JUHLAPUHE MHY KIIMINKI 80 VUOTTA

MHY KIIMINKI 26.10.2017
MIKKO TIIROLA 

Arvoisa juhlaväki,

Minulla on ilo ja kunnia tuoda Keskusliiton tervehdys yhdistyksenne 80 vuotisjuhlaan!

Kiitos kutsusta! Minulle on aina tavallista suurempi ilo tulla lähelle lapsuuteni tanhuvia. Olen kotoisin naapurista Pudasjärveltä Korpijokivarresta Jongulta, jonka tulvavedet yhtyvät Kiiminkijokeen isojen kevättulvien aikana. Olen myös pudasjärveläinen metsänomistaja. Meillä on siellä suvun yhteismetsä.

Hyvät kuulijat!

Suomen metsäyhdistyksen nuorisohankkeen iskulause - metsien käyttö pelastaa maailman - on osuva vastaus maailmaa polttaviin haasteisiin. Öljy, hiilen ja maakaasun käyttöön perustuva maailmanjärjestys tikittää viimeistä suoraa. Kasvihuonekaasujen voimakas lisääntyminen ilmakehässä ja valtameriin kertyvä muovi- ja muu tekokuitupohjainen jäte aiheuttavat maailmanlaajuisia ympäristöongelmia. Ympäristöongelmat ja väestönkasvu tarkoittavat sitä, että tulevina vuosikymmeninä uusiutuvien luonnon varojen asema nousee väistämättä keskeiseen rooliin. Maailman talousjärjestelmä siirtyy fossiilitaloudesta biotalouteen. Tulevaisuudessa kaikki se, mitä tehdään öljystä, voidaan valmistaa biomassasta. Hyvä metsänhoito nousee suureen arvoon.

Suomessa on herätty puhumaan biotaloudesta. Meillä biotalous nojaa vahvasti metsään. Me voimme yksittäisinä kansalaisina omilla päätöksillämme olla vahvistamassa biotalouteen siirtymistä. Sen lisäksi Suomi kansakuntana voi omilla päätöksillään saada biotaloudesta kansantalouden veturin - sen kuuluisan uuden Nokian. Meille globaalit ongelmat ovat iso mahdollisuus kansakuntana.

Maailma on hukkumassa muovijätteeseen. Kaikkialla merissä on jo mikroskooppisen pieneksi hajonnutta muovia. Valtamerissä on jätepyörteitä, joiden pinta-ala on jo 40% maapallon maapinta-alasta. Suurin jätepyörre on USA:n ja Japanin välissä. Kolme neljännestä merien jätteestä on muovia.

Cokis- ja vesipullot sekä ostoskassit jne voitaisiin jo teknisesti tehdä uusiutuvasta puupohjaisista materiaaleista. Suomen kannattaa panostaa täiden asioiden tutkimiseen ja kaupallistamiseen. Niillä on suuri kansainvälinen tilaus. Maailma on hukkumassa muovijätteeseen ja meillä on raaka-aineet ja tietotaito maailman pelastamiseen. Osaammeko hyödyntää niitä? Kun markkinat uusille tuotteille löytyvät, metsävarojen puolesta uusia äänekoskia mahtuu meille lisää. Biotalous haastaa fossiilitalouden!

Sain olla mukana keskiviikkona MetsäFibren biotuotetehtaan vihkiäisissä. Se oli ilon päivä paitsi meille, myös koko Keski-Suomelle ja koko maalle. Äänekoskesta on kehkeytymässä biotalouden pääkaupunki. Metsäliiton rohkea investointipäätös on ikään kuin symboli koko Suomen nousulle ja siirtymisestä fossiilitalouden aikakaudesta biotalouden aikakauteen. Luotan siihen, että biotuotetehtaan ympärillä nähdään tulevina vuosina monenlaista uutta liiketoimintaa. Olemme järjestönä tehneet kulisseissa isosti työtä myös uusien investointien aikaansaamiseksi. Pelikenttä on muuttunut EU jäsenyyden aikana. Puun hinnoista ei voi sopia ja ainoaksi mahdollisuudeksi kuitupuun hinnan puolustamiseen on nähty puunkäytön lisääminen ja uusien toimijoiden saaminen myös kuitupuun jalostukseen. Uskon, että vihkiäisiä tulee tulevina vuosina lisää, jos Brysselistä ei tule jarruja, mutta palaa siihen juhlapuheeni lopuksi.

Hyvät kuulijat!

Metsänhoitoyhdistysten rooli suomalaisen metsätalouden upeassa historiassa on keskeinen. Sitä se on tänäänkin biotalouden noustessa. Erinomaisesti yksityismetsätalouden roolia kuvasi Timo Piilonen, kun hän YlePuheella kertoi, miksi juuri Suomeen suunnitellaan uusia investointeja. Puita ei ole merkitty kenellekään ja osaamista löytyy. Metsänhoitoyhdistyksen neuvojan ammattitaito ja palvelualttius ovat olleet ytimessä koko mhy historian ajan ja sitä ne ovat erityisesti jatkossa. Oman metsäneuvojan jäsenhintaiset palvelut, maksuton neuvonta ja tiedotus sekä metsänhoitoyhdistyksen monipuolinen palveluvalikoima ovat jäsenyyden kulmakiviä.

Paras tieto puumarkkinatilanteesta on mhy:n vahvuus. Valtakirjakaupan ympärille rakentuva puukaupan kilpailutus sekä katkonnan ja korjuun valvonta ovat yhdistysten edunvalvonnallisia kärkituotteita. Katkonnan ja korjuun valvonnan merkitys on 2000 -luvulla korostunut. Parikymmentä vuotta sitten kuusikuidun ja tukin hinta suhde oli yhden suhde puoleentoista. Nyt se on yhden suhde kolmeen. Keneltäkään muulta ei saa yhtä reaaliaikaista hintatietoa, kuin omalta metsäneuvojalta, vaikka valtakirjan antamiseen ei päädykään.

MTK:n ja mhy:den Metsänomistajat -jäsentuote antaa metsänomistajalle enemmän kuin vanhan lain aikainen jäsenyys. Se tuo myös laajan kirjon valtakunnallisia jäsenetuja, joiden arvo voi ylittää mhy jäsenmaksun määrän. Jäsenyyteen rakennetaan myös valtakunnalliset palvelut kuten esimerkiksi metsäsertifiointipalvelut ja kattava valtakunnallinen jäsenverkkopalvelu aina puumarkkinatiedosta maanomistajan oikeusturvaan liittyviin asioihin asti.

Metsänomistajien kokonaisvaltainen etujen ajaminen puumarkkinaedunvalvonnan ohella korostuu entisestään. Kaavoitus-, ympäristö- ja suojelurajoitukset nousevat jatkossa entistäkin merkittävämpään rooliin. Metsänhoitoyhdistys puolustaa metsänomistajaa näissä asioissa. Erityisesti etäällä metsistään asuville metsänomistajille nämä palvelut ovat elintärkeitä.

Metsänomistajien edunvalvonta puun juurelta Brysseliin asti onkin se ydin, millä yhdistykset erottuvat kilpailijoistaan metsäpalvelumarkkinoilla. Olipa metsänomistaja paikallinen maanviljelijä tai kaupunkilainen opettaja on Brysselin ja Helsingin edunvalvonta yhtä tärkeä. Tätä edunvalvontaa tehdään entistäkin tiiviimmin yhteisen Metsänomistajat brändin alla. Mikään muu metsäpalveluja tarjoava taho ei aja metsänomistajien etuja olipa kyse verotuksesta, maanomistajan oikeusturvasta tai metsäelinkeinon toimintaedellytysten turvaamisesta Suomessa tai EU:ssa.

Muutama vuosi sitten tehtiin isoin järjestöuudistus vuosikymmeniin, kun metsänhoitoyhdistykset liittyivät MTK:n jäseneksi. Samalla järjestön jäsenmäärä moninkertaistui. Uudistukseen liittyi epäluuloja puolin ja toisin, mutta olen vakuuttunut, että tässäkin nähtiin tulevaisuuteen. Vaikka monelta osin voi kritisoida selvitysmies Ilkka Mäkelän arviota maatilojen lukumäärän vähenemisestä tulevien vuosien aikana, on suunta kuitenkin selvä. Ilman jäseniä, ei osaavallakaan ja vanhaa varallisuutta fiksusti hoitavalla etujärjestöllä ole yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Toiseksi kaupungistuvan metsänomistajakunnan omaisuus on maaseudulla ja heillä on rutkasti samansuuntaisia yhteisiä asioita puolustettavana kuin meillä maalla asuvilla metsänomistajilla ja maanviljelijöillä. Omaisuuden suoja, liikenneverkko, kiinteistöverotus, ympäristölainsäädäntö muutamia mainitakseni. Metsänhoitoyhdistyksille erottuminen muista metsäpalveluja tarjoavista tahoista on taas elinehto. Vahva metsänomistajien edunvalvonta kannolta Brysseliin on juuri sitä. Järjestön kehittäminen vaatii työtä sekä metsänhoitoyhdistyksissä että tuottajayhdistyksissä- ja liitoissa.

Hyvät kuulijat!

Kuten totesin, omaisuuden suojasta huolehtiminen on yksi järjestömme peruskiviä. Sen sateenvarjon alla seistään niin metsänhoito- kuin tuottajayhdistyksissä. MTK asetti viime eduskuntavaalien tavoitteeksi omaisuuden suojan parantamisen. Teimme sen eteen töitä hallitusohjelmaneuvottelujen aikana ja Sipilän hallituksen ohjelmaan tulikin kirjaus omaisuuden suojan parantamisesta. Hallituskauden puoliväli on jo ohitettu. Oikeusministeriössä on tehty selvityksiä lunastuslain uudistamiseksi. Oikeusministeri vaihtui kesän kynnyksellä, kun Jari Lindströmille kävi liian raskaaksi hoitaa sekä oikeus- että työministerin salkkua. Haluankin edelleen kiirehtiä tuoretta oikeusministeri Antti Häkkästä, että hän pistäisi rattaisiin lisää vauhtia niin, että lunastuslain kokonaisuudistus saataisiin tehtyä tällä vaalikaudella. 40 vuotta vanha lunastuslaki ei vastaa tämän päivän tarpeita. Maankäytön ja rakentamisen normeja ja kaavoitusprosesseja on uudistettu ja käyttöä rajoittavia ratkaisuja tehdään yhä useammin jopa yksityisen liiketoiminnan tukemiseksi. Ympäristöarvojen vallankumous on tapahtunut näinä vuosikymmeninä ja ympäristölainsäädäntö, jota lunastuslaki palvelee, on isolta osalta rakennettu lunastuslain voimaantulon jälkeen. Voidaan siis todeta, että omaisuuden suoja ei enää ole tarvittavalla tasolla.

Lunastuskorvauksella tulisi aina voida hankkia lunastetun omaisuuden sijaan vastaavanlainen omaisuus vapaaehtoisella kaupalla. Nyt näin ei aina ole. Parasta olisi jälleen katsoa mallia lahden takaa Ruotsista, jossa omaisuuden haltijalle maksetaan varsinaisen markkina-arvoon perustuvan lunastuskorvauksen lisäksi 25 prosentin suuruinen lisäkorvaus. Tämä olisi hyvä ottaa lunastuslainuudistuksen lähtökohdaksi.

Kaavoitukseen liittyvä maanomistajien edunvalvonta on MTK järjestön yhteisiä perustehtäviä paikallisesti, maakunnallisesti ja valtakunnallisesti. Helsingissä yritetään vaikuttaa yleiseen kehikkoon. Esimerkiksi huomenna on eduskunnan ympäristövaliokunnan käsittelyssä ehdotus uusiksi valtakunnallisiksi alueiden kääyttötavoitteiksi. Maakunta- ja kuntakaavoituksessa on jatkuva vahtimisen paikka. Tuottajaliiton ja metsänhoitoyhdistysten yhteinen valiokunta on hyvä foorumi pitää silmällä erityisesti maakuntakaavoja. Kuntakaavojen osalta koko järjestön toimiva yhteistyö omasta metsäneuvojasta MTK:n toimihenkilöihin on tärkeää. Kuntakaavoituksen osalta pitää olla jatkuvasti hereillä ja siinä riittää työsarkaa sekä metsänhoitoyhdistyksille että tuottajayhdistyksille.

Hyvät kuulijat!

Jokunen vuosi sitten luin Keskisuomalaisesta erään yritysjohtajan laskelmasta: Pythagoraan lauseessa on 24 sanaa, Arkhimedeen laissa 67 sanaa, kymmenessä käskyssä 179 sanaa, Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksessa 1300 sanaa ja EU:n direktiivissä kaalin myymisestä on 26 911 sanaa. Byrokratian purkamisessa on työtä varsinkin nyt, kun tuntuu, että ulkoministeri Soinin taannoinen slougan - missä EU, siellä ongelma - tuntuu nyt metsävaltuuskunnan puheenjohtajastakin totiselta todelta. Maatalouden byrokratiasta puhumiseen ei juhlapuheelle sopiva puheen mitta riitä, mutta puheeni lopuksi sanon jokusen sanan päivänpolttavasta eurooppalaisista metsäkysymyksistä.

Brysselissä säädetään, mitä ja miten?

Isojen metsäpäätösten sarja jatkuu Brysselissä. Metsänomistajat kyselevät usein, miksi niitä päätöksiä annetaan sinne tehtäväksi. Niin, eihän EU:lla ole yhteistä metsäpolitiikkaa ja sitä linjausta MTK:kin on vaalinut koko jäsenyyden ajan.

Yhteisen maatalouspolitiikan byrokratia ei ole houkuttanut, mutta metsien käyttö on alkanut kiinnostaa EU:ssa ilmasto- ja ympäristökysymyksenä. Tästä on muodostumassa jatkuva pulma Suomelle ja metsänomistajille. Päätöksiä valmistelevat ihmiset, jotka kovin harvoin ymmärtävät metsätalouden keskeistä roolia Suomelle, saati kestävän metsätalouden ilmastohyötyjä. Tämä syksy on osoittanut, että udelleen pohdinnan paikka saattaa olla tarpeen metsäasioiden käsittelyn järjestämisessä. EU:n metsästrategia on jäänyt kuolleeksi kirjaimeksi.

Miten EU:ssa tehdään päätöksiä?

Päätöksentekoa voisi verrata tutumpiin kunnallisiin ympyröihin. Komissio vastaa kunnan virkamiesjohtoa, joka tekee aloitteita ja esityksiä. Parlamentti taas kunnanvaltuustoa. EU parlamentilla on lautakuntia vastaavat lausuntoja antavat valiokunnat, jotka valmistelevat parlamentin kantaa. Asiakysymys ratkaisee, mikä valiokunta tekee valmistelun päätyön. Toisin kuin kunnissa, asioita eivät valmistele virkamiehet vaan poliittisten voimasuhteiden perusteella aina jokin puolue, joka valitsee omistaan esittelijän tekemään mietintöä. Muut puolueet valitsevat vastaavasti varjoesittelijät.

Europarlamentaarikot voivat tehdä komission ehdotukseen valiokunnissa tarkistuksia, minkä jälkeen kukin valiokunta äänestää lausunnon lopullisesta muodosta. Valiokuntaäänestysten jälkeen parlamentti, eli 751 europarlamentaarikkoa, äänestävät ja muodostavat parlamentin lopullisen kannan. Hyvä meppi suomalaisen metsänomistajan näkökulmasta pyrkii saamaan oman ryhmänsä kautta tärkeitä valiokuntapaikkoja ja esittelijän tehtäviä ja kuuntelee herkällä korvalla metsänomistajajärjestön kantoja.

Kolmatta päätöksentekotasoa eli jäsenvaltioiden muodostamaa neuvostoa on vaikeampi istuttaa kunnallishallintoon. Neuvostossa jokaisella jäsenmaalla on yksi ääni - olipa kyseessä pieni Malta tai suuri Saksa. Jos kunnalliselämässä olisi alueelliset kyläkokoukset, olisi se lähinnä vastaava. EU päätösten ymmärtämisen vaikeus kiteytyy yhteispäätösmenettelyyn. Päätökset valmistellaan kolmikantaneuvotteluissa komission (=virkamiesjohdon), parlamentin (=valtuusto) ja neuvoston (=kyläkokousten) kesken.

Syksyn tärkeät direktiivit hiilinieluista ja bioenergiasta

Tämän syksyn kaksi suurta metsäkysymystä ovat ns. hiilinielukysymys (LULUCF) ja uusiutuvan energian kestävyyskriteerit (RED II). Hiilinielukysymyksessä on kyse siitä, voidaanko kestävään puuntuotantoon nojautuvaa metsien käyttöä lisätä ilman, että siitä tulisi Suomelle lisäkustannuksia. Siitä hallitus ja pääosa europarlamentaarikoista sekä koko metsäsektori ovat kyenneet vahvaan yhtenäiseen vaikuttamiseen ja näyttää siltä, että metsäbiotalouden kasvattaminen ja uusien investointien saaminen ei siihen kaadu.

Silti loppuratkaisu voi olla mitä vaan. - Seuraava pallo on ennen kaikkea pääministeri Sipilällä ja komissaari Kataisella. Ympäristöministeri Tiilikainen sai neuvoteltua lisää liikkumavaraa, mutta ei riittävästi. MTK;n viesti on edelleen selkeä: laskun kanssa ei Brysselistä pidä tulla. Suomeen suunnitellut metsäteollisuuden investoinnit voivat toteutua toki lopputuloksesta riippumatta, mutta on kansallinen etu, että neuvotteluissa onnistutaan.Jos hiilinielun kolmas käsittely päättyy huonosti, on yksi vaihtoehto tuoda jälleen reilusti puuta Venäjältä. Ne puut eivät ole päästölaskelmissa mukana. Tämä kuvastaa EU:n ilmastopolitiikan mielettömyyttä, ja ympäristöväen maalaisjärjen puutetta. Tuntuu, että eurooppalainen ilmastopolitiikka on pelkkää valtapolitiikkaa, jolla ei ole mitään tekemistä ilmaston kanssa.

Uusiutuvan energian kestävyyskriteereillä määritellään, mitkä bioenergian raaka-aineet on tuotettu kestävästi. Direktiiviesityksen käsittely on jo alkanut EU parlamentissa. Ympäristövaliokunnan käsittely oli melkoinen sillisalaatti tuhannen erisuuntaan tehdyn muutosesityksen jälkeen. Valiokunnan kanta oli silti parempi kuin uskalsimme odottaa. Kaikki on silti auki. Koko parlamentti äänestää kantansa direktiiviesitykseen joulukuussa. Käytännössä päätetään mm. siitä, voiko kuitupuusta tuottaa biopolttoaineita, metsäteollisuuden sivuvirroista kuten sahanpurusta tai mäntyöljystä valmistaa biopolttonesteitä tai suometsissä tai turvepelloilla tuottaa bioenergiaa. Ja nämä kaikki vaikuttavat suoraan metsänomistajaan erityisesti siten, saadaanko meille uusia puunkäyttöä lisääviä investointeja.

Suomelle tärkeitä asioita on vaikea saada EU:n päätöksenteossa läpi, mikäli kansallinen yhtenäisyys rakoilee. Metsäteollisuusyritykset ottavat valtavan riskin, jos eivät pikaisesti saa rivejään suoraksi. Haluan vedota erityisesti osuuskunta Metsäliiton hallintoon. Nyt kannattaa katsoa paljon pitemmälle kuin yksittäisiin tuotteisiin. Kannattaako kiistalla mäntyöljystä tai kuitupuun käyttökohteista vaarantaa koko metsäbiotalouden perusteita? Onko seuraavalla kierroksella edessä, voiko turvemaalla tuottaa kestävästi vessapaperia, tai onko metsäteollisuuden sivuvirroista tuotettu biokaasu kestävää? Onko pelko kuitupuun hinnan pienoisestakin nousemisesta näiden väärti?

Hyvät kuulijat!

Palataan lopuksi Paasikiven linjalle. Hänen kerrotaan sanoneen: Niin kauan Suomella on toivoa, kun kirveen ääni kuuluu metsästä. Minä luotan, että lopulta Paasikiven viisaus voittaa ja biotalouden kasvu saa jatkua sekä Suomen, että suomalaisen metsänomistajan ja maaseudun parhaaksi.

Menestystä tärkeään työhönne juhliva MHY Kiiminki!