JUHLAPUHE MTK ÄÄNEKOSKI 100 VUOTTA

MTK ÄÄNEKOSKI 22.10.2017
MIKKO TIIROLA

Arvoisa juhlaväki,

Minulla on ilo ja kunnia tuoda Keskusliiton tervehdys yhdistyksenne 100 vuotisjuhlaan!

Kiitos kutsusta! Minä ajelin juhlaan lähes naapurista - Petäjävedeltä. Eihän meidän välissä ole kuin Uurainen. Oma tuottajayhdistyksemme juhlii niin ikään satavuotissynttäreitä alkukesästä. Appiukkoni isosisä oli mukana Keskusliiton perustamiskokouksessa helluntaina 1917. Tommi oli meidän juhlassa puhumassa ja nyt on selvästi takaisin maksun aika.

Vierailu Äänekoskella on jo toinen päättyvällä viikolla. Sain olla mukana keskiviikkona MetsäFibren biotuotetehtaan vihkiäisissä. Se oli ilon päivä paitsi meille, myös koko Keski-Suomelle ja koko maalle. Äänekoskesta on kehkeytymässä biotalouden pääkaupunki. Metsäliiton rohkea investointipäätös on ikään kuin symboli Keski-Suomen ja jopa koko Suomen nousulle ja siirtymisestä fossiilitalouden aikakaudesta biotalouden aikakauteen. Luotan siihen, että biotuotetehtaan ympärillä nähdään tulevina vuosina monenlaista uutta liiketoimintaa.

Tänä vuonna juhlitaan satavuotiasta Suomea ja MTK:ta rinta rinnan. Se ei liene historiallinen sattuma. Itsenäiset talonpojat ovat olleet kautta vuosisatojen jo sääty-yhteiskunnan selkäranka - toisin kuin esimerkiksi naapurissa Venäjällä. Siellä ei vapaata talonpoikaa koskaan ollut. Suomalaisen talonpojan vahva tahto oikeudesta omaan maahan pohjusti sitä, että eduskunta antoi itsenäistymisjulistuksen samana vuonna, kun MTK yhdistyksiä ja liittoja perustettiin. Keskusliiton 100 vuotisjuhlassa nähtiin taiteen keinoin Maan ja Metsän Laulu musiikkinäytelmä. Se kertoi koskettavasti sitä kohtalonyhteydestä mikä tuottajajärjestöllä ja itsenäisellä Suomella on ollut. Näytelmä on muuten nähtävissä erinomaisena kuvaksena YouTubessa. Linkki sinne löytyy MTK:n kotisivuilta. Jo esitys on katsomatta, suosittelen sitä, vaikka tämän juhlapäivän jatkoille. Varmaan samaan kohtalonyhteyteen palataan paikallisesti, kun tässä juhlassa kuullaan yhdistyksen historian vaiheista.

MTK on ollut vahva kansalaisjärjestö perustamisestaan saakka. Isännät ja emännät ovat halunneet antaa aikaa yhteisen asian puolesta. Haluankin kiittää järjestöveteraaneja siitä ja toivon, että sama aatteellisuus ja yhteishenki säilyisi muuttuvassa ajassa. Erityisesti haluan kiittää myös niitä, jotka ovat joutuneet venymään tilan töissä, kun isäntä tai emäntä on ollut yhteisiä asioita hoitamassa. MTK yhdistystoiminta ja kunnallishallinnon kehittyminen ovat kulkeneet rinta rinnan. Työ kotiseudun hyväksi on ollut yhteistä. Oman elinkeinon edellytysten turvaaminen paikallisella tasolla on ollut myös ponnin siihen, että jäsenten ja perusyhdistysten joukosta on noussut ja kouliutunut vastuunkantajat myös maakunta- ja valtakunnan tasolle. Maakuntauudistuksen myötä monien meidän elinkeinoille tärkeiden asioiden päätösrooli vahvistuu sekä kunnissa että maakunnissa. Yhdistystoiminnalle riittää sen myötä entistäkin painavampaa tehtävää.

MTK on järjestönä pystynyt muuttumaan yhteiskunnan mukana ja olemaan myös pelintekijänä. Torpparikysymyksen ratkaisu, evakkojen asuttaminen, rintamamiestilat hoitaminen sekä sosiaaliturvan ja tasa-arvoisten kouluttautumismahdollisuuksien saaminen myös maaseutuväestölle ovat kunniakasta historiaa. Kaikki nämä ovat muokanneet myös järjestöä ja sen toimintaa. Eu-jäsenyyttä järjestö vastusti lähes yksituumaisesti, mutta on vaikeasta lähtökohdasta huolimatta kyennyt mielestäni kohtuullisesti huolehtimaan elinkeinon ja jäsenten tarpeista radikaalisti muuttuneessa toimintaympäristössä.

Muutama vuosi sitten tehtiin isoin järjestöuudistus vuosikymmeniin, kun metsänhoitoyhdistykset liittyivät MTK:n jäseneksi. Samalla järjestön jäsenmäärä moninkertaistui. Uudistukseen liittyi epäluuloja puolin ja toisin, mutta olen vakuuttunut, että tässäkin nähtiin tulevaisuuteen. Vaikka monelta osin voi kritisoida selvitysmies Ilkka Mäkelän arviota maatilojen lukumäärän vähenemisestä tulevien vuosien aikana, on suunta kuitenkin selvä. Ilman jäseniä, ei osaavallakaan ja vanhaa varallisuutta fiksusti hoitavalla etujärjestöllä ole yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Toiseksi kaupungistuvan metsänomistajakunnan omaisuus on maaseudulla ja heillä on rutkasti samansuuntaisia yhteisiä asioita puolustettavana kuin meillä maalla asuvilla metsänomistajilla ja maanviljelijöillä. Omaisuuden suoja, liikenneverkko, kiinteistöverotus, ympäristölainsäädäntö muutamia mainitakseni. Metsänhoitoyhdistyksille erottuminen muista metsäpalveluja tarjoavista tahoista on taas elinehto. Vahva metsänomistajien edunvalvonta kannolta Brysseliin on juuri sitä. Järjestön kehittäminen vaatii työtä sekä metsänhoitoyhdistyksissä että tuottajayhdistyksissä- ja liitoissa. Aivan kuten meillä Petäjävedellä ja teillä täällä Äänekoskella on oma pieni tuottajayhdistys ja iso 12 kunnan alueella toimiva metsänhoitoyhdistys Keski-Suomi. Minusta jäsenyydet tukevat toisiaan. Paikallisuus ja yhteisöllisyys ovat elävät vahvemmin tuottajayhdistyksen kautta, mutta palvelut ja edunvalvonnan ammattimaisuus paremmin metsänhoitoyhdistyskentässä. Järjestöuudistuksen jatkoa mietittäessä on huolehdittava, että kukaan ei koe yhdistyksiä toistensa kilpailijoina vaan vahvoina saman perheen kumppaneina.

Hyvät kuulijat!

Kuten totesin, omaisuuden suojasta huolehtiminen on yksi järjestömme peruskiviä. Sen sateenvarjon alla seistään niin metsänhoito- kuin tuottajayhdistyksissä. MTK asetti viime eduskuntavaalien tavoitteeksi omaisuuden suojan parantamisen. Teimme sen eteen töitä hallitusohjelmaneuvottelujen aikana ja Sipilän hallituksen ohjelmaan tulikin kirjaus omaisuuden suojan parantamisesta. Hallituskauden puoliväli on jo ohitettu. Oikeusministeriössä on tehty selvityksiä lunastuslain uudistamiseksi. Oikeusministeri vaihtui kesän kynnyksellä, kun Jari Lindströmille kävi liian raskaaksi hoitaa sekä oikeus- että työministerin salkkua. Haluankin edelleen kiirehtiä tuoretta oikeusministeri Antti Häkkästä, että hän pistäisi rattaisiin lisää vauhtia niin, että lunastuslain kokonaisuudistus saataisiin tehtyä tällä vaalikaudella. 40 vuotta vanha lunastuslaki ei vastaa tämän päivän tarpeita. Maankäytön ja rakentamisen normeja ja kaavoitusprosesseja on uudistettu ja käyttöä rajoittavia ratkaisuja tehdään yhä useammin jopa yksityisen liiketoiminnan tukemiseksi. Ympäristöarvojen vallankumous on tapahtunut näinä vuosikymmeninä ja ympäristölainsäädäntö, jota lunastuslaki palvelee, on isolta osalta rakennettu lunastuslain voimaantulon jälkeen. Voidaan siis todeta, että omaisuuden suoja ei enää ole tarvittavalla tasolla.

Lunastuskorvauksella tulisi aina voida hankkia lunastetun omaisuuden sijaan vastaavanlainen omaisuus vapaaehtoisella kaupalla. Nyt näin ei aina ole. Parasta olisi jälleen katsoa mallia lahden takaa Ruotsista, jossa omaisuuden haltijalle maksetaan varsinaisen markkina-arvoon perustuvan lunastuskorvauksen lisäksi 25 prosentin suuruinen lisäkorvaus. Tämä olisi hyvä ottaa lunastuslainuudistuksen lähtökohdaksi.

Kaavoitukseen liittyvä maanomistajien edunvalvonta on MTK järjestön yhteisiä perustehtäviä paikallisesti, maakunnallisesti ja valtakunnallisesti. Uusi maakuntakaava on valmisteilla. Tuottajaliiton ja metsänhoitoyhdistysten yhteinen valiokunta on käsitellyt sitä moneen otteeseen. Myös kuntakaavoituksen osalta pitää olla jatkuvasti hereillä ja siinä riittää työsarkaa sekä metsänhoitoyhdistyksille että tuottajayhdistyksille.

Hyvät kuulijat!

Jokunen vuosi sitten luin Keskisuomalaisesta erään yritysjohtajan laskelmasta: Pythagoraan lauseessa on 24 sanaa, Arkhimedeen laissa 67 sanaa, kymmenessä käskyssä 179 sanaa, Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksessa 1300 sanaa ja EU:n direktiivissä kaalin myymisestä on 26 911 sanaa. Byrokratian purkamisessa on työtä varsinkin nyt, kun tuntuu, että ulkoministeri Soinin taannoinen slougan - missä EU, siellä ongelma - tuntuu nyt metsävaltuuskunnan puheenjohtajastakin totiselta todelta. Maatalouden byrokratiasta puhumiseen ei juhlapuheelle sopiva puheen mitta riitä, mutta puheeni lopuksi sanon jokusen sanan päivänpolttavasta eurooppalaisista metsäkysymyksistä.

Brysselissä säädetään, mitä ja miten?

Isojen metsäpäätösten sarja jatkuu Brysselissä. Metsänomistajat kyselevät usein, miksi niitä päätöksiä annetaan sinne tehtäväksi. Niin, eihän EU:lla ole yhteistä metsäpolitiikkaa ja sitä linjausta MTK:kin on vaalinut koko jäsenyyden ajan.

Yhteisen maatalouspolitiikan byrokratia ei ole houkuttanut, mutta metsien käyttö on alkanut kiinnostaa EU:ssa ilmasto- ja ympäristökysymyksenä. Tästä on muodostumassa jatkuva pulma Suomelle ja metsänomistajille. Päätöksiä valmistelevat ihmiset, jotka kovin harvoin ymmärtävät metsätalouden keskeistä roolia Suomelle, saati kestävän metsätalouden ilmastohyötyjä. Tämä syksy on osoittanut, että udelleen pohdinnan paikka saattaa olla tarpeen metsäasioiden käsittelyn järjestämisessä. EU:n metsästrategia on jäänyt kuolleeksi kirjaimeksi.

Miten EU:ssa tehdään päätöksiä?

Päätöksentekoa voisi verrata tutumpiin kunnallisiin ympyröihin. Komissio vastaa kunnan virkamiesjohtoa, joka tekee aloitteita ja esityksiä. Parlamentti taas kunnanvaltuustoa. EU parlamentilla on lautakuntia vastaavat lausuntoja antavat valiokunnat, jotka valmistelevat parlamentin kantaa. Asiakysymys ratkaisee, mikä valiokunta tekee valmistelun päätyön. Toisin kuin kunnissa, asioita eivät valmistele virkamiehet vaan poliittisten voimasuhteiden perusteella aina jokin puolue, joka valitsee omistaan esittelijän tekemään mietintöä. Muut puolueet valitsevat vastaavasti varjoesittelijät.

Europarlamentaarikot voivat tehdä komission ehdotukseen valiokunnissa tarkistuksia, minkä jälkeen kukin valiokunta äänestää lausunnon lopullisesta muodosta. Valiokuntaäänestysten jälkeen parlamentti, eli 751 europarlamentaarikkoa, äänestävät ja muodostavat parlamentin lopullisen kannan. Hyvä meppi suomalaisen metsänomistajan näkökulmasta pyrkii saamaan oman ryhmänsä kautta tärkeitä valiokuntapaikkoja ja esittelijän tehtäviä ja kuuntelee herkällä korvalla metsänomistajajärjestön kantoja.

Kolmatta päätöksentekotasoa eli jäsenvaltioiden muodostamaa neuvostoa on vaikeampi istuttaa kunnallishallintoon. Neuvostossa jokaisella jäsenmaalla on yksi ääni - olipa kyseessä pieni Malta tai suuri Saksa. Jos kunnalliselämässä olisi alueelliset kyläkokoukset, olisi se lähinnä vastaava. EU päätösten ymmärtämisen vaikeus kiteytyy yhteispäätösmenettelyyn. Päätökset valmistellaan kolmikantaneuvotteluissa komission (=virkamiesjohdon), parlamentin (=valtuusto) ja neuvoston (=kyläkokousten) kesken.

Syksyn tärkeät direktiivit hiilinieluista ja bioenergiasta

Tämän syksyn kaksi suurta metsäkysymystä ovat ns. hiilinielukysymys (LULUCF) ja uusiutuvan energian kestävyyskriteerit (RED II). Hiilinielukysymyksessä on kyse siitä, voidaanko kestävään puuntuotantoon nojautuvaa metsien käyttöä lisätä ilman, että siitä tulisi Suomelle lisäkustannuksia. Siitä hallitus ja pääosa europarlamentaarikoista sekä koko metsäsektori ovat kyenneet vahvaan yhtenäiseen vaikuttamiseen ja näyttää siltä, että metsäbiotalouden kasvattaminen ja uusien investointien saaminen ei siihen kaadu.

Silti loppuratkaisu voi olla mitä vaan. - Seuraava pallo on ennen kaikkea pääministeri Sipilällä ja komissaari Kataisella. Ympäristöministeri Tiilikainen sai neuvoteltua lisää liikkumavaraa, mutta ei riittävästi. MTK;n viesti on edelleen selkeä: laskun kanssa ei Brysselistä pidä tulla. Suomeen suunnitellut metsäteollisuuden investoinnit voivat toteutua toki lopputuloksesta riippumatta, mutta on kansallinen etu, että neuvotteluissa onnistutaan.Jos hiilinielun kolmas käsittely päättyy huonosti, on yksi vaihtoehto tuoda jälleen reilusti puuta Venäjältä. Ne puut eivät ole päästölaskelmissa mukana. Tämä kuvastaa EU:n ilmastopolitiikan mielettömyyttä, ja ympäristöväen maalaisjärjen puutetta. Tuntuu, että eurooppalainen ilmastopolitiikka on pelkkää valtapolitiikkaa, jolla ei ole mitään tekemistä ilmaston kanssa.

Uusiutuvan energian kestävyyskriteereillä määritellään, mitkä bioenergian raaka-aineet on tuotettu kestävästi. Direktiiviesityksen käsittely alkaa EU parlamentin ympäristövaliokunnassa ensi viikolla. Käytännössä päätetään mm. siitä, voiko kuitupuusta tuottaa biopolttoaineita, metsäteollisuuden sivuvirroista kuten sahanpurusta tai mäntyöljystä valmistaa biopolttonesteitä tai suometsissä tai turvepelloilla tuottaa bioenergiaa.

Suomelle tärkeitä asioita on vaikea saada EU:n päätöksenteossa läpi, mikäli kansallinen yhtenäisyys rakoilee. Metsäteollisuusyritykset ottavat valtavan riskin, jos eivät pikaisesti saa rivejään suoraksi. Haluan vedota erityisesti osuuskunta Metsäliiton hallintoon. Nyt kannattaa katsoa paljon pitemmälle kuin yksittäisiin tuotteisiin. Kannattaako kiistalla mäntyöljystä tai kuitupuun käyttökohteista vaarantaa koko metsäbiotalouden perusteita? Onko seuraavalla kierroksella edessä, voiko turvemaalla tuottaa kestävästi vessapaperia, tai onko metsäteollisuuden sivuvirroista tuotettu biokaasu kestävää? Onko pelko kuitupuun hinnan pienoisestakin nousemisesta näiden väärti?

Hyvät kuulijat!

Palataan lopuksi Paasikiven linjalle. Hänen kerrotaan sanoneen: Niin kauan Suomella on toivoa, kun kirveen ääni kuuluu metsästä. Minä luotan, että lopulta Paasikiven viisaus voittaa ja biotalouden kasvu saa jatkua sekä Suomen, että suomalaisen maaseudun parhaaksi. Tehdään sitä työtä yhdessä Maataloustuottajien marssin toisen säkeistön hengessä:

Kun onnen Sampoa Suomelle
me kaivamme roudankin alta,
soi viesti näin joka puolelle
joka päivältä kiiruhtavalta.
Nyt maamiehet rintama sulkekaa,
ja yhdessä toimien kulkekaa.
Yksi mieli on voima ja valta

Menestystä tärkeään työhönne juhliva MTK Äänekoski!