Ilmastotolkkua – onko ilmastonmuutos ihmisiä ahdistava asia vai iso taloudellinen mahdollisuus Suomelle?
Iso-Britannian pääministeriksi toisen maailmansodan aikana noustessaan Winston Churchill lupasi kansalle vain verta, hikeä ja kyyneleitä.
Tämä sitaatti tulee mieleen poliittisia ääripäitä vahvistavasta ilmastokeskustelusta. Tuntuu, että valistuneet ja koulutetut suomalaiset ovat jakaantumassa kahteen äärileiriin: ilmastoahdistuneisiin ja ilmastonmuutospuheisiin kyllästyneisiin. Tavallinen suuri enemmistä suomalaisista, käytettäköön nimitystä tolkun kansa, alkaa kyllästyä koko teemaan. Tälle tolkun kansalle ilmastonmuutos ilmiönä on tunnustettu tosiasia, mutta se ei voi ymmärtää, että maailmanlaajuisen ilmiön selättäminen vaatisi viideltä miljoonalta suomalaiselta verta, hikeä ja kyyneleitä.
Eikä sen tarvitse vaatiakaan, kun otetaan tolkku mukaan politiikkaan. Eväitä siihen löytyy, kun pitäydytään ilmastonmuutoksen juurisyissä eli fossiilisten raaka-aineiden käytön vähentämisessä. Kansantaloudellisestikin on ihan viisasta päästä eroon tuontiöljystä ja kivihiilestä. Ilmastonmuutoksen hillintään kannattaisi hakea kärkiä, jotka hyödyttävät suomalaisia. Se olisi myös poliittisesti viisaampaa, kuin antaa keskustelun velloa rajoituksissa tai ruokavaliossa.
Osaaminen, koulutus ja teknologia olisi oiva keihäänkärki. Entisen pääministerin Juha Sipilän kolumni (Kaleva 2.1.) matematiikan ja luonnontieteiden opiskelun tärkeydestä on ytimessä. Suomi voi auttaa globaalin ongelman ratkaisussa juuri kehittämällä uutta teknologiaa, joka toisi myös työtä ja talouskasvua. Välttämätöntäkin se on, sillä ilman teknologisia harppauksia ilmastotavoitteisiin ei oikeasti päästä.
Toinen kärki voisi olla biokaasu. On laskettu, että meillä on yli miljoonan auton biokaasupotentiaali. Miksi meillä poliitikot puhuvat etupäässä liikenteen sähköistämisestä? Biokaasulla olisi paljon vahvempi työllistävä ja aluetaloutta vahvistava vaikutus. Myös uusiutuvan biodieselin osuutta kannattaa kasvattaa samoilla perusteilla.
Kolmas osa-alue, jossa Suomi voi olla kokoaan suurempi, on puurakentaminen. Pudasjärvi on tässä malliesimerkki ihan koko maailman mittakaavassa. Rakennettu ympäristö tuottaa 30 prosenttia globaaleista kasvihuonekaasupäästöistä. Rakentamisen tarve kasvaa väestönkasvun ja muuttoliikkeen vuoksi. Aluepolitiikkaan panostaminen on siksi viisasta ilmastopolitiikkaa.
Puunrakentamisen edistämiseksi olisi tolkun politiikkaa ajaa vahvempaa ja velvoittavampaa lainsäädäntöä sekä Suomessa että Euroopan unionissa. EU:ssa puun osuus kaikesta rakentamisesta on nykyisin vain neljä prosenttia. Puurakentamisen edistäminen hyödyttäisi sekä ilmastonmuutoksen hillintää, että toisi työtä ja toimeentuloa maakuntiin.
Nyt, kun EU komissio valmistelee isoa Green Deal ilmastopakettia, Suomen pitäisi ajaa sen osaksi EU:n laajuista puurakentamisohjelmaa. Euroopan unionissa pyritään jo asteittain kasvattamaan nestemäisten biopolttoaineiden osuutta koko EU-alueella. Suomi voisi esittää, että myös rakennusala velvoitettaisiin asteittain kasvattamaan puun osuutta rakennusmateriaaleissa. Rakentajille ja rakennusliikkeille voitaisiin jättää itsesäätelyn mahdollisuus sen suhteen, mihin rakentamisen osavaiheeseen velvoite kohdennettaisiin.
Kuka on se suomalaispoliitikko, joka ottaa oikeasti kopin puurakentamisohjelman läpiviennistä osaksi Green Deal pakettia?
Tolkun suomalaiset osaisivat arvostaa, että ilmastonmuutos käännettäisiin ihmisiä ahdistavasta ja jakavasta asiasta isoksi taloudelliseksi mahdollisuudeksi Suomelle. Poliittista ilmatilaa olisi vapaana otettavaksi. Kuka sen ottaa, ja kuka sen osaa selkeimmin kertoa kansalle ilman verta, hikeä ja kyyneleitä vaativia uhrauksia, voittaa myös poliittisen pelin.
Mikko Tiirola
MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtaja