Keisarin uudet vaatteet

SAVONMAA | METSÄNOMISTAJIEN ÄÄNITORVI | KOLUMNI

H.C Andersenin klassikkosadussa vaatturit palkataan räätälöimään keisarille uudet vaatteet. Vaatturit saavat palkkioksi kultaa ja hienointa silkkiä, vaikka eivät ompele lainkaan vaatteita. He vain uskottelevat vaatteiden näkyvän ainoastaan älymystölle.

Tämä lapsuuden klassikkosatu kuvaa metsien hiilinielukeskustelua. Ei siksi, että ilmastonmuutoksen hillintä olisi satuilua eikä siksikään, että Suomi pyrkii saavuttamaan kunnianhimoiset ilmastotavoitteet. Vaan siksi, että EU:ssa on luotu arkitodellisuuden vastaiset hiilinielulaskentasäännöt, joita puolustetaan aivan samoin kuin sadussa. EU:n "LULUCF keisarille" sovitellaan vaatteita, joita näkevät vain laskentaopin sisäistäneet lakeijat.

Yksi tämän laskentaopin sanansaattajista tuntuu olevan ilmastopaneelin puheenjohtaja. Hän varoittelee suomalaisia miljardien laskuista, ellei metsien hiilinieluja pikaisesti saada pelastettua. A-studiossa hän väläytti jopa Metsähallituksen metsien hakkuista pidättymistä, jotta "LULUCF keisarille" saataisiin vaatteet. Halu hillitä hakkuita ja näyttää keisarille vaatteiden valmistuvan ajoissa oli jopa niin suuri, että tämä ympäristö­ekonomi unohti hakkuiden talousvaikutuksista kaiken muun paitsi saamatta jäävän kantohinnan. Siis arvonlisä mitä koko korjuu- ja jalostusketju kansantalouteen tuottaa, unohtui professorin laskelmista täysin. Eikä Ollikainen ole ainut, sillä kun metsien hiilinieluharhasta varoitellut globaali ilmastoguru Petteri Taalas kutsuttiin hallitusneuvotteluiden avauseminaariin ilmastoasioista, nousi osassa ilmastoasioissa itseään älymystönä pitävissä ympäristö-, tiede- ja toimittajapiireissä suorastaan moraalisen paheksunnan myrsky.

Sadussa vasta pieni tyttö uskaltautuu sanomaan ääneen sen, minkä kaikki näkevät: eihän keisarilla ole vaatteita ollenkaan. Juuri hiilinieluharha on se pienen tytön viisaus, joka nyt pitäisi tunnustaa. Metsävarojen inventoinnin ja suunnittelun tutkimusprofessori Annika Kangas kiteytti sen Metsälehden kolumnissa: "Pidemmän päälle myöskään nettohiilinielua ei voida pelastaa, hakataanpa paljon tai vähän."

Toivottavasti edes Keski-Euroopan laajat metsätuhot avaavat Brysselissäkin silmiä. Vain terveet ja kasvavat metsät sitovat tehokkaasti hiiltä.

Metsien ikäännyttäminen hakkuita rajoittamalla johtaa kiistatta hiilen sidonnan heikkenemiseen ja fossiilisia korvaamaan tarvittavien puupohjaisten tuotteiden vähenemiseen. Siksi LULUCF-laskenta pitää uskaltaa räjäyttää. EU:n pitää luopua metsänomistajien hiilinielujen sosialisoinnista valtioiden taseisiin ja luottaa hiilensidontamarkkinoiden ja teknisten hiilinielujen kehittämisen hoitavan asiat. Silloin vasta keisarikin saa uskottavat vaatteet ylleen.

Mikko Tiirola

Metsävaltuuskunnan puheenjohtaja, MTK r.y.