puoli prosenttia vuosittain. Avohakkuualojen pinta-alakin on pienentynyt Osaran aukeiden ajoista niin, että Keski-Suomessa niiden keskikoko on jo alle 2 hehtaaria. On syytä huomata myös se, että jos avohakkuu kiellettäisiin metsänhoitomenetelmänä ja jos silti tarvittaisiin sama määrä puuta jalostuslaitoksiin, jouduttaisiin se korjaamaan kolme kertaa suuremmalta pinta-alalta ja ympäri vuoden. Se lisäisi merkittävästi puunkorjuuta myös lintujen pesintäaikaan ja aiheuttaisi urapainumia sateisina kausina vastaavasti isommille pinta-aloille.

Juurikäävän leviämisriski kasvaisi, eikä sille ole puulajinvaihtoa parempaa lääkettä olemassa. Toki vastaavasti myrskyjen, myyrien tai hirvien aiheuttamat tuhot voisivat vastaavasti vähetä.

Olen vakuuttunut, että sadat tuhannet suomalaiset metsänomistajat haluavat itse päättää metsänhoitomenetelmästään. Tutkimus tuottakoon päätöksentekoon tietoa ja markkinat ohjatkoon puun hinnalla menetelmien valintaa.

Suomalainen metsä on niin monimuotoinen paikka, että eri menetelmille löytyy jokaisen metsänomistajan mailta tilaa. Olisi hölmöä siirtyä pakkojen maailmaan.

Mikko Tiirola

metsävaltuuskunnan puheenjohtaja, MTK ry.

Petäjävesi