Hirvikanta tavoitetasolla

Luonnonvarakeskus julkisti 1.3. arvionsa hirvikannan tasosta syksyn 2018 metsästyksen jälkeen. Ensimmäistä kertaa 2000 -luvulla on Pohjois-Pohjanmaalla päästy talvehtivan hirvikannan koossa alueellisen riistaneuvoston asettamalle tasoitetasolle. Koillismaalle tämä tavoitekanta asetettiin viime keväänä 2-2,5 talvehtivaan hirveen tuhatta hehtaaria kohden seuraavaksi kolmivuotiskaudeksi. Kantatavoitetta asetettaessa riistaneuvoston tulee kuulla maanomistajajärjestöjen (metsänhoitoyhdistykset ja MTK) ja viranomaisten näkökulmia ja seurattava vahinkokehitystä. Pohjois-Pohjanmaalla hirvikantaa leikattiin viime metsästyskaudella 22 prosenttia. Tästä on syytä sanoa kiitoksen sanat kaikille hirvenmetsästäjille ja erityisesti riistanhoitoyhdistysten vastuuhenkilöille.

Nykyinen metsätalous takaa hirville niin runsaasti ravintoa, että ilman metsästystä hirvikanta kasvaisi sietämättömälle tasolle. Syksyisin ahertavat oranssitakit ovat metsänkasvatukselle välttämättömiä. Valtakunnan metsien inventoinnin mukaan hirvien aiheuttamia tuhoja on silti miljoonalla metsähehtaarilla. Kuusta on lisäksi jouduttu istuttamaan liian karuille maille kymmenien tuhansien hehtaarien aloilla.

Hirvikannan säätelyssä on tärkeää pyrkiä tasaisuuteen. Se on sekä hirvenmetsästäjien että metsänomistajien etu. Jos hirvikannan annetaan sahata ylös ja alas, on uhkana, että taimikko tulee syötyä jossakin vaiheessa. Ongelma on ollut, että kannan säätelyssä on monesti oltu myöhässä. Kun kanta on ollut kasvussa, ei sen leikkaamista ole saatu ajoissa käyntiin. Metsänomistajien ja liikenneviranomaisten varoitteluun on reagoitu liian hitaasti. Sitten kun kantaa on ryhdytty leikkaamaan, on iskenyt pelko tyhjistä alueista, jonka seurauksena kantaa on taas lähdetty kasvattamaan. Lisäksi hirvikannan naarasvoittoisuus on altistanut voimakkaille kannanvaihtelulle. Siihenkin on viimevuosina osattu kiinnittää paremmin huomiota. Metsänomistajille on tärkeää, että onnistutaan välttämään tilanne, jossa hirvikanta lähtisi uudelleen hallitsemattomaan kasvuun.

Kannansäätelyä on syytä viedä siihen suuntaan, että lupia anotaan ja myönnetään runsaammin ja metsästyskauden puolivälin tarkastelussa arvioidaan todellinen tilanne. Kulttuuri on ollut liikaa sen suuntainen, että kaikki luvat pitää pyrkiä ampumaan, koska kanta on ollut pitkään ylisuuri. Lupapankkijärjestelmä on käytössä yhä useamman riistanhoitoyhdistysten alueella. Se tarjoaa hyvän työkalun tasaisempaan kantaan. Kun lupapankissa on riittävästi pelivaraa, voidaan jahtikauden puolivälissä tarkastella tilannetta ja suunnata loppukauden metsästystä OmaRiista palvelua hyödyntäen alueille, joille uhkaa muodostua talvitihentymiä. Jos nähdään, että kanta-arviot ovat menneet pieleen, mahdollistaa riittävä lupapankkikiintiö reagoinnin, jolla talvehtiva kanta saadaan pidettyä tavoitetasossa. Metsästyskauden jatkaminen tammikuulle on hyvä uudistus talvitihentymien hajottamiseen.

Juuri nyt on vaikuttamisen paikka, kun riistanhoitoyhdistykset pitävät kokouksiaan. On tärkeää, että hirviporukat anovat tulevallekin kaudelle lupia riittävästi, vaikka tavoitetaso on nyt saavutettu. Se on varmin tae sille, että voimme jatkaa talonpoikaisella metsästysseurueisiin perustuvalla jahtikulttuurilla, jossa maanomistajat tyytyvät siihen, että metsästysoikeus annetaan lähes korvauksetta ja metsästysseurat sitoutuvat pitämään hirvikannan sellaisena, että se ei vaaranna kannattavaa metsätaloutta. Ja vielä lopuksi vinkki metsästysseuroille: Yhä useampi metsänomistaja asuu tilansa ulkopuolella ja käy harvoin metsäpalstallaan. Jos metsästäjät laittaisivat jahtimailla liikkuessaan tietoa hirvi- tai muista metsätuhoista vuokraamillaan alueilla, olisivat maanomistajat kovin tyytyväisiä eikä paineita metsästysvuokrien perimiselle kovin helposti syntyisi.

Mikko Tiirola

Metsävaltuuskunnan puheenjohtaja, MTK r.y.