JUHLAPUHE MHY LÄNSI-RAJA 80 VUOTTA

MHY Länsi-Raja 80 vuotta, Pello
Juhlapuhe Mikko Tiirola

Hyvä juhliva Metsänhoitoyhdistys Länsi-Raja, hyvät metsänomistajat!

Metsät ovat olleet koko asutetun historian ajan se, johon näillä seuduilla on turvattu: riistamaat, kaskenpoltto, terva ja moderni metsätalous. 80 vuotta sitten alkanut metsänhoitoyhdistystoiminta on saanut huikeita tuloksia - työtä ja toimeentuloa. Lieneekö kukaan laskenut, kuinka suuri on se puumäärä, mitä tämän keskimääräisen kiertoajan aikana on hakattu ja jalostettu vientituotteiksi? Takana on hieno historia, mutta tulevaisuus näyttää, jos mahdollista, vieläkin paremmalta. Näin uskallan sanoa.

Suomen metsäyhdistyksen nuorisohankkeen iskulause - metsien käyttö pelastaa maailman - on osuva vastaus maailmaa polttaviin haasteisiin. Öljy, hiilen ja maakaasun käyttöön perustuva maailmanjärjestys tikittää viimeistä suoraa. Kasvihuonekaasujen voimakas lisääntyminen ilmakehässä ja valtameriin kertyvä muovi- ja muu tekokuitupohjainen jäte aiheuttavat maailmanlaajuisia ympäristöongelmia. Ympäristöongelmat ja väestönkasvu tarkoittavat sitä, että tulevina vuosikymmeninä uusiutuvien luonnon varojen asema nousee väistämättä keskeiseen rooliin. Maailman talousjärjestelmä siirtyy fossiilitaloudesta biotalouteen. Tulevaisuudessa kaikki se, mitä tehdään öljystä, voidaan valmistaa biomassasta. Hyvä metsänhoito nousee suureen arvoon.

Suomessa on herätty puhumaan biotaloudesta. Meillä biotalous nojaa vahvasti metsään. Me voimme yksittäisinä kansalaisina omilla päätöksillämme olla vahvistamassa biotalouteen siirtymistä. Sen lisäksi Suomi kansakuntana voi omilla päätöksillään saada biotaloudesta kansantalouden veturin - sen kuuluisan uuden Nokian. Meille globaalit ongelmat ovat iso mahdollisuus kansakuntana.

Maailma on hukkumassa muovijätteeseen. Kaikkialla merissä on jo mikroskooppisen pieneksi hajonnutta muovia. Valtamerissä on jätepyörteitä, joiden pinta-ala on jo 40% maapallon maapinta-alasta. Suurin jätepyörre on USA:n ja Japanin välissä. Kolme neljännestä merien jätteestä on muovia.

Cokis- ja vesipullot sekä ostoskassit jne voitaisiin jo teknisesti tehdä uusiutuvasta puupohjaisista materiaaleista. Suomen kannattaa panostaa täiden asioiden tutkimiseen ja kaupallistamiseen. Niillä on suuri kansainvälinen tilaus. Maailma on hukkumassa muovijätteeseen ja meillä on raaka-aineet ja tietotaito maailman pelastamiseen. Osaammeko hyödyntää niitä? Kun markkinat uusille tuotteille löytyvät, metsävarojen puolesta uusia äänekoskia mahtuu meille lisää. Biotalous haastaa fossiilitalouden!

Yli 60% vaatteista on valmistettu tekokuiduista. Liukosellusta valmistettu biohajoava viskoosi olisi vastaus vaateteollisuuden aiheuttamaan jäteongelmaan ja samalla se vapauttaisi puuvillapellot ruoan tuotantoon.

Rakentaminen tuottaa 40 % kaikista kasvihuonekaasuista. Betoni, teräs ja lasi kuluttavat voimakkaasti energiaa valmistusprosesseissa. Kun rakennetaan, pitäisi sen jatkossa perustua yhä vahvemmin puuhun niin Suomessa kuin muuallakin. Puurakenteet toimisivat energiatehokkuuden lisäksi myös parhaina hiilinieluina. Milloin puurakentaminen nostetaan Suomen EU politiikan ytimeen? Biotaloudessa on myös kysymys politiikan suunnan muutoksesta. Ei ole viisasta rakentaa Suomea uudestaan. Pitää olla resurssiviisas.

Biotalous vaatii hajautetumpia rakenteita kuin fossiilitalous. Luonnonvarat ovat maaseudulla ja biojalostamot maakunnissa ympäri Suomea metsien ympäröiminä. Politiikalla pitää huolehtia, että meillä on riittävästi koulutusta, innovaatioita, mutta myös riittävää työvoimaa ja koulutusta maaseutualueilla. Valtakunnan resursseja ei pidä tuhlata yritykseen rakentaa Suomi uudestaan.

Biotalous on Sipilän hallituksen kärkihanke. Hallitus tavoittelee 15 miljoonan kuution eli lähes neljänneksen lisäystä kotimaiseen puun käyttöön. Sen myötä vientituloihin saataisiin miljardien lisäys. Konsulttiyhtiö Pöyryn tuore selvitys ja VMI tulokset vahvistavat sen, että metsävaroihin tavoite ei kaadu. Hallitusohjelmassa on hyviä kirjauksia tavoitteen saavuttamiseksi eivätkä ne sisällä metsäteollisuuden vaatimia keppejä: "Edistetään sukupolvenvaihdoksia ja lisätään metsä- ja yrittäjävähennystä sekä nopeutetaan perikuntien elinkaarta" ja liiteosiossa "helpotetaan metsätilojen sukupolvenvaihdoksia ja/tai parannetaan metsävähennystä."

Nyt odotetaan ripeitä toimia. Muistissa on hyvin pääministeri Vanhasen II hallituksen hallitusohjelmassa 2007 ollut lupaus: "Luovutaan perintö- ja lahjaverosta kokonaan yritysten sekä maa- ja metsätilojen sukupolvenvaihdoksilta." Tämä lupaus jäi lunastamatta.

Sukupolvenvaihdosten aikaansaaminen on keskeinen metsäpoliittinen työkalu. Metsänomistajien puunmyyntikäyttäytymisen ja iän välillä vallitsee Luonnonvarakeskuksen tutkimuksien perusteella vahva riippuvuus. Valtion uudessa talousarvioesityksessä on määräraha varaus metsälahjavähennykselle. Esitys on kuitenkin jäämässä torsoksi. Hallituksen on syytä korjata VM:n esitystä, jotta metsäpoliittisiin tavoitteisiin päästään.

Digitalisaatio on yksi hallituksen kärkihankkeista. Tiilikaisen ministeriön virkamiehet ja jopa metsäkeskus heiluttelevat Brysselin korttia saadakseen kaiken metsäkeskuksen hallussa olevan tiedon julkiseksi. Vihreä aktivisti Jussi Airaksinen on valittanut EU komissiolle, että Suomen metsätietolaki rikkoo vuonna 2003 säädettyä EU:n ympäristötietodirektiiviä. Komissio on pyytänyt Suomen hallitukselta vastausta ja ukaasi on, että alle kahdessa kuukaudessa on vastaus tultava, muuten Suomi haastetaan EU tuomioistuimeen.

Maa- ja metsätalousministeriössä lakia on valmisteltu niin, että Suomen metsäkeskuksen metsävaratieto saatettaisiin direktiiviin uuden tulkinnan perusteella julkiseksi. Ministeriön virkamies Niina Riissanen vetoaa direktiiviin (Metsälehti), että yksityisten metsänomistajien metsävaratiedot tulisivat jatkossa vapaasti kaikkien katseltaviksi internettiin. Siis sama tieto, joka vielä pari vuotta sitten oli metsänomistajille maksullista ja joka on tälläkin erää Metsään.fi palvelussa vahvan pankkitunnistautumisen takana, tulkittaisiin nyt Brysselin kortin avulla julkiseksi. Käytännössä tiedot vastaavat metsäsuunnitelmaa ja tällaisena niitä on metsänomistajille markkinoitu. Metsäsuunnitelmatiedot olisivat metsätalouteen kriittisesti suhtautuvien ympäristöjärjestöjen tai tirkistelynhaluisten naapureiden kuin mediankin käytössä ja metsänomistajat kokevat, että pankkikirjat tulevat avoimeksi. Huolestuttavaa on, että mmm:n virkamiehet ovat saaneet myös oikeusministeriön lausumaan heidän kantaansa tukevasti.

Hallituksen pitääkin nyt kääntää joka kivi, jotta saadaan toimiva metsätietolaki, eikä pelkästään heiluttaa Brysselin korttia. MTK:n metsävaltuuskunta linjasi viime syksynä metsänomistajien kantaa metsätietolain päivitykseen. Olemme valmiita siihen, että hilamuotoinen laserkeilausaineisto säädettäisiin julkiseksi. Se täyttäisi mielestämme kirkkaasti Brysselin ympäristötietodirektiivin vaatimukset ja mahdollistaisi metsänomistajille suunnattavien digitaalisten palvelujen kehittämisen, mutta pitäisi metsäsuunnitelmatasoisen tiedon omistajan elinkeinopoliittisena tietona. Me emme siis missään tapauksessa ole digitalisaation jarrumiehiä - päinvastoin.

Erikoista on, että vain luonnollisten henkilöiden metsäsuunnitelmatiedot tehtäisiin julkiseksi. Valtion ja yhtiöiden metsien kuviotietoihin eivät tirkistelijät pääsisi. Metsähallituksen tiedot ovat liiketoiminnan puolella direktiiviltä suojassa ja yhtiöiden tietoja ei jalosteta Metsään.fi palvelussa hilatietoa pitemmälle. Toivottavasti ministeriön virkamiesten tulkinta ei johda siihen, että metsävaratiedon julkisuudesta tulisi uhka Metsään.fi palvelun tulevaisuudelle.

Metsänomistajilta on kysytty kantaa metsävaratiedon vapauttamiseen. Yli 80 % pitää tärkeänä, että tietoa jaetaan vain metsänomistajan luvalla. Luotan siihen, että ministeri Tiilikaiselta löytyy poliittista ohjausta Brysselin korttia heilutteleville virkamiehilleen. Olisihan se eriskummallista, jos Brysselin korttia heiluttamalla metsänomistajien luottamus omaisuustietoihinsa murrettaisiin porvarihallituksen aikana metsänhoitaja Tiilikaisen ministerikaudella, ja kun EU:n ylivaltaa vastustavat Perussuomalaiset istuvat hallituksessa.

Lapin metsien kasvu on nelinkertaistanut muutamassa vuosikymmenessä 13,3 miljoonaan kuutiometriin vuodessa. Puolet Lapin metsistä on nyt nuoria kasvatusmetsiä eli nopean kasvun vaiheessa. Metsien hoitoon ja kasvuun tehdyt satsaukset ovat jo nyt kantaneet hedelmää.

Valtion osarahoitus on erityisen tärkeä pohjoisen metsätaloudelle, koska puun kiertoaika on pitkä. Kemera-tuki kannustaa investoimaan metsänhoitoon, vaikka kantorahaa ei ole tiedossa vielä vuosikymmeniin.

Tiedossa on, että nykyisen kemera-asetuksen muutos, jossa painopistettä ollaan siirtämässä kuitupuun korjuun tukemisesta taimikonhoidon suuntaan, on aiheuttanut pohjoisessa vastustusta. Kemera on kuitenkin tarkoitettu nimenomaan metsätalouden pitkäjänteisten investointien, kuten taimikonhoidon, tukemiseen.

EU:n valtiontuen säännöt eivät myöskään enää nykyisellään mahdollista sitä, että energiapuun korjuuta tuettaisiin suoraan kemera-tuella. -Energiapuun tukeminen pitääkin järjestää muuta kautta.

Kemera on kuitenkin tarpeen. - Erityisesti nyt, kun käytettävissä oleva rahamäärä on supistunut, se on kohdennettava entistä tarkemmin sinne, mihin se on tarkoitettukin: hyvän metsänhoidon ja sinne missä takaisinmaksuaika on kaikkein pisin.

Nykyinen kemera on voimassa vuoteen 2020. Erityisesti pohjoisen metsätalous tarvitsee kannusteitä tämän jälkeenkin. - Uuden järjestelmän tulee olla entistä yksinkertaisempi ja tehokkaampi. Se on vähän niin kuin alokkaan asento, pitää tehdä kokonaan uusiksi. Nykyiseen on laitettu paikkaa paikan päälle ja kokonaisuus on byrokraattinen ja sekava,

MTK:n metsävaltuuskunta on pitämässä syksyllä seminaarin, jossa asetetaan tavoitteet metsätalouden tukijärjestelmän tulevaisuudelle.

Puunkäytön lisäämisen ohessa pitää pystyä huolehtimaan metsäluonnon monimuotoisuudesta. Markkinat vaativat kestävyyttä. Yhtälö ei toimi luontojärjestöjen esittämällä laaja-alaisella suojelulla. Metsien lisä käyttö on avain ilmastonmuutoksen hillintään. Museoimalla metsiä se ei onnistu. Talousmetsien arvokkaat ja usein pienialaiset monimuotoisuuskohteet voidaan saada maanomistajien myötävaikutuksella palvelemaan biodiversiteettitavoitteita kustannustehokkaasti. Metsien monimuotoisuutta on vaikea turvata, jos tieto luontokohteista ei kulje metsänomistajalle asti. Suomen Ympäristökeskuksen rekistereissä on valtavasti tietoa, mutta maanomistajalle niitä ei kerrota. Se, että tietoja arvokkaista luontokohteista ei voitaisi luovuttaa metsänomistajille luontokohteiden hävittämisen pelossa, on äärimmäisen vanhoillista ja monimuotoisuuden suojelun kannalta vahingollista ajattelua.

Markkinataloudessa toimivat markkinat ovat ykkösasia, näin myös metsätaloudessa. Valtiovalta voi edistää markkinoiden toimivuutta esimerkiksi informaatiota lisäämällä ja rakenteellisia ongelmia sekä byrokratiaa purkamalla. Markkinat myös huolehtivat, mihin puuraaka-aine käytetään. Jos jollain on varaa käyttää puuta muutoin kuin viisasti, puu lienee liian halpaa. Myös huoli siitä, että meille tulee liikaa tuotantokapasiteettia niin, ettei raaka-aine riitä, on turha. Myös siitä huolehtivat markkinat. Puumarkkinoissa ja erityisesti korjuu- ja kuljetuslogistiikassa on edelleen paljon kehitettävää. Niissä vetovastuu on alan toimijoilla. Valtion ei tarvitse kuin huolehtia puitteista.

Metsänhoitoyhdistysten rooli suomalaisen metsätalouden upeassa historiassa on keskeinen. Sitä se on tänäänkin biotalouden noustessa. Erinomaisesti yksityismetsätalouden roolia kuvasi Timo Piilonen, kun hän YlePuheella kertoi, miksi juuri Suomeen suunnitellaan uusia investointeja. Puita ei ole merkitty kenellekään ja osaamista löytyy. Metsänhoitoyhdistyksen neuvojan ammattitaito ja palvelualttius ovat olleet ytimessä koko mhy historian ajan ja sitä ne ovat erityisesti jatkossa. Oman metsäneuvojan jäsenhintaiset palvelut, maksuton neuvonta ja tiedotus sekä metsänhoitoyhdistyksen monipuolinen palveluvalikoima ovat jäsenyyden kulmakiviä.

Paras tieto puumarkkinatilanteesta on mhy:n vahvuus. Valtakirjakaupan ympärille rakentuva puukaupan kilpailutus sekä katkonnan ja korjuun valvonta ovat yhdistysten edunvalvonnallisia kärkituotteita. Katkonnan ja korjuun valvonnan merkitys on 2000 -luvulla korostunut. Parikymmentä vuotta sitten kuusikuidun ja tukin hinta suhde oli yhden suhde puoleentoista. Nyt se on yhden suhde kolmeen. Keneltäkään muulta ei saa yhtä reaaliaikaista hintatietoa, kuin omalta metsäneuvojalta, vaikka valtakirjan antamiseen ei päädykään.

Uusi MTK:n ja mhy:den Metsänomistajat -jäsentuote antaa metsänomistajalle enemmän kuin vanhan lain aikainen jäsenyys. Se tuo myös laajan kirjon valtakunnallisia jäsenetuja, joiden arvo voi ylittää mhy jäsenmaksun määrän. Jäsenyyteen rakennetaan myös valtakunnalliset palvelut kuten esimerkiksi metsäsertifiointipalvelut ja kattava valtakunnallinen jäsenverkkopalvelu aina puumarkkinatiedosta maanomistajan oikeusturvaan liittyviin asioihin asti.

Metsänomistajien kokonaisvaltainen etujen ajaminen puumarkkinaedunvalvonnan ohella korostuu entisestään. Kaavoitus-, ympäristö- ja suojelurajoitukset nousevat jatkossa entistäkin merkittävämpään rooliin. Metsänhoitoyhdistys puolustaa metsänomistajaa näissä asioissa. Erityisesti etäällä metsistään asuville metsänomistajille nämä palvelut ovat elintärkeitä.

Metsänomistajien edunvalvonta puun juurelta Brysseliin asti onkin se ydin, millä yhdistykset erottuvat kilpailijoistaan metsäpalvelumarkkinoilla. Olipa metsänomistaja paikallinen maanviljelijä tai kaupunkilainen opettaja on Brysselin ja Helsingin edunvalvonta yhtä tärkeä. Tätä edunvalvontaa tehdään entistäkin tiiviimmin yhteisen Metsänomistajat brändin alla. Mikään muu metsäpalveluja tarjoava taho ei aja metsänomistajien etuja olipa kyse verotuksesta, maanomistajan oikeusturvasta tai metsäelinkeinon toimintaedellytysten turvaamisesta Suomessa tai EU:ssa.

Toivotan Länsi-Rajan metsänomistajille jatkuvaa menestystä. Te olette päättäneet yhdistyksenne asioista 80 vuotta. Te ratkaisette myös tulevaisuuden.