Harmaa suojelu uhkaa hakkuurajoituspuheita enemmän

KOLUMNI |  METSÄNOMISTAJAN ÄÄNITORVI  |  SAVONMAA

Ilmasto- ja luontopaneeleiden hakkuiden rajoittamisvaatimukset ja Luonnonvarakeskuksen puolivuosittain voimakkaasti muuttuvat metsien hiilinielumallilaskelmat ovat hallinneet metsäkeskustelua. Olen rauhoitellut metsänomistajia, että meidän perustuslakimme omaisuudensuoja kyllä estää suorien hakkurajoitusten säätämisen. Enemmän pitää olla huolissaan siitä, säilyykö meidän puunjalostusteollisuudellamme usko vakaaseen toimintaympäristöön ja kestääkö Suomi kansantaloutena harmaana suojeluna lisääntyvää sääntelyä.

Tulevana keväänä hakkuisiin on tulossa jälleen uutta säätelyä. EU-tuomioistuin antoi viime syksynä päätöksen lintudirektiivin tulkinnasta, jota Viro oli pyytänyt lintujen pesimäaikaisista hakkuista. Ranskankielisessä pitkässä ja tulkinnanvaraisessa päätöksessä todetaan myös hakkuiden kuuluvan häirintäkiellon soveltamisalaan. Päätös ei erottele uhanalaisia lajeja yleisistä lajeista, mutta jos sitä tulkittaisiin tiukimmalla mahdollisella tavalla, voisivat hakkuut keskeytyä moneksi kuukaudeksi. Kun tietää metsien käyttöön kriittisesti suhtautuvien järjestöjen ja ympäristöhallinnon toimintatavat, on ilman kansallisen lainsäädännön täsmentämistä jopa todennäköistä, että niin kävisi. Pelissä on satojen miljoonien eurojen taloudellisten menetysten uhka erityisesti metsäkoneyrittäjille ja puunjalostuksen logistiikalle.

Kaikilla luonnossa työskentelevillä on halu olla häiritsemättä tietoisesti lintujen pesintää. On kuitenkin hyvä suhteuttaa häirintäkielto. Kotikissojen arvioidaan saalistavan pari miljoonaa lintua ja tieliikenteessä arvellaan menehtyvän vuosittain 7 miljoonaa lintua. Pesimäaikaisten hakkuiden kohdentamisella on pystytty pitämään hakkuiden vaikutus lintukantoihin huomattavan rajallisena - noin satana tuhantena häiriintyneenä pesintänä vuodessa. EU tuomioistuimen ratkaisu koskee kaikkea häirintää. Tuskin sentään rakentamista tai Jukolan viestiä ollaan lailla estämässä eikä kaupunkirakentamisessa suosiota saaneita isoja lasiseiniä, tuulimyllyjen lapoja tai sähkönsiirtolinjoja, jotka kaikki ovat huomattavan isoja surman loukkuja linnuille.

Suomen hallitus on jo reagoinut tuomioistuimen ratkaisuun. Eduskunta tulee päivittämään tänä keväänä sekä luonnonsuojelu- että metsälakia. Lakiesitykset ovat juuri olleet lausuntokierroksella. Lausuntokierroksella ollut esitys on oikeansuuntainen, mutta vaatii selkeytystä. Luonnonsuojelulakiin pitää kirjata yksiselitteisemmin, että pesimäaikaisista hakkuista säädetään metsälaissa ja sen valvonta kuuluu metsäkeskukselle. Riittää, kun metsäalan sisäiset Metsätehon luomat käytänteet kirjataan metsälakiin. Niiden mukaisesti hakkuut keskitetään kevätkesällä karuimmille metsätyypeille, jossa lintukannat ovat harvalukuisimpia. On tärkeää, että eduskunta kirjaa lain perusteluihin, että hakkuita koskevia rajoituksia ei uloteta muihin metsänhoitotöihin eikä leimikoiden suunnitellulta vaadita kohtuutonta byrokratiaa.

Kotikutoisena harmaana suojeluna ja byrokratiana näkyvä sääntely on sekä metsänomistajille että kansantaloudelle paljon isompi riski kuin ilmastopaneelin hakkuurajoituspuheet.

Mikko Tiirola

Metsävaltuuskunnan puheenjohtaja, MTK r.y.