Ilmastokeskustelussa haukutaan väärää puuta

Suomen on vallannut ilmastoahdistus. Kansainvälisen ilmastopaneelin (IPCC) julkistama raportti ilmastonmuutoksen vaikutuksista on saanut "etelän median" ja useat johtavat poliitikot laukalle. Tuntuu, ettei saisi syödä, ei hankkia lapsia, ei matkustaa eikä edes lämmittää kotia, metsien käytöstä puhumattakaan.

Tällä en vähättele ilmastoraporttia. Ilmastonmuutos on isoin maailmanlaajuinen ongelma, mutta ei se silti voi tarkoittaa sitä, että pieni Suomi voi selättää sitä yksin. Suomi on niiden kuuden maan joukossa, joka on vähentänyt jo nyt päästöjä eniten maailmassa - yli 20 % vuodesta 1990, kun keskimäärin päästöt ovat lisääntyneet 50 %. Suomi aiheuttaa CO2 päästöistä 1,4 promillea eli reilun tuhannesosan. Puolan suurin hiilivoimala tuottaa 3,5 kertaisesti enemmän CO2 päästöjä kuin koko Suomen liikennesektori. Saksassa, jossa on toteutettu energiavallankumousta, puretaan kokonaisia kyliä uusien hiilikaivosten alta. Ilmastonmuutoksen todellisiin aiheuttajiin - hiilen, öljyn, maakaasun ja sementin käyttöön - pitäisi puuttua. Mutta mistä keskustellaan Suomessa?

IPCC:n raportin julkaisun jälkeisenä päivänä Helsingin Sanomat kuvitti ilmastonmuutoksesta kertovan pääjuttunsa kuvalla avohakkuualasta. Ei ollut kuvaa Helsingin kivihiilikasoista, vaikka Helen (Helsingin omistama energiayhtiö) tuotti vuonna 2017 koko Suomen sähköntuotannon CO2 päästöistä 42%. Suorastaan pähkähulluilta tuntuivat Hesarissa esitetyt ehdotukset puunjalostuksesta luopumisesta kokonaan hiilinielujen maksimoimiseksi.

Fossiilisista irti pääsemisen sijasta Suomessa keskustelun kärki on suuntautunut hakkuumääriin. Yhtä-äkkiä metsien käytöstä on tehty ilmastokonna. "Etelän media" kauhistelee hiilinielun pienenemisestä. Moni ei ymmärrä, mitä se tarkoittaa. Se ei tarkoita puuston hiilivaraston vähenemistä, vaikka hakkuita lisätään. Hiilinielun pieneneminen tarkoittaa vain metsiin kertyvän hiilivaraston kasvunopeuden hidastumista. Metsiin kertyy hakkuiden lisääntyessäkin joka vuosi hiiltä enemmän kuin edellisenä vuonna.

Hämmästykseni oli suuri, kun tämänkin lehden kolumnistina toimiva SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne vaati ilmastohypetyksen keskellä hakkuiden rajoittamista, vaikka samanaikaisesti julkaistu Valtakunnan metsien 12. inventointi osoittaa täysin päinvastaista. Mitenkähän hakkuiden rajoittaminen mahtaisi lainsäädännöllisesti edes tapahtua? Ministeriökö päättäisi, kenen vuoro on hakata ja kuinka paljon? Pohjois-Suomessa on monta investointihanketta suunnitteilla. Niiden suhteen epävarmuus lisääntyy, kun gallupjohdossa olevan puolueen pääministeriehdokas osoittaa merkkejä, että aikaisempi sitoutuminen kansallisen metsästrategian toteutukseen voisi vaalien jälkeen muuttua. Ei kuulosta loppuun asti harkitulta.

Ilmastoahdistuneilta poliitikoilta ja medialta unohtuu, että vaikka hakkuiden rajoittaminen Suomessa johtaisi hetkelliseen kirjanpidolliseen ilmastohyötyyn, olisi se maapallon yhteisen ilmaston kannalta turmiollista. Tämä siksi, että uusiutuvista materiaaleista on markkinoilla pulaa. Jos Suomessa ei käytetä metsiä, lisätään hakkuita alueilla missä aiheutuu totaalista metsäkatoa. Tai mikäli tuotteita ei jalosteta puusta, niin ne tehdään ilmastolle haitallisemmista raaka-aineista, pahimmillaan fossiileista. Mikäli puuta ei jalosteta Suomessa, valuu myös työ ja arvonlisäkin muualle. Alueille, missä metsätalous ei ole yhtä kestävää kuin Suomessa.

Hakkuiden rajoittaminen iskisi myös puurakentamiseen, jonka lisäämistä pidetään yleisesti tehokkaana ilmastopolitikkana. Suomalainen metsänkasvatus perustuu täysin tukin tuottamiseen. Tukkipuu on yli 3 kertaa kuitupuuta ja kymmenen kertaa energiapuuta arvokkaampaa metsänomistajalle. Kuitu- ja energiapuu ovatkin meillä tukinkasvatuksen sivutuotteita. Isoja tukkeja ei saada, ellei metsiä harvenneta. Sivutuotteet kannattaa hyödyntää lahottamisen sijasta korvaamaan muoveja, tekokuituja, puuvillaa ja fossiilista energiaa. Biopolttonesteetkin ovat meillä puurakentamisen kiertotaloustuotteita, joilla voidaan tehdä jatkossa jopa lentämisestä ekologisempaa.

Ilmastomarssilla ei kannata vastustaa suomalaismetsien hakkuiden lisäämistä. Meillä aukolle istutettaan jokaisen kaadetun puun tilalle neljä uutta jalostettua tainta. Kannatta vastustaa mieluummin metsäkatoa sademetsissä. Ilmastomarsseilla kannattaisi kritisoida sitä, että isojen kaupunkien päättäjät eivät vaadi puurakentamista kuten Pudasjärvellä tehdään. Katon alla hiilivarasto on kaikkein varmimmassa tallessa.

Sekä kansantalouden että ilmaston kannalta ilmastoviisas ratkaisu on sekä puunkäytön lisääminen että metsien hiilinielun kasvua kiihdyttävät toimet kuten metsänhoitoon kannustaminen, metsittäminen ja tuhkalannoituksen lisääminen. Onneksi EU on tuoreessa Biotalousstrategiassaan antamassa metsien käytölle sen roolin, mikä sille ilmastonmuutoksen torjunnassa kuuluu.

Mikko Tiirola

Metsävaltuuskunnan puheenjohtaja, MTK r.y.