Byrokratiaa on raivattava pois biotalouden tiletä

PÄÄKIRJOITUS & MIELIPIDE 3.11.2016 3:00
Mikko Tiirola

Maankäyttö- ja rakennuslakia säädettiin edellisen kerran vuosituhannen vaihteessa. Silloin perustuslakivaliokunta näki ongelmia yleiskaavoihin sisällytettävien pitkien kieltojen ja rajoitusten vaikutuksessa omaisuudensuojaan.

Valitettavasti tämä pelko on käynyt toteen ja yksityisille maanomistajille on asetettu kaavoituksella sellaisia maankäytön rajoituksia, jotka ovat selvästi heikentäneet omaisuudensuojaa. Nyt ministeri Tiilikaisen johdolla lakia ollaan vihdoin muuttamassa siten, että tämä oikeusturvaongelma poistuu.

Uudistuksilla tarjotaan mahdollisuuksia hajarakentamisen helpottamiseen, poistetaan maisematyöluvan käyttö metsätaloustoimenpiteisiin yleiskaavan metsätalousalueilla ja ELY-keskuksien eli tulevien maakuntavirastojen rooli kaava- ja lupa-asioissa muutetaan neuvoa-antavaksi. Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet ovat myös täysremontin kohteena, sielläkin ajatuksena on pitää maaseutu elinvoimaisena.

Uudistukset ovat odotettuja, mutta on muistettava, että oikeusturva ei parane, elleivät kunnat ole itse aktiivisia näiden uusien työkalujen käyttöönotossa. Lakiesitystä on vielä parannettava eduskuntakäsittelyssä, jotta myös yleiskaavoihin tehtävät pienet muutokset, kuten maisematyölupavelvoitteen poistaminen metsätalousalueelta, voidaan poistaa vanhoista kaavoista kevennetyllä menettelyllä ilman raskasta kaavabyrokratiaa.

Nyt kunnille tarjotaankin mahdollisuuksia uudistaa alueiden käytön suunnittelua selvästi vuorovaikutteisempaan suuntaan. Parhaimmillaan kunta voi esittää erilaisia maankäyttötarpeita ja maanomistajat voivat tarjota alueitaan kaavoitettaviksi.

Maankäyttö- ja rakennuslakia ei ole tarkoitettu suojelulaiksi. Nyt kaavan käyttäminen suojelukeinona onkin tullut tiensä päähän. Kaavoituksen rinnalle täytyy ottaa käyttöön sopimusmalleja, joilla varmistetaan yksityisen maanomistajan omaisuudensuoja sekä järjestetään alueiden kehittäminen ja ylläpito.

Pidempiaikaisen suojelun tarpeisiin on olemassa hyvin kattavaa lainsäädäntöä. Sellaista, jossa omaisuudensuoja ei ole uhattuna.

Alueiden käytön suunnittelussa täytyy myös ymmärtää, että ekologiset käytävät ja viheryhteystarpeet tarkoittavat metsäisessä Suomessa sitä, että vältetään maankäytön muutos metsätaloudesta muihin maankäyttömuotoihin eli säilytetään alueiden metsäinen luonne. Päätehakkuut kuuluvat kestävään metsänhoitoon, joka on myös ilmastoteko.

Mikko Tiirola

puheenjohtaja

metsävaltuuskunta, MTK r.y.

Petäjävesi