Banaanivaltiot ovat muualla

PÄÄKIRJOITUS & MIELIPIDE 24.11.2017 3:00
Mikko Tiirola

WWF:n pääsihteeri Liisa Rohweder esitteli järjestönsä ilmastokantoja (KSML 21.11.). Huoleen ilmastonmuutoksen vauhdista ja monimuotoisuuden köyhtymisestä on helppo yhtyä. Sen sijaan keinot eivät aukea maalaisjärjellä.

Kannattaisiko arvostetussa ympäristöjärjestössä palata lähtöruutuun ja miettiä mistä ilmastonmuutos johtuu? Se johtuu yksiselitteisesti uusiutumattomien materiaalien, erityisesti fossiilisten käytöstä. Lääke hillintään on niiden käytön nopea vähentäminen.

Uusiutumattomat materiaalit kuten hiili, öljy, muovit, tekokuidut, teräs ja betoni tulisi korvata mahdollisimman kattavasti uusiutuvilla materiaaleilla. Uusiutuvista vaihtoehdoista suomalainen puu on yksi ekologisimpia vaihtoehtoja.

Mutta WWF haluaisi lähteä lyhyen aikavälin ilmastotekona rajoittamaan juuri suomalaista puunkäyttöä. Kyseessä on jälleen yhteisen ilmakehän osaoptimointi. Puutuotteet tuotettaisiin silloin toisella puolella maapalloa, kenties sademetsiä tuhoten.

Väitän, että suomalainen metsätalous on luonnon monimuotoisuuden kannalta ihan maailman parasta. Metsänomistajilla on talousmetsien hoidossa vahva tahtotila sen edelleen parantamiseksi. Suojelualueiden kolminkertaistaminen taas johtaisi siihen, että toisaalla talousmetsien käyttöä olisi lisättävä.

Rohweder kertoo aivan oikein, että energia- ja liikennepäätöksillä sekä asumis- ja ruokavalinnoilla on väliä. Mutta jälleen johtopäätökset ontuvat.

Aurinko-, geo- ja tuulienergia ovat ympäristöystävällisiä, mutta yksin niiden varassa sähköjärjestelmä ei toimi: talvella tulee pimeä ja kylmä. Säätövoimaa tarvitaan lisääntyviä määriä - ja kun vesivoimaakaan ei haluta lisätä, ollaan umpikujassa.

Saksa on huono esimerkki WWF:n ilmastopolitiikasta. Ruskohiilivoimaloihin investoidaan edelleen lisää ja maan sähkön käytöstä yli 40 prosenttia tuotetaan hiilellä. Puolan Belchlatowissa toimivan Euroopan suurimman hiilivoimalan päästöt ovat yli kolminkertaiset koko Suomen liikennesektoriin verrattuna.

Vaikka kaikki Suomessa siirtyisimme pyöräilijöiksi ja kävelijöiksi myös tavarakuljetuksissa, emme saisi kuin vajaan kolmanneksen tämän yhden voimalaitoksen hiilipäästöistä pois. WWF tuntuu katsovan sivusta myös, kun esitämme bioenergian tuotantoa korvaamaan Helsingin hiilen käyttöä.

Miksi WWF asettuu sähköautoilun puolelle mieluummin kuin biopolttonesteiden tai biokaasun? Sitäkin voi hämmästellä. Sähköautopolitiikka tarkoittaa uutta kalustoa ja uusia Talvivaaroja ja kaivoksia.

Kaivannaisia tarvitaan akuissa ja latauslaitteissa. Biopolttoaineet tulisivat jätteistä ja tukkipuun tuotannon sivujakeista ja vanhempaakin kalustoa voidaan muuntaa kaasulle sopivaksi.

Rohweder ilmoittaa suosivansa junaa. Hyvä niin. Parin tiikeri- tai pandalentomatkan väliin jättämisellä Indonesiaan hän tosin autoilisi 14 vuotta samalla hiilijalanjäljellä. Moni maalainen ei lennä koskaan.

Puurakentamisen Rohweder sentään tunnustaa hiilivarastoksi, mutta tukkipuita ei saa kasvatettua, ellei metsiä hoideta ja harvenneta. Muistetaanpa porkkanat: jos ei kitke eikä harvenna, ei isoja saa.

Ruokavalinnoissa unohtui se, että vähintään yhtä keskeistä kuin liha- tai kasvisvalinta olisi miettiä, missä ruoka on tuotettu. Maan ääristä kuljetettu ja monin torjunta-ainein käsitelty soija ei ole lähilihaa eettisempää valkuaista.

Suomen biotalouden kasvun vertaaminen banaanivaltioon oli arvostetulta ympäristöjärjestöltä isku vyön alle. On totta, että puuta voidaan ja pitää jalostaa pitemmälle, mutta ei sellun tai sahatavaran tuotanto sitä estä vaan mahdollistaa.

Selluntuotannon sivuvirroista tehdään ne tulevaisuuden innovaatiot, joilla ilmastonmuutos selätetään. Lähes kaikki öljypohjaiset tuotteet voidaan jalostaa tulevina vuosina Äänekosken biojalostamoiden kaltaisista biotuotetehtaista selluntuotannon ohessa.

Suomelle se on huikea mahdollisuus. Tämä ei todella ole banaanivaltiomeininkiä. Toivon WWF Suomen hallintoneuvostolta täysin uusia linjauksia.

Mikko Tiirola

puheenjohtaja

Metsävaltuuskunta, MTK ry

Petäjävesi