Kannolta Brysseliin

MHY lehdet 01/2018 
Mikko Tiirola

Viime vuosi avasi metsänomistajien silmiä, että Brysselin kammareissa on todella syytä olla metsänomistajien etuja valvomassa. Moni metsänomistaja ja mhy -aktiivi on kertonut vuoden mittaan, että nyt se vasta konkretisoituu, miten tärkeää on yhtenäinen edunvalvonta puunjuurelta Brysseliin. Metsänhoitoyhdistyksen jäsenmaksustahan osa ohjautuu tähän vaativaan Brysselin työhön.

LULUCF-väännössä päästiin ratkaisuun

Koko syksyn puhuttanut LULUCF saatiin ratkaisuun joulun alla. Siinä ratkaistiin malli, jota käytetään metsien- ja maankäytön ilmastovaikutuksia tulkitessa. Luonnontiede on metsänomistajan puolella, mutta EU komissio lähtikin liikkeelle historiallisista hakkuista. Tämä uhkasi Suomea laskulla, jos puunkäyttöä lisätään.

MTK ja metsänhoitoyhdistykset asettivat kesällä tiukan vaateen Sipilän hallitukselle: laskun kanssa ei Brysselistä saa tulla. Nyt näyttää siltä, että Sipilän hallitus onnistui vääntämään komission huonosta pohjaesityksestä sellaisen LULUCF ratkaisun, joka täyttää tämän vaateen.

1)Tärkeintä on, että metsien käytön takavuosikymmeniin sidottu intensiteettivertailu saatiin pois.Pohjois-Suomelle ratkaisu on erityisen tärkeä juuri siksi, että pohjoisessa on isoin tarve puun lisäkäytölle. LULUCF ratkaisu ei ole kaatamassa uusia biojalostamoinvestointeja.

2) Jos pääministeri Sipilä ja ympäristöministeri Tiilikainen olisivat luovuttaneet liian aikaisin tai, jos EU:n kanta olisikin muotoutunut neljän vähemmistöön jääneen suomalaismepin (Kyllönen, Pietikäinen, Ruohonen-Lerner ja Hautala) kannan mukaiseksi, olisivat kansainväliset ympäristöjärjestöt aloittaneet ympäristötietoisilla kuluttajamarkkinoilla kampanjan, että Suomen metsätalous olisi EU kriteereillä ilmastopoliittisesti kestämätöntä. Olisi saattanut käydä niin, että lisäinvestoinnit olisivat kääntyneet tehtaiden sulkemiseen.

3) LULUCF:n jatkoneuvottelut perustuvat tulevien hiilinielujen vahvistamiseen. Se antaa meille mahdollisuuden paimentaa kotimaan metsäpolitiikkaa siihen asentoon, että myös valtio näkee välttämättömäksi kannustaa hyvään kasvua tuottavaan metsänhoitoon entistäkin tarmokkaammin. Metsänhoidon kannustimia ja metsätalouden kannattavuuden parantamista on tämän päätöksen jälkeen helpompi vaatia kotimaan politiikoilta.

Seuraavaksi säädetään uusiutuvista energianlähteistä

Väännöt Brysselissä jatkuvat alkaneena vuonna uusiutuvan energian kestävyysdirektiivin säätämisen (RED II) osalta. Siinä määritellään, mitkä bioenergian raaka-aineet hyväksytään kestävästi tuotettujen biopolttoaineiden listalle. Käytännössä päätetään mm. siitä, voiko runkopuusta tuottaa kestävästi biopolttoaineita, metsäteollisuuden sivuvirroista kuten sahanpurusta tai mäntyöljystä valmistaa biopolttonesteitä tai suometsissä tai turvepelloilla tuottaa bioenergiaa.

Tässä EU komission pohjaesitys on selvästi parempi kuin LULUCF esityksessä, mutta haasteita on noussut EU Parlamentissa. Kemiin suunniteltu kiinalaisen Kaidin biopolttoaineinvestointi ja monet pienemmät nestemäisten biopolttoaineiden investointipäätökset odottavat kevään aikana Brysselin päätöksiä.Vain yhtenäisenä Suomi voi pärjätä EU:ssa

Hiilinielujen laskennasta käyty taisto osoitti, että Suomelle tärkeitä asioita on vaikea saada EU:n päätöksenteossa läpi, mikäli kansallinen yhtenäisyys rakoilee. MetsäGroup ja UPM ovat pahasti eri linjoilla. Metsäteollisuusyritykset ottavat valtavan riskin, jos eivät pikaisesti saa rivejään suoraksi.

Kannattaako kiistelemällä mäntyöljystä tai kuitupuun käyttökohteista vaarantaa koko metsäbiotalouden perusteita? Onko seuraavalla kierroksella edessä, voiko turvemaalla tuottaa kestävästi vessapaperia, tai onko metsäteollisuuden sivuvirroista tuotettu biokaasu kestävää? Onko pelko kuitupuun hinnan pienoisestakin nousemisesta näiden väärti? Tätä kannattaa kysyä erityisesti osuuskunnan hallintoihmisiltä. Suomen hallituksella on tässäkin väännössä oikea suunta, mutta kiireistä talvea Brysseliin on helppo ennustaa sekä ministeriön virkamiehille että MTK:n ja Euroopan metsänomistajajärjestön toimihenkilöille.

Maksamalla oman metsänhoitoyhdistyksen jäsenmaksun olemme kaikki mukana puolustamassa metsänomistajan oikeutta harjoittaa kestävää elinkeinoaan kannon juurelta aina Brysseliin saakka.

Mikko Tiirola

Metsävaltuuskunnan puheenjohtaja, MTK r.y.