Kannattaa miettiä mitä metsillään tekee

Kymmenen vuotta sitten metsäsektori nähtiin auringonlaskun alana. Tehtaita lyötiin kiinni ja vaikeroitiin, että mitenkään ei pärjätä kilpailussa eteläisen pallonpuoliskon plantaasimetsille. Pudasjärvellä mäntymetsän kiertoaika taimesta tukkipuuksi on 80 vuotta. Etelä-Amerikan Eucalyptus viljelmillä samassa ajassa varttuu kymmenen uutta puusukupolvea. No pieleen meni nämä ennusteet. Paperin kysyntä kyllä laskee teollisuusmaissa, mutta vastaavasti kaikki muu puupohjaisten tuotteiden kysyntä lisääntyy. Vaurastuva Aasia pakkaa ruokansa ja pyyhkii takapuolensa. Pohjoisen pitkäkuituista havupuuta tarvitaan, että pakkauksesta saadaan laadukas ja että vessapaperi ei hajoa sormiin.

Brysselissä Suomen hallitus onnistui hyvin hiilinielukysymyksen loppuun vääntämisessä. Teimme metsänomistajien edunvalvonnassa ison savotan eurooppalaisia tuulimyllyjä vastaan. Tulos on se, että Brysselin päätökset eivät hankaloita uusia investointisuunnitelmia. Luotan siihen, että alkaneena vuonna tulee uutisia metsäsektorin uusista investoinneista. Jos näin käy, tulee pohjoisen puulle miljoonien kuutiometrien lisäkäyttö ja puulle kunnon kysyntää.

Pohjois-Suomen metsät ovat olleet viime vuosikymmenen pahalla vajaakäytöllä, kun jalostuskapasiteettia on suljettu ja metsien kasvu on kiihtynyt. Pudasjärven yksityismetsien puunkäyttöä voisi lisätä kestävästi tulevina vuosina kolmanneksella. Toki se vaatii myös lisääntyvää panostusta metsien hoitoon. Pudasjärvellä metsää omistavia Yksityismetsänomistajia on tuhansia, kun huomioidaan erilaiset yhteisomistukset. Metsänhoitoyhdistyksen toiminnanjohtaja Antti Härkönen arveli, että selvästi yli puolet metsien omistajista asuu jo Pudasjärven ulkopuolella. Tässä tilanteessa kannatta jokaisen metsää omistavan tahon miettiä, mitä haluaa tulevaisuudelta.

Liian moni omistaa metsää passiivisesti. Isoja perikuntia tai yhtymiä on Pudasjärvellä satoja. Monen päätöksentekokyky on halvaantunut. Viisasta ei ole välttämättä pirstoa perikuntia tai yhteisomistuksia. Huonoin vaihtoehto kuitenkin on, että jatkaa passiivisena eikä tehdä mitään.

Viisaitakin vaihtoehtoja löytyy. Jos metsänhoito ei kiinnosta eikä sitä halua toteuttaa omatoimisesti tai ostamalla metsäpalveluita, kannattaa miettiä tilasta luopumista. Nyt siihen oivallinen hetki. Se hoituu, kun pyytää metsänhoitoyhdistykseltä tila-arvion ja pistää palstat metsätilat.fi kautta myyntiin. Kysyntä on kova ja tiloista saa todella hyvän myyntihinnan ja rahat voi sijoittaa sellaiseen kohteeseen jonka hoitaminen on vaivattomampaa.

Jos haluaa kuitenkin säilyttää metsänomistuksen, on mahdollisuus liittää tila yhteismetsään. Pudasjärvellä on siihenkin useita vaihtoehtoja. Yli 10 000 hehtaaria yksityismetsiä on yhteismetsien aktiivisen hoidon piirissä. Yhteismetsä on vaivaton oma veroyksikkönsä. Sieltä tulee säännöllinen tulo, josta yhteismetsä on maksanut verot. Kaiken lisäksi yhteismetsän muodostaminen tai jo olemassa olevaan yhteismetsään liittäminen on käytännössä maksuton toimenpide. Yhteydenotto metsäkeskukseen tai maanmittauslaitokseen riittää ja homma lähtee rullaamaan.

Perikunnan tai yhtymän muuttaminen suvun yhteismetsäksi on myös hyvä vaihtoehto. Me teimme sen sisarusteni kanssa Jongulla. Tällä toimenpiteellä saimme pikkaisen lisää hallintotaakkaa, mutta samalla 1,5% pienemmän verotuksen ja ennen kaikkea sen, että yhteismetsämuodossa päätöksentekokyky ei halvaannu, koska siellä tehdään enemmistöpäätöksiä yhtymien tai parikuntien yksimielisyyspäätösten sijasta. Tyytyväisiä on oltu.

Aurinko ei savotoilla ja selkosilla siis ole laskemassa, vaan nousussa. Ilmastonmuutos on taikasana. Se on noussut isoimmaksi maailmanlaajuiseksi ongelmaksi. Sitä halutaan todenteolla suitsia. Yksi Amerikan presidentti ei asiaa muuksi muuta. Tulevaisuudessa muovit, tekokuidut ja muut fossiiliset materiaalit ja raaka-aineet korvataan yhä useammin uusiutuvilla tuotteilla. Se tarkoittaa puulle kasvavaa kysyntää. Nyt kannatta miettiä mitä metsillään tekee.

Mikko Tiirola 

Pudasjärveläislähtöinen metsävaltuuskunnan pj.