Kaupat ehdot monimutkaistuvat - valtakirjakaupat entistä tarpeellisempia

MHY lehdet 02/2017
Mikko Tiirola

Vaikka puukauppa on käynyt jo vuosia historiallisen tasaisesti, puukaupan luottamusta tukeneen ilmapiirin alla kuitenkin väreilee. Tuntuu kuin kuitupuuta olisi markkinoilla Äänekosken valmistumisesta huolimatta jopa liikaakin. Pohjanmaalta sitä on lähdetty jo laivaamaan Ruotsiin. Välinpitämättömyys metsänomistajien yhdistykselle myöntämiä puukaupan valtakirjoja kohtaan ja hankintapuun hyljintä kertovat myös samaa viestiä. Pelaako teollisuus nyt lyhytnäköistä peliä? Metsänomistaja on viime aikoina kuullut ostomieheltä turhan usein kysymyksen: "Etkö osaa itse myydä puitasi?" Metsänhoitoyhdistyksen neuvojaa ei haluttaisi "häiritsemään" puukauppaa jäsenen tai sopimusasiakkaan ja ostomiehen väliin.

Esimerkiksi kiinteistökaupassa välittäjää käytetään lähes poikkeuksetta. Harva myy asuntoaan tai metsäpalstaansa omatoimisesti suoraan. Välittäjän ammattitaitoa tai käyttämistä ei kukaan kyseenalaista. Ei kysytä, miksi et myy itse? Pankeissa salkunhoitajat hoitavat metsänomistajan sijoitusvarallisuutta, juristit hoitavat päämiestensä lakiasioita ja niin edelleen, esimerkkejä riittäisi loputtomiin. Miksi metsänhoitoyhdistyksiä halutaan kammeta pois puukaupasta? Valtakirjoja vieroksutaan, koska niistä joutuu käymään kilpailun, jossa ammattilainen analysoi tehdyt tarjoukset ja valvoo korjuun toteutumisen.

Pelaaminen tukin latvaläpimitan kanssa, totuttujen kaupan rahoitusehtojen variaation tai runkohinnoittelun yleistyminen tekevät puukauppatarjousten vertailun entistä monimutkaisemmaksi. Lisäksi tukkipuun ja kuitupuun hinnan ero on niin suuri, että pelkällä yksikköhintojen vertailulla metsänomistaja saattaa tehdä tuhansien eurojen virheen. Katkontaennuste on elintärkeä hyvään puukauppatulokseen pääsemisessä. Puunostajien tarjousvertailuista on tullut niin monimutkaisia, että niissä tarvitaan metsänhoitoyhdistysten ammattilaisten apua enemmän kuin koskaan.

Puukaupan kehittämisen nimissä tehdyt avaukset hämmentävät metsänomistajia. Puunostajilla tuntuu olevan halua lähteä muuttamaan jo vakiintuneita puutavaralajimääritelmiä ja sekoittamaan puukauppatilastoja. Markkinataloudessa jokainen ostaja voi tietysti itsenäisesti päättää mitä ostaa, mihin hintaan ja millä ehdoilla. Metsänomistaja vastaavasti tekee itsenäisesti ratkaisun kunkin kaupan osalta.

Mistään puukaupan ehdoista ei päätetä yhdessä, ostaja- eikä myyjäpuolella, vaan ne ratkaistaan markkinoilla. Investointien myötä puuta tarvitaan tulevina vuosina markkinoille lisää. Siksi olisikin viisasta, että ostajat eivät sortuisi hetkellisten pikavoittojen hakemiseen. Hankintapuille ja valtakirjakauppapuille saattaa tulevina vuosina olla kovakin tarve. Se on kuitenkin varmaan, että metsänhoitoyhdistysten puumarkkinaedunvalvonnalla on tulevina vuosina rutkasti työtä.

Mikko Tiirola

Metsävaltuuskunnan pj MTK r.y.

Twitter: @TiirolaMikko