Hirvikannan säätely ontuu

Mikko Tiirola
Vieraskolumnit 22.01.2018 

Mikko Tiirola: Maanomistajat tarvitsevat metsästäjiä ja metsästäjät maanomistajia.

Metsästyslaissa sanotaan yksiselitteisesti, että oikeus harjoittaa ja määrätä metsästyksestä kuuluu alueen omistajalle. Maanomistajan vaikutusmahdollisuudet hirvikannan säätelyssä ovat silti jääneet osassa maata kuolleeksi kirjaimeksi.

Jatkuviin hirvivahinkoihin tuskastuneena professori Matti Kärkkäinen on esittänyt pyyntilupajärjestelmästä luopumista. Ajatus on herättänyt metsänomistajien keskuudessa kiinnostusta. Esitys ei ole kuitenkaan ongelmaton johtuen pirstaloituneesta metsänomistajarakenteesta ja siitä, että hirvet eivät ole metsästyskauden aikana samoilla alueilla, missä vakavimpia tuhoja syntyy.

Jos pyyntiluvista luovuttaisiin, loppuisivat myös hirvituhokorvaukset. Jos hirvivahinkojen määrää ei saada hallintaan nykyistä järjestelmää kehittämällä, pitää toki olla valmius järjestää rajattu kokeilu, jossa pyyntiluvasta vapauttamista testattaisiin. Valkohäntäpeuran osalta tällaiselle kokeilulle olisi kiireellisin tarve.

MTK:n mielestä nykyistä järjestelmää on mahdollista kehittää. Hallituksen tulee käynnistää säädösvalmistelu maanomistajien oikeusturvan parantamiseksi ja hirvieläinten metsästysaikojen joustavoittamiseksi.

Nykyinen hirvilupien mitoitusjärjestelmä on monimutkainen ja kankea. Maanomistajien ja liikenneviranomaisten näkemysten huomiointi tai huomiotta jättäminen on täysin metsästäjien päätösten varassa.

Kannansäätely epäonnistuu, jos yksikin taso pettää. Hirvikannan tavoiteasetanta ei toimi kaikkien riistakeskusten alueilla. Maanomistajia kyllä kuullaan, muttei aina kuunnella. Toisaalla taas riistanhoitoyhdistykset eivät välitä alueensa riistaneuvoston kantatavoitteista. Jossakin metsästysseurat eivät välitä rhy:n verotussuunnitelmasta, eivätkä hae lupia riittävästi. Kannan leikkaaminen voi epäonnistua vielä, kun pankkilupia ei avata, vaikka hirvitihentymiä esiintyy.

OmaRiista ja riistahavainnot.fi -järjestelmät tarjoavat erinomaiset apuvälineet tihentymien tunnistamiseen ja lupien kohdentamiseen. Pelko siitä, että toiset kaatavat "meidän hirvet" sokaisee liian usein. Perisuomalainen kateus ja tasajakohakuisuus haittaavat hirvilupien kohdentamista vahinkoalttiuden mukaan.

MTK vaatii, että pyyntilupien mitoitukseen tulee saada vahvempi velvoite huomioida maanomistajien ja liikenneviranomaisten näkemykset. Talvehtivan hirvikannan tavoitehaarukka ei saa olla 0,5 hirveä laveampi. Lupaprosessiin on syytä luoda työkalut, jotta yhteiseen kantatavoitteeseen päästään ja siinä pysytään.

Metsästysaikoja on väljennettävä alueelliset luonnonolosuhteet paremmin huomioiviksi. Paksun lumen alueella Pohjois- ja Itä-Suomessa kannansäätely epäonnistuu, ellei metsästäminen ole mahdollista useita viikkoja nykyistä aikaisemmin. Ns. kiimarauhoituksesta pitää luopua siellä missä lumiolosuhteet estävät tehokkaan metsästyksen jahdin loppupuolella.

MTK esittää, että tasaisempaa hirvikantaa edistäisi myös se, että lainsäätäjä avaisi tammikuulle mahdollisuuden erilliseen kohdennettuun metsästykseen, jolloin hirvitalousalueella käyttämättä jääneet pankkiluvat voitaisiin kohdentaa uudelleen tihentymäalueille.

Metsätalous takaa hirvelle niin paljon ravintoa, että ilman organisoitua metsästystä kanta kasvaa sietämättömälle tasolle. Maanomistajat tarvitsevat metsästäjiä ja metsästäjät maanomistajia.