JUHLAPUHE OULUN SEUDUN METSÄNOMISTAJAT RY

Hyvä juhliva yhdistys, hyvät naiset ja herrat

Minulla on ilo tuoda MTK:n metsävaltuuskunnan tervehdys 20 -vuotis juhlaanne

Alkuun Pudasjärven koulupojasta ja Oulun tervaporvareista

Ajattelin puheessani keskittyä tänä iltana metsäsektorin murrokseen - siis uhkiin ja mahdollisuuksiin - ja ennen kaikkea siihen miksi metsänomistajat tarvitsevat vahvaa edunvalvontaa kannolta Brysseliin saakka.

Murroksessa elävä metsäteollisuus tuottaa edelleen viidenneksen Suomen vientituloista, vaikka jalostuskapasiteettista on suljettu lähes 15 % viimeisen vuosikymmenen aikana. Kehitys metsäsektorilla on kulkenut väärään suuntaan. Tämä on myös metsänomistuksen suurin uhkakuva. Uskon kuitenkin vahvasti, että väestönkasvu ja uusiutumattomien luonnonvarojen ehtyminen tekevät tulevaisuudessa puusta entistäkin arvokkaamman raaka-aineen. Vaikka paperin kysyntä vähenee, puurakentamiselle ja muovia korvaaville pakkauksille ennustetaan voimakasta kasvua. Jatkossa iso osa muovista, betonista ja teräksestä voidaan korvata puupohjaisilla materiaaleilla. Suomessa on moniin kilpailijamaihin verrattuna hyvin toimiva logistiikka, koulutettu työvoima ja erinomainen raaka-aineen laatu. Kasvavat Venäjän markkinat ovat vieressä. Toteutuvan Venäjän WTO -jäsenyyden pitäisi lisätä Suomen houkuttelevuutta investointikohteena niin raaka-ainehankinnan varmuuden kuin lopputuotteiden kaupan kannalta. Uusia tuotannollisia investointeja kaivataan kipeästi, sillä maamme metsät kasvavat yli 100 miljoonaa m3 runkopuuta vuodessa. Viime vuosina kotimaisen puun vuosikäyttö on pudonnut 50 miljoonan m3 tasolle. Kansantalouden kannalta tilanne on järjetön. Invest in Finland -ohjelmaa on järkevää suunnata voimakkaammin metsäsektorille. Jos kotimaasta ei löydy pääomia, haettakoon niitä aktiivisesti ulkomailta. Keskeiseksi pullonkaulaksi uusien investointien toteuttamiseksi on mainittu - pääomien puuttumisen lisäksi - suomalaisen puumarkkinan epävarmuus. Se johtuu pitkälti siitä, että meillä metsätaloutta ei käsitetä elinkeinoksi vaan sijoitustoiminnaksi. Metsätiloilla ei ole spv-huojennusta kuten maataloudessa ja verotuskin menee samassa kastissa kuin osakesijoittajilla. MTK on toiminut aktiivisesti tuotannollisen pääomaveron irrottamiseksi sijoitustoiminnasta ja itse olen ollut työryhmässä ajamassa voimakkaasti metsätilon spv:tä - toistaiseksi kuitenkin ilman tuloksia.

Mutta sitten edunvalvonnasta - mitä se on ja miten se mielestäni kannattaa organisoida tulevaisuudessa.

MTK:sta, metsänomistajien liitoista ja metsänhoitoyhdistyksistä ollaan paraikaa rakentamassa entistä yhtenäisempää ja yksien tunnusten alla toimivaa metsänomistajien edunvalvontakokonaisuutta. Puhutaan Metsänomistajat -brändistä. Tavoitteena on, että MTK, liitot ja yhdistykset tulevat muodostamaan entistäkin yhtenäisemmän edunvalvonta ketjun. Tähän Metsänomistajat -ketjuun pitää pystyä samaistumaan niin isojen kuin pienempienkin metsätilojen omistajien asuivatpa he tilalla tai kaupungissa. Tähän ketjuun pitää pystyä samaistumaan sekä palkkatyötä tekevän metsänomistajan kuin eläkeläisen tai maanviljelijän. Yhteinen nimittäjä on metsänomistus ja sen kannattavuudesta huolehtiminen.

Joku kaupunkilainen palkansaajataustainen metsänomistaja on kritisoinut minulle sitä, että hän ei tunne itseään MTK:n jäseneksi oikein sopivaksi, kun tämä MTK on profiloitunut niin vahvasti maataloustukiaisiin ja kun tämä MTK on semmoinen tissinkoittajajärjestö. Siihen olen vastannut - ja silmääkään räpäyttämättä voin sen sanoa myös teille, että MTK on kaikkien suomalaisten maaseutuelinkeinojen ja maanomistuksen puolestapuhuja. Voimia ei kannata hajottaa vaan vahvistaa. Metsänomistajat -brändin luominen ja metsänhoitoyhdistysten saattaminen nykyistäkin tiiviimmäksi kokonaisuudeksi MTK:n vahvan, arvostusta herättävän ja perinteikkään sateenvarjon alle on mielestäni elintärkeää.

MTK:n tulevan kesän liittokokouksessa linjataan järjestön suuntaviivoja. MTK:n roolia kaikkien maaseutuelinkeinojen etujärjestönä on tarkoitus kirkastaa. Metsäjäsen tuote ei ole vastannut sille asetettuja tavoitteita. Jäsenyys on koettu etäiseksi ja liian monimutkaiseksi ja moni on kokenut saavansa edunvalvonnan mh-maksun kautta. Toisaalta ovathan jo yhdistykset maksaneet mo-liitoille jäsenmaksut. Uudistukselle ja selkeytykselle on nyt hyvä nivelkohta, kun metsänhoitoyhdistyslakia ollaan uudistamassa. Itse uskon, että metsänhoitoyhdistyksistä voidaan tehdä tässä muutostilanteessa suoraviivaisempi osa MTKlaista metsäedunvalvontaa, lisätä jäsendemokratiaa ja alentaa muidenkin kuin maanviljelijätaustaisten metsänomistajien kynnystä tulla mukaan etujärjestötoimintaan. Kun muutoksia valmistellaan on tärkeää, että metsätilanomistajien ääntä kuunnellaan herkällä korvalla.

Metsänhoitoyhdistystoiminnan käynnistymisen taustalla vuosikymmeniä sitten oli huoli puuvarojen riittävyydestä. Metsänomistajien näkökulmasta merkittävää oli se, että kun vientimarkkinat rupesivat vetämään, kasvava puun kysyntä nosti puun hintaan ja lisäsi metsän arvoa. Tämä kannusti parantamaan metsien puuntuotosta. Pitkäjänteisen metsänhoitotyön tulokset näkyvät tänään runsaina metsävaroina. Yksityismetsätalouden kannattavuus on se perusta, jolle tulevaisuuskin on rakennettava.

Markkinaedunvalvonta on kaiken edunvalvonnan perusta, sillä puukaupastahan, ne metsänomistajan pääasialliset tulot koostuvat. Metsänhoitoyhdistysten rooli markkinaedunvalvonnassa on viime vuosina vain kasvanut. Yhdistysten kasvanut koko ja palvelujen monipuolinen kehittäminen ovat parantaneet markkinaedunvalvonnan tasoa. Vaihtelua eri yhdistysten välillä on toki liikaa.

Voin todeta, että ilman metsänhoitoyhdistysten valtakirjakauppatoimintaa, korjuupalvelua ja katkonnan seurantaa takavuosien kartellin jäljet olisivat muodostuneet paljon vallinnutta tilannetta pahemmiksi.

Tähän joku sana mhy-lain uudistamisesta

Tuleviin valtuustovaaleihin kehotan teitä kaikkia osallistumaan aktiivisesti. Etämetsänomistajien ja naismetsänomistajien näkökulmaa saadaan parhaiten näkyviin, kun teitä valitaan valtuustoihin entistä enemmän.

Metsänhoitoyhdistysten edunvalvonnan painopiste on siirtymässä entistä vahvemmin myös paikalliseen elinkeinon toimintaympäristön turvaamiseen. Esimerkiksi kaavoitus vaikuttaa koko ajan enemmän metsätalouden harjoittamiseen. Maakuntakaavoihin ja yleiskaavoihin ollaan sisällyttämässä maankäyttöä rajoittavia elementtejä kuten esimerkiksi maisematyölupavelvoitteita, vaikka kaavoituksen perustarkoitus on suunnitella, järjestää ja edistää rakentamista ja muuta maankäyttöä. Varsinkin ympäristöhallinto haluaa käyttää kaavoitusta erilaisten maankäyttörajoitusten läpiviemiseen, tietenkin ilman korvausta. Ympäristönsuojelulain uudistaminen on menossa ja edunvalvonnalla on takuulla töitä.

Kaavoitus kuuluu kunnalle - kuntien tulee ottaa valta kaavojen sisällöstä. Ympäristöhallinto dominoi kaavojen tekoa viranomaisohjauksellaan ja käyttää joskus härskistikin hyväkseen mm. valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita. Valitettavasti näyttää siltä, että juuri toimintaansa käynnistelevä uusikaan hallitus ei näytä purkavan ympäristöhallinnon vahvaa otetta kaavoituksesta - päinvastoin - rajoitteitta rajoitteiden perään ollaan asettamassa erityisesti hajarakentamiseen, mutta myös muuhun maankäyttöön. Valta kaavojen sisällöstä olisi kuitenkin annettava kunnille. Kuntien valtuustojen on myös osattava pitää annettu valta itsellään eikä antaa sitä kuntien viranhaltijoille tai valtion ympäristöviranomaisille. Helppoa se kaavoitusprosessien hallinta metsätalouselinkeinonkaan suhteen ei näytä olevan näissä isoissa fuusio kunnissa, kuten täällä Oulussa. Keskuskaupungin jäykät hallintomallit eivät tahdo aina taipua laajoille maaseutualuille. Edunvalvonnalle on siis työtä. Metsänhoitoyhdistykset ja metsänomistajien liitot joutuvat jatkossa siirtämään resurssejaan yhä enemmän kaavoituksen seurantaan ja siihen vaikuttamiseen, jotta maaseutuelinkeinojen harjoittamisen edellytykset säilyisivät edes kohtuullisina. Yksittäisen maanomistajankin on pidettävä kaavoitusprosesseja itsekin silmällä.

Markkinaedunvalvonta ja paikallinen muu edunvalvonta siis tapahtuu jatkossakin pääasiassa paikallistasolla metsänomistajien omissa yhdistyksissä.

Mutta paikallinen edunvalvonta ajautuu nopeasti ongelmiin, jos toimintaympäristö ei ole kunnossa. Tähän tarvitaan maakunnallista, valtakunnallista ja nykyään myös kansainvälistä edunvalvontaa. Kun lainsäädäntöä ja verotusta uudistetaan, vaikutetaan elinkeinon toimintamahdollisuuksiin. Esimerkiksi viimeisen parin vuoden aikana on uudistettu metsäkeskuslaki, laki metsävaratiedosta, laki hyönteis- ja sienituhojen torjunnasta, lait pienpuun energiatuesta ja kemerasta. Tämän lisäksi uudistuksen alla on metsälaki ja metsänhoitoyhdistystyslaki. Ilman metsänomistajalähtöistä vaikuttamista moni asia olisi kovin erinäköinen. Monissa strategisissa ohjelmapapereissa, jotka ovat metsäpolitiikan pohjana kuten MSO:ssa ja KMO:ssa tai luonnonvara- tai suo- ja turvemaastragiassa on linjattu merkittäviä politiikan suuntaviivoja. Kaikissa näissä olemme MTK:ssa olleet vahvasti mukana.

Kaikkia tavoitteita ei aina saada läpi, mutta sen voin sanoa, että jokaisen teidän mahdollisuudet harjoittaa kannattavaa metsätaloutta olisivat kovin erinäköiset ilman ammattimaisesti toimivaa edunvalvontaorganisaatiota.

Hallitusneuvottelupöydissä pyöri vahvasti viime kesänä erilaisten pakkokeinojen käyttö puumarkkinoiden toimivuuden ja metsätilarakenteen kehittämisen nimissä. Kiinteistöveron johdannainen - metsänomistusmaksu oli framilla todella vahvasti. Torjuntavoitto tässä asiassa saatiin, mutta koska sekä metsäteollisuus, että osa poliittisista puolueista on lonksutellut tälle maksulle ovia, ei vaara ole ohi kuten viime päivien budjettiriihen alla taas huomattiin.

Ajattelin päättää puheeni kuitenkin suomalaisen yksityismetsätalouden ylistykseen. Olin alkukesällä mukana Suomen metsäyhdistyksen järjestämässä suomalais-venäläisessä metsäfoorumissa. Erot naapurimaiden välillä ovat huimat. Meillä ovat vuosisataiset perinteet vapaasta talonpojasta. Yhteiskunnan, metsäteollisuuden ja metsänomistajien edut ovat meillä olleet yhteiset. Ilman ahkeraa ja yrittävää vapaata talonpoikaa meillä ei olisi kannattavaa metsäsektoria. - ja niin - Jos meillä ei olisi kannattavaa yksityistä metsänomistusta, ei meillä oli myöskään vahvaa metsäsektoria. Toistuvasti venäläispäättäjien kysymykset palasivat yksityismetsätalouden ihmettelyyn. Heidän keskeisin ihmetyksen aihe oli jatkuvasti omaisuuden suoja. Miten metsänomistaja valvoo, että kukaan muu ei hakkaa hänen metsiään? Toiseksi he kysyivät, että kuka päättä miten paljon ja milloin metsänomistaja voi myydä puuta. He ihmettelivät kovasti, kun heille vastasi, että metsänomistaja tietenkin. Kun he tämän vastauksen olivat kuulleet, tuli uusi jatkokysymys: Miksi sitten ei hakata kerralla kaikkea pois ja lyödä rahoiksi. Vastaushan on meille kovin selvä. Perhemetsätalouden perusta ei ole äkkirikastuminen, vaan jokainen meistä pyrkii jättämään tilansa seuraavalle sukupolvelle vieläkin paremmassa kunnossa kun on itse sen saanut tai hankkinut. Itärajan takana kaikki on toisin. Maaorjuudesta siirryttiin lähes suoraan kommunismiin. Perinteitä ei ole.

Meillä perinteitä on ja ne velvoittavat. Puhe taisi kuitenkin venähtää vähän pitkäksi. Toivon, että jokaiselle jäisi tästä illasta se mieleen se, että edunvalvontaan kannattaa uhrata ajatuksia ja olla yhteiskunnallisesti aktiivisia. Ei Suomessakaan kissan häntää nosta muu kuin kissa itse.

Toivotan kaikille teille valoisaa kevättä ja vilkasta puukauppavuotta.