Kaipailen metsämarssin henkeä takaisin

MHY lehdet 09/2022

Metsien käyttöä kritisoivat tahot ovat kauhistelleet hiilinielujen romahtamista. Ilmastoprofessori Petteri Taalas puuttui keskusteluun ja totesi Suomessa vallitsevan hiilinieluharhan. Se oli painavasti sanottu ja perusteltu. Suomalaisen puunkäytön rajoittamisella siirrettäisiin vain hakkuut muualle, sillä fossiilitaloutta, ilmastonmuutoksen syytähän, tässä pitäisi selättää.

Hiilinielusta tullaan kiistelemään jatkossakin. EU:n LULUCF asetus pitää siitä huolen. Mutta hakkuiden rajoittamisen sijasta huomio pitäisi sekä kansasantalouden, ilmaston että metsänomistajan näkökulmasta kääntää metsien kasvun parantamiseen. Siitä ei ole vielä vuosikymmentäkään, kun Luonnonvarakeskuksen professorit esittivät, että Suomessa olisi mahdollisuus kiihdyttää metsien kasvua vielä nykyisestäkin tasosta lähes puolitoistakertaiseksi.

Valtakunnan metsien uudet inventointitiedot kertovat kuitenkin, että metsien vuosikymmeniä lisääntynyt kasvun lisääntyminen näyttää taittuneen. Metsäntutkijat kertovat sen selittyvän suurelta osin metsien ikärakenteen vanhenemisella. Mitkä ovat lisääntyneiden metsätuhojen vaikutukset, miten paljon selittävät ison hirvikannan vaikutuksesta tehdyt kuusen viljelyt liian karuille paikoille, kuinka paljon lisääntynyt suojelualueiden määrä näkyy kasvulukujen pienenemisessä, mikä on laiminlyötyjen taimikonhoitojen tai metsänparannustöiden vähenemisen vaikutus tai näkyvätkö Metsäkeskuksen kertomat liian voimakkaat harvennukset korjuuvauriot ja jatkuvan kasvatuksen lisääntyminen jo kasvuluvuissa? Syitä voi olla muitakin. Niissä metsäntutkijoilla riittää selvittää tulevina vuosina.

Metsäkeskuksen julkaisemat tilastot metsänviljelyn, taimikonhoidon ja muidenkin metsänparannusmäärien kehityksestä menevät kuitenkin väärään suuntaan. Budjetoituja kemera -varoja uhkaa jäädä tänäkin vuonna käyttämättä jopa viimevuotista enemmän. Syitä on monia. Hoitotöiden kustannusten nousu suhteessa halpaan kuitupuuhun vähentää kiinnostusta. Siitä vastuussa ovat kolme hurjaa tulosta tekevää metsäjättiä. Työvoimapula pahentaa tilannetta. Metsätoimihenkilöiden on vaikeaa markkinoida tuettuakaan toimintaa, jos tekijöitä ei löydy. On vihdoin tunnustettava, että tarvitsemme ulkolaista työvoimaa myös metsiin. Olen katsonut thaimaalaisten marjanpoimijoiden ahkeruutta. Voitaisiinko sieltä rekrytoida ja kouluttaa ahkeria varhaisperkaajia? Toiveita pitää asettaa myös tulevaan kannustejärjestelmään Metkaan. On tärkeää, että erityisesti raivaussahatöiden osalta siinä puretaan byrokratiaa. Ennakkosuunnitteluvaatimus on poistumassa. Tärkeää on myös se, että vanhojen lakien siirtymäsäännökset erimittaisine hoitovelvoitteineen yhdenmukaistettaisiin viiteen vuoteen edellisestä toteutusilmoituksesta. Silloin kannustinjärjestelmä kannustaisi oikea-aikaisuuteen. Nykyjärjestelmä sitä ei tee.

Kannustinjärjestelmän lisäksi myös metsänomistajia pitäisi houkutella raivaussahan varteen. Eduskunnan pitäisi kannustaa osatoimiseen metsäyrittäjyyteen ja hyväksyä myel-vakuutetulle metsänomistajalle verotuksessa samat yrittäjäpäivärahan ja matkakustannusten edut, kuin maanviljelijöille ja muille yrittäjille. Nuoren metsänhoitoa edistäisi verovapaan hankintatyöosuuden korottaminen. Hankintahakkaajia ei saisi päästää kuolemaan sukupuuttoon. Energiakriisin keskellä se lisäisi myös huoltovarmuutta. Valtiontalouteen nämä yksittäisiä miljoonia maksavat verohuojennukset kyllä palautuisivat korkojen kera paremman metsänhoidon tuomina hyötyinä.

Sodan jälkeen lähtivät esi-isämme metsämarssille. Nyt olisi modernin version aika. Brändätäänkö raivaussahasta haluttu ja hyötyä tuottava personal trainer?

Mikko Tiirola