Juhlapuhe Sallan yhteismetsä 90 vuotta
Arvoisat yhteismetsän osakkaat, hyvä juhlayleisö!
Minulla on iso kunnia saada tuoda MTK:n tervehdys 90 toimintavuotta juhlivalle Sallan yhteismetsälle. Yhteismetsät ovat vahva osa yksityistä perhemetsänomistajuutta. Metsävaltuuskunnan kokouksissa yhteismetsien edustajalta on aina kuultu painavia puheenvuoroja. Niistä haluan erityisesti kiittää. Suomen yhteismetsät ovat MTK keskusliiton yhteisöjäseniä ja ensi viikolla tapaamme yhteismetsäporukalla Levillä Yhteismetsäpäivillä.
Sallan yhteismetsän 90 vuotinen taival on kertomus siitä, kuinka te ja teidän esivanhempanne syrjäisen rajapitäjän asukkaina olette puolustaneet määrätietoisesti oikeuttaan omiin metsiinsä tilanteissa, joissa valtiolliset, sotilaalliset ja asutuspoliittiset paineet olisivat voineet murtaa heikomman yhteisön.
Yhteiset metsät ovat olleet täällä aina elämisen ehto. Ruotsin vallan aikana 1700‑luvulla syntyneet knihtisopimukset ja myöhemmät kruunun järjestelyt antoivat paikallisille talollisille käytännön hallintaoikeuden laajoihin metsäalueisiin. Metsä merkitsi taloudellista turvaa, polttopuuta, rakennusaineita ja mahdollisuutta selviytyä karuissa oloissa. Kun Venäjän vallan aikana 1800‑luvulla aiemmat sopimukset sanottiin irti, sallalaiset ja kuusamolaiset eivät tyytyneet tähän. Pitkäjänteisen vastarinnan ja paikallisen vaikuttamisen seurauksena metsät annettiin lopulta 1890‑luvulla paikallisten talollisten yhteiseen omistukseen – ratkaisuna, joka loi pohjan myöhemmälle yhteismetsälle. Historia kertoo, että ilman esivanhempienne sitkeyttä ei yhteismetsiä yleisestikään Suomessa olisi.
90 vuotta sitten Sallan yhteismetsä muodostettiin 1930‑luvulla isojakotoimitusten yhteydessä. Tällöin te sallalaiset valitsitte yhteisomistuksen juuri siksi, että se suojasi metsiä pirstoutumiselta ja varmisti niiden säilymisen paikallisen päätösvallan piirissä. Yhteismetsä ei ollut viranomaisprojekti, vaan paikallisen edun puolustuskeino.
Toinen maailmansota ja sen jälkeinen jälleenrakennus toivat kuitenkin yhteismetsälle raskaimman koetuksen. Laajoja alueita jäi rajan taakse, ja jäljelle jääneitä metsiä käytettiin asutustoimintaan siirtoväen ja rintamamiesten sijoittamiseksi. Sallassa ymmärrettiin kansallinen hätätila, mutta samalla osakkaat pitivät tiukasti kiinni periaatteesta, että yhteismetsä ei ollut ilmaista reservimaata. Metsät olivat yksityistä yhteisomaisuutta, eivät valtion varantoa.
Tämä oikeudentunto huipentui 1960‑luvulla, kun Sallan yhteismetsä vei valtion kanssa syntyneen kiistan Maanjako‑oikeuden ratkaistavaksi. Vuoden 1966 päätös, jossa yhteismetsälle myönnettiin korvaavat maa‑alueet ja rahakorvauksia, oli selkeä voitto sallalaisille. Se vahvisti lopullisesti periaatteen, että yhteismetsän omaisuudensuoja on vahva myös poikkeusolojen jälkeen. Ratkaisu ei syntynyt vastakkainasettelusta, vaan sitkeästä, johdonmukaisesta ja laillisia keinoja hyödyntäneestä vaikuttamisesta.
Vuoden 2003 yhteismetsälain uudistus avasi yhteismetsät uudelle aikakaudelle. Sallassa uudistus nähtiin mahdollisuutena, ei uhkana. Perinteinen yhteisöllisyys ja manttaaliperusteinen vastuunjako säilyivät, mutta rinnalle saatiin joustavammat työkalut kehittää ja laajentaa toimintaa. Historiallinen perusajatus pysyi samana: metsät ovat yhteinen voimavara, jonka hallinta kuuluu ensisijaisesti paikallisille.
Täällä Sallassa te toimitte yksityisen omistusoikeuden ja metsien käytön legitimiteetin etuvartiona tänäkin päivänä. Kiistat metsien käytön oikeudesta tuntuvat tänä päivänä myös markkinoineiden kautta. HCV-alueet, sertifiontikriteerit, ennallistamisasetuksen kansallinen toimeenpano-ohjelma, vanhojen ja luonnontilaisten metsien määrittelyt koskettavat markkinoiden kautta teitä vielä kovemmin kuin meitä rintamailla metsiämme hoitavia. Te toimitte täällä kuin etuvartiona meille muille. Meillä MTK:ssa omaisuudensuojan puolustaminen on keskeinen perusarvo. Uskallan sanoa, että MTK:hon yhteismetsät voivat luottaa vahvimpana omaisuuden suojan puolustajana tässä maassa. Meiltä löytyy asiantuntemusta. Työ on vaativaa, mutta sitä tehdään tarmolla. Lunastuslain uudistus ja metsävähennyksen korotus ovat tästä hyviä näyttöjä.
Hyvät kuulijat!
Suomi ikääntyy vauhdilla. Liian monella metsänomistajalla jää sukupolvenvaihdos tekemättä, kun perilliset asuvat kaukana eikä kiinnostusta metsäomaisuuden hoitoon aina ole. Kuoleman jälkeen muodostuva perikunta joutuu maksamaan isot perintöverot. Näissä tapauksissa yhä useampi tila pannaan myyntiin, ja ne päätyvät yhä useammin metsärahaston omistukseen.
Näin ei tarvitsisi olla. Isänmaallisempi vaihtoehto on tilan liittäminen yhteismetsään. Metsätilan sukupolvenvaihdos on mahdollista toteuttaa myös liittämällä metsätila yhteismetsään ja jakamalla sen jälkeen yhteismetsän osuuksia lahjoittamalla seuraavalle sukupolvelle.
Yhteismetsään liittämällä vapautuu metsänhoidon ja hallinnoinnin taakasta kuten tilan myynnistä, jossa myynnistä saatava tulo on kertaluonteinen, kun taas yhteismetsästä tuloa saa vuosittain ja samalla omaisuuden arvo kasvaa hyvän metsänhoidon myötä.
Yhteismetsään liittymisessä on rahastokauppaan verrattuna etuja, sillä varainsiirto- tai luovutusvoittoveroa ei peritä eikä jo käytettyjä metsävähennyksiä joudu tulouttamaan metsäverotuksessa. Myöskään toimitusmaksua ei peritä kiinteistötoimituksista, kun metsätila liitetään yhteismetsään. Koska yhteismetsä on verovelvollinen, ei metsänsä yhteismetsään liittänyt osakas maksa veroa yhteismetsän tulosta saamastaan osuudesta.
Laajenemisesta kiinnostuneita yhteismetsiä löytyy eri puolelta Suomea.
Kansainvälisellä rahalla ei ole isänmaata. Metsien omistuksella voi olla myös turvallisuuspoliittista merkitystä. Siksi suomalaisen perhemetsänomistamisen mallin, johon yhteismetsätkin kuuluvat, tulee olla valtiovallan erityissuojelussa. Metsävähennyksen korottaminen, jota MTK vahvasti ajoi, on merkittävä työkalu sekä sukupolvenvaihdosten edistämiseen että perhemetsänomistajien ja yhteismetsien aseman parantamisessa metsätilamarkkinoilla.
Hyvä sallalainen metsäväki!
Edunvalvontarintamalla kevät on jälleen kiireinen niin kotimaassa kuin Brysselissä. Ennallistamisasetuksen kansallinen suunnitelma valmistumassa. Se on vuosikymmeniä vaikuttava mega-luokan edunvalvontakysymys. Toki yritämme saada sitä vielä Brysselissäkin omnibus-menettelyyn, mutta kotimaassa pitää yrittää saada hallituspuolueet ymmärtämään poliittisen ohjauksen välttämättömyys kansantalouden näkökulmasta. Perusviestimme on, että vaatikaa valmistelulta ne mitä Ruotsin hallitus on poliittisesti linjannut.
Lintujen pesimäaikaa koskevat lakimuutokset on saatu eduskunnan käsittelyyn siinä muodossa, että ne turvaavat sen mitä turvattavissa on EU tuomioistuimen Viron pesimäaikaisia hakkuita koskevan päätöksen jälkeen.
Olemme olleet vetureina luontoarvomarkkinoiden synnyttämisessä sekä Brysselissä että kotimaassa, jossa ensimmäinen Luontoarvot.fi kautta välitetty kauppa on tehty mhy Pohjois-Karjalan välittämänä. Uskomme, että tässä on potentiaalia metsänomistajalähtöiseen liiketoimintaan.
Metsien hiilinielut ja hakkuiden rajoittaminen on kestopuheenaihe. Olemme rakentamassa paraikaa eduskuntavaaliohjelmaa sekä yhteiskunnallisen vaikuttamisen ohjelmaa ensi kevään Liittokokoukseen. Harmaan suojelun korvauksettomuuden kitkeminen on varmasti ydinteema ja tulemme esittämään myös ilmastolain päivittämistä, sillä pelkäämme, että seuraavalla kaudella voimassa olevan ilmastolain juridinen sitovuus voi aiheuttaa merkittävää painetta epärationaalisille hakkuurajoituksille erityisesti valtion metsissä. Suomi sääti vuonna 2022 maailman kunnianhimoisimman ilmastolain, joka muutti ilmastotavoitteet juridisesti sitoviksi. Se velvoittaa hallitukset toimimaan yli vaalikausien, jotta Suomi olisi hiilineutraali vuonna 2035 ja hiilinegatiivinen sen jälkeen.
Lain säätämisvaiheessa tutkittu tieto osoitti metsien olevan vahvistuva hiilinielu, ja laki rakennettiin tämän varaan. Perusta alkoi kuitenkin pettää jo saman vuoden syksyllä, kun Luonnonvarakeskuksen uudistetut mallilaskelmat romauttivat metsämaan laskennallisen nielun. Muutos vastasi kiintokuutiometreiksi muutettuna yli kymmenen miljoonan kiintokuutiometrin hakkuutason hiilimäärää. Vaikka hakkuumäärät eivät ole nousseet ilmastolain säätämisen jälkeen, on maankäyttösektori kääntynyt vahvasta nielusta kasvihuonekaasuinventaarioissa välillä jopa hiilen lähteeksi. Ilmastolain tavoitteiden saavuttamiseksi Suomen ilmastopaneeli onkin esittänyt hakkuiden rajoittamista. Uusiutuvan puun hakkurajoitukset olisivat sekä ilmastolle että kansantaloudelle karhunpalvelus, sillä pääosa hakkuista tutkitusti siirtyisi muihin maihin aiheuttaen samalla Suomessa työttömyyttä ja miljarditappioita.
Ruotsi on toiminut viisaammin: se ei sitonut ilmastolakiaan metsänieluihin, vaan nollapäästöjen saavuttamiseen vuoteen 2045 mennessä. Ruotsissa metsäsektori nähdään ratkaisujen tarjoajana ja käyttöä tarkastellaan kokonaisilmastohyödyn kautta.
Elokuussa 2024 ympäristöjärjestöt haastoivat hallituksen oikeuteen riittämättömistä toimista. Korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituksen, mutta antoi vahvan ennakkovaroituksen: jatkossa riittämättömät toimet voivat olla lainvastaisia.
Seuraavalla hallituskaudella onkin joko kiristettävä toimia radikaalisti tai päivitettävä laki vastaamaan nykyistä tietoa. Kansalaisten on syytä tietää ennen vaaleja, ovatko puolueet valmiita päivittämään lakia vähemmän nieluista riippuvaiseksi, kuten Ruotsissa. Tosiasioiden tunnustaminen ei ole ilmastotyön kieltämistä, vaan politiikan ohjaamista reilummin kohti fossiiliriippumattomuutta, teknistä hiilenpoistoa ja biotaloutta.
Hyvät ystävät!
Kun ollaan täällä pohjoisessa, on metsätalouden METKA-rahoituksella erityisen merkittävä rooli, koska metsätalouteen tehtävien investointien takaisinmaksuaika on täällä Etelä-Suomea merkittävästikin pidempi.
METKA lisärahoitus ja myöntövaltuudet on metsänomistajajärjestön keskeinen viesti hallituksen kohta alkavan kehysriihen puintiin. Tukivarat ovat jo kahtena edellisenä vuonna loppuneet kesken ja kun niiden maksatus siirtyy kumulatiivisesti eteenpäin, loppuvat investointikannusteet jo alkuvuodesta. Viime vuodelta siirtyi toteutettujen hankkeiden maksuja tälle vuodelle yli 15 miljoonaa euroa. Lisäksi aiempina vuosina hyväksyttyjä tukia tulee kuluvana vuonna maksettavaksi noin 10 miljoonaa euroa. Eli tänä vuonna uusien hankkeiden toteutuksen tukeen on käytettävissä vain noin 11miljoonaa euroa. Määräraha loppuu kesken, metsäkeskuksen arvion mukaan jo kesällä. Kuluvalta vuodelta siirtyy maksatuksia entistä enemmän vuodelle 2027, noin 20 miljoonan euron edestä. On kehittymässä lumipalloefekti, joka olisi välttämätöntä katkaista kehysriihessä.
Toivotaan, että valtiovarainministeriö kykenisi laskemaan pelkän tukirahan lisäksi vipuvaikutuksen dynaamisen merkityksen. METKA rahoitus on valtiontalouden näkökulmasta investointituki, jolla on yksityistä rahoitusta ja kansallisen metsästrategian tavoitteita merkittävästi vipuava vaikutus.
METKA:n vipuvaikutuksen tärkeys korostuu erityisesti metsätienperusparannushankkeissa.
Jos metsätien perusparannuksen kustannus on 30 000 €/km, METKA‑tuki kattaa 50 %, eli 15 000 € valtion rahoitusta kilometriä kohti. Jo pelkästään rakentamisen aikaiset työvoima- ja yritysverot palauttavat takaisin jopa puolet tästä summasta verotuloina. Hyvin kohdennetut julkiset infrastruktuuri-investoinnit voivat tuottaa 1,0–1,5 euroa lisä‑BKT:tä jokaista investoitua euroa kohden. Tämä tekee teistä yhden julkisen sektorin tuottavimmista investointikohteista.
Tiehankkeiden välitön vaikutus syntyy myös puuhuollon kustannusrakenteesta: korjuu- ja kuljetuskustannukset muodostavat 20–30 % toimitusketjun kokonaiskustannuksista. Perusparannettu tie lyhentää kelirikkokautta, parantaa konekaluston käyttöastetta ja laskee kustannuksia. Tutkimuksissa tieparannuksen tuomaksi hyödyksi on arvioitu noin 3–4 €. Se käytännössä kattaa lisääntyvien verotulojen kautta valtion kustannukset. METKA‑tiehankkeet tukevat huoltovarmuutta, energiasektoria, pelastustoimea, virkistystä, matkailua ja alueellista saavutettavuutta.
Hallitus toimii ohjelmansa vastaisesti ja ottaa myös ison riskin koko metsätiehankesuunnittelun loppumiselle, jos kehysriihestä ei rahaa heru. Myöntövaltuuden riittämättömyyden vuoksi jo valmisteltuja hankkeita joudutaan hylkäämään ainakin 8 miljoonan euron edestä, ellei myöntövaltuutta lisätä. Näiden hylättävien hankkeiden suunnitteluun toimijat ovat jo käyttäneet noin 0,5 milj. euroa, mikä jää joko toimijan tai tiekunnan tappioksi, mikäli hankehakemukset hylätään. Hankkeiden kaatuminen ja epävarmuus tulevasta vie toimijoilta mahdollisuuden ylläpitää osaamista tiehankkeissa, sekä karkottaa alalta osaajat ja tekijät. Se olisi kohtalokas virhe. Kehuin hallitusta metsävähennyksen korottamisesta, lunastuslainuudistamisesta ja pesimäaikaisten hakkuiden turvaamisen ripeästä lainsäädännöllisestä turvaamista, mutta hallituksen suuri häpeätahra on koko alempiasteisen tieverkon rahoituksen rempalleen päästäminen. Itseasiassa valtio nettoaa tänä vuonna yksityisteillä, koska valtionavustukset eivät edes kata sitä muuta verokertymää mitä 370 000 km yksityinen tieverkko tuottaa erilaisina verotuloina valtiolle.
Hyvät kuulijat!
Kevätkelit ovat tänä keväänä tulleet koko maahan etuajassa. Minä, jonka rakkain metsänhoitotyökalu on raivaussaha, kannustan kaikkia metsänomistajia oman personal trainerin sarviin. Kevätaurinkokeleillä kun lumet ovat sulaneet sujuu työ kuin tanssi. Ei haittaa sääsket eikä aluskasvillisuus. Niin ja jos omaa metsää ei ole, on metsäalalla jatkuvaa puutetta kotimaisista työntekijöistä. Metsäalalle kannattaa kouluttautua.
Haluan toivottaa juhlivalle Sallan yhteismetsälle menestystä ja yhteistyön toivotusta tulevillekin vuosikymmenille.