Hal­li­tuk­sen met­sä­oh­jel­ma an­sait­si­si mah­dol­li­suu­den – Met­sän­omis­ta­jan kan­nal­ta hal­li­tuk­sen oh­jel­maan si­säl­tyy paljon hyviä kir­jauk­sia

IIJOKISEUTU KOLUMNI 

Maan hallituksen alkutaival on ollut kuoppainen. Ministeriero on jo nähty ja eduskunnan kesäloman jälkeen punnitaan, onko hallituksella sisäisiä toimintaedellytyksiä. Historian painolastit ja epäasialliset ulostulot tuntuvat estävän hallitusohjelman toteuttamista. Metsänomistajan kannalta hallituksen ohjelmakirjauksiin sisältyy paljon hyviä kirjauksia. Siksi moni metsänomistaja toivoisi, että hallitus kykenisi aloittamaan ohjelmansa toteuttamisen.

Orpon hallitus lupaa toteuttaa edellisen hallituksen tekemän ja laajan hyväksynnän saaneen Kansallisen metsästrategian kokonaisuudessaan. Hallitusohjelmassa on kirjaus etujärjestön vahvasti lobbaaman metsäbiotalouden tiedepaneelin toiminnan vakiinnuttamisesta. Hallitusohjelma on kirjaus, ettei metsien käyttöä rajoiteta. Hallitus lupaa jatkaa maankäyttösektorin hiilinieluja vahvistavia toimia, mutta tunnustaa tosiasian, että toimista huolimatta Suomi ei tule saavuttamaan kaudelle 2021–2025 asetettuja hiilinielutavoitteita, koska myös laskentamenetelmät ovat muuttuneet ja Venäjän puuntuonti on loppunut. ​EU vaikuttamisessa halutaan olla ennakoivia ja puolustaa kansallista päätösvaltaa.

Metsien suojelun luvataan jatkossakin perustuvan maanomistajan vapaaehtoisuuteen. Metso- ja Helmi-ohjelmia luvataan jatkaa. Suojeluhehtaarien maksimoimisen sijasta on kirjattu, että luonnonsuojelu on kohdennettava suojeluarvoltaan arvokkaimpiin kohteisiin. ​Kaikessa metsiin liittyvässä päätöksenteossa luvataan huomioida alueelliset, taloudelliset, sosiaaliset ja ekologiset ulottuvuudet.

Metsänomistajia paljon puhuttaneista kelvottoman heikoista lunastuskorvauksista erityisesti sähkönsiirtolinjojen osalta on kirjaus johtoalueiden lunastuskorvausten nostamisesta ja lunastuslain uudistamisesta.

Metsänomistajajärjestön verotoiveista hallitusohjelmaan nousi metsävähennyksen nostaminen 60 prosentista 75 prosenttiin. Se helpottaa sukupolvenvaihdoksia ja vahvistaa perhemetsänomistajien ja yhteismetsien mahdollisuutta metsätilamarkkinoilla kilpailtaessa rahastoyhtiöitä ja instituutioita vastaan.

Leikkauksiakin metsänomistajille on tiedossa. Metsätalouden kannustinjärjestelmästä leikataan 15 miljoonaa. Se oli odotettuakin, kun viime vuosina rahaa on jäänyt käyttämättä. Hallitusohjelman tavoitteiden toteuttamiseksi metsänhoitoon on kuitenkin panostettava, joten metsänomistajien etujärjestö tulee ajamaan lisäbudjetteja, jos määrärahat uhkaavat tulevina vuosina loppumaan. Pellonmetsitystuki poistuu ja metsäkeskukselta leikataan. Aluehallinnon uudistamiseen liittyvät kirjaukset ovat huolestuttavia, jos toteutus johtaa alueellisen päätösvallan kaventumiseen. Maaseudun kehittämisen määrärahojen puolittaminen tulee vaikuttamaan negatiivisesti myös metsätalouteen.

Metsänomistajien kritiikki kohdistuu myös liikennemäärärahojen jakoon. Tunnin juna Turkuun on asiantuntijoiden mielestä kansantaloudellisesti kannattamaton, kun taas valtion alempiasteisen tieverkon 1,5 miljardin euron korjausvelan kiinnikurominen olisi puuhuollonkin kannalta välttämätöntä.

Hyvien metsäkirjausten näkökulmasta ja EU:n metsien käyttöön kohdistuvan paineen takia, olisi toivottavaa, että RKP ja Perussuomalaiset löytäisivät yhteisen tahtotilan ja pääsisimme arvioimaan hallituksen toimia sen tekojen mukaan.

Mikko Tiirola

Metsävaltuuskunnan puheenjohtaja