Kartellikommentit Metsälehden keskusteluun

Blogikirjoitus Metsälehden kartellikeskusteluun 8.12.2011
Mikko Tiirola

Hyvää iltaa Helsingin junasta arvoisat keskustelijat!

Tulen jälleen kerran metsänomistajien etuja valvomasta Isolta Kirkolta. Haluan lyhyesti kerrata sen, minkä olen sadoille metsänomistajille kertonut kartelliasiasta.

Ensinnäkään MTK tai metsänhoitoyhdistykset eivät ole tämän kartellipelin konnia. MTK tai mhy:t eivät toimi koskaan metsänomistajan edunvastaisesti vaan muodostavat yksityisen metsänomistajan edunvalvontaketjut kannolta Brysseliin asti. Metsänomistajaorganisaatiolla ei ole eikä koskaan saa olla muuta tavoitetta kuin metsänomistajan edun puolustaminen.

Toiseksi MTK on järjestelmällisesti tuominnut puukauppakartellin. Metsänhoitoyhdistykset ovat valtakirjakaupoillaan se instanssi, joka on pyrkinyt ja pyrkii edelleen tekemään firmojen savujaot tehottomiksi. Kilpailua terve markkinatalous tarvitsee. Sitoutuminen yhteen firmaan ilman kilpailutusta altistaa metsäomistajan markkinatalouden epäterveisiin piirteisiin.

Kolmanneksi teemme työtä ryhmäkanne mahdollisuuden saamiseksi myös elinkeinotoimintaan. Mutta koska sitä ei meidän lainsäädännössä ole, joutuu jokainen metsänomistaja miettimään itse ratkaisunsa lähteekö hakemaan vahingonkorvauksia oikeudessa.

Viestini on ollut kaikille metsänomistajille, että jokaisen on syytä tarkistaa omat puukauppansa kartelliajalta. Toisin kuin julkisyhteisöt joutuu metsänomistaja rahoittamaan käräjäkulunsa itse. Kauppakirjat ja oikeusturvavakuutuksen voimassaolo ja kattavuus kartellijakson aikana on siksi syytä tarkistaa. Koska kartellituomio markkinaoikeudessa ja vahingonkorvausoikeudenkäynti ovat kaksi eri asiaa, täytyy metsänomistajan punnita itse, kuinka isot ovat mahdollisuudet pärjätä ja kuinka isot ovat riskit hävitä.

Tässä MTK ja mo-liitot ja mhy:t auttavat jäseniään. Jos on myynyt puuta vain vähän, niin mahdolliset vahingonkorvauksetkin jäävät vähäiseksi. Jos puukauppoja on useita tai kaupat ovat isoja, on syytä lähteä tarkempaan analyysiin. Näytön saaminen aiheutuneesta vahingosta on keskeisessä asemassa kaikissa vahingonkorvausoikeudenkäynneissä. Siinä keskeiseen asemaan nousee se, mitä puutavaralajia on myynyt ja milloin. Itse en usko, että oikeudessa pärjää pelkillä keskimääräisprosenteilla. Olen korostanut, että on hyvä, että sekin vaihtoehto on olemassa. Lahtosen Reijon Suuri Savotta on joillekin metsänomistajille muodostunut kanavaksi hakea oikeutta eikä minulla ole mitään sitä vastaan. Jokainen metsäomistaja voi itse valita mieleisensä kanavan asian hoitamiseksi. Reijo on tehnyt kovan työn asian esillä pitämiseksi. Mutta siitä minä en kerta kaikkiaan tykkää, että tässä ollaan tekemässä median toimesta MTK:sta kartellisopan konnaa.

Minä väitän, että MTK:ssa on paras mahdollinen tieto puu- ja lopputuotemarkkinoista ja meidän toimihenkilöt ovat käyttäneet tuhansia tunteja kartellin vaikutusten analysoimiseen. Näyttöä kartellin vaikutuksesta on MTK:ssa haettu markkina-analyysistä, koska kartellijakson tuontihintojen ja kotimaan hintojen väliltä on vaikea löytää pitävää näyttöä. Analyysien pohjana on ns. käyttöarvolaskelma, jolla takavuosien hintasuositussopimusten aikana pyrittiin laskemaan teollisuuden puusta maksukykyä. Täytyihän myyjä puolen tietää, kuinka hyvä maksukyky ostajilla on. Kyseessä on siis se, että lasketaan lopputuotemarkkinoiden tuotteista se, mitä puusta olisi pystynyt maksamaan. Tästä on rakennettu se ylihintakohu. Kartellifirmojen liikevaihdosta noina vuosina yli 80 prosenttia tehtiin kuitupuun jalostuksella. Noina vuosina ne tekivät suuria voittoja, jotka ne käyttivät maailman valloitukseen huonolla menestyksellä. Maksimoidakseen voittonsa, ne pyrkivät pitämään kuitupuun hinnan alhaalla ja onnistuivat siinä (kenties hintayhteistyön ansiosta). Puukauppaa pidettiin käynnissä tukin hinnan avulla. Halvalla kuitupuun hinnalla hinnoiteltiin sahojen vaihtokuitu ja hakkeet. Sahojen käyttökatteet laskivat selvästi kartellivuosien aikana. Tämän vuoksi joissakin tilanteissa metsänomistaja saattoi saada kartellin vaikutuksesta jopa sahojen maksukyvyn ylittävää hintaa. Minun käsityksen mukaan niillä metsänomistajilla, jotka ovat myyneet paljon kuitupuuta kartellijakson aikana, on parhaat mahdollisuudet menestyä oikeudessa.

Korostan lopuksi vielä, että MTK ei missään tapauksessa halua estää ketään metsänomistajaa hakemaan oikeuksiaan. On hyvä, että metsänomistajilla on erilaisia vaihtoehtoja. Jokainen voi omista lähtökohdistaan valita parhaan reitin. Jäseniään MTK auttaa joka tapauksessa näytön saamisessa, jos metsänomistaja niin haluaa.

En ymmärrä lainkaan sitä kaunaa, jota MTK:ta ja metsänhoitoyhdistyksiä kohtaan tällä palstalla halutaan kylvää. Ei ole eroa onko kaupunkilainen tai maanviljelijä - metsänomistajaorganisaatio tekee työtään vain metsänomistajan etua silmällä pitäen. Kiinteistövero, metsänomistusmaksu, metsävaratiedonjulkisuus, puumarkkinat, mittauslain asiat, metsätuholaki, metsälaki jne vaativat jatkuvaa edunvalvontaa puhumattakaan Brysselinpään asioista. MTK osaa edunvalvonnan. Aina ei voi voittaa, mutta metsänomistajan toimintaympäristö olisi kokolailla toisenlainen, jos vahvaa ja ammattitaitoista edunvalvojaa ei olisi. Itse arvostan järjestön korkealle ja olen motivoitunut tehtävääni. Jos asia vaivaa, niin vastaan mielelläni henkilökohtaisesti joko puhelimella tai sähköpostilla.

Mikko Tiirola

Metsävaltuuskunnan puheenjohtaja, MTK r.y.