Kilpailutus on parasta markkinaedunvalvontaa
Putin hyökkäysota katkaisi puun tuonnin Venäjältä. Kotimaassa puun kysynnän pitäisi kasvaa, koska metsäteollisuus on suhdannehuipulla ja myös energiantuotannossa on käytetty isoja määriä venäläistä haketta. Viime vuonna kolmen suurimman metsäyhtiön tulos lähes kaksinkertaistui 3,8 miljardiin euroon. Kun tuo summa jaetaan yhtiöiden kotimaasta ostamalla kuitupuumäärällä, kertyi tulosta jokaista mottia kohden keskimäärin 107 euroa. Tämän vuoden ensimmäisen kvartaaliin tulokset ovat vielä viimevuotistakin paremmat.
Baltian satamissa kuitupuun hinta on noussut jo yli 60 euron/m3. Silti kuitupuun hintataso meillä ei ole juuri värähtänyt. Puukauppa on ollut edellisiin vuosiin verrattuna vaimeaa. Metsänomistajilla on tutkitusti hintaodotuksia. Eikä se ole ihme. 2000-luvulla taimikonhoidon kustannukset ovat kaksinkertaistuneet ja esimerkiksi kuusikuitupuun hinta on nimellisestikin alentunut.
Metsäteollisuus on pystynyt pitämään hintakuria. Tukin hankinnan yhteydessä kertyvät kuitupuut ja hakkeet päätyvät kuidun jalostuksen raaka-aineeksi. Niitä hinnoitellaan kuitupuun hintatilastoja hyödyntäen. Siksi kuitupuun hintaa teollisuus ei halua tilastoissa nostattaa. Mieluummin maksetaan bonuksia tai tarjotaan murskekuormia.
Puunostajat ovat lisäksi tarjonneet metsänomistajille sopimusasiakkuuksia, joihin on rakennettu hinnantarkastusmenetelmä alkuvuonna puita myyville. Näillä takuuhintasopimuksilla on onnistuttu saamaan puuta halvalla hinnalla niin paljon, että hinnantarkastukselle ei ole ollut tarvetta.
Tänä keväänä on ryhtiliikkeen paikka. Puuta kannattaa noususuhdanteeseen myydä, mutta jokainen kauppa pitää kilpailuttaa, muuten kuitupuun halpuutus jatkuu. Etujärjestönä emme voi asettaa tavoitehintaa, mutta kannustamme metsänomistajaa tarkkailemaan vertailun vuoksi esimerkiksi julkisesti saatavilla olevia markkinahintoja vaikkapa Baltian maista, jossa kuitupuun tienvarsihinnat ovat jyrkässä nousussa.
Tukkipuumarkkinoilla markkinatalous on perinteisesti toiminut kuitupuumarkkinaa paremmin. Vanha viisaus hintasuositussopimusten ajoilta oli, että tukkipuun maksukyky on noin kolmannes sahatavaran vientihinnasta. Historiatilastoista näkyy, että tämä vanha viisaus piti kutinsa hyvin viime kevääseen saakka.
Viime vuonna sahatavaran vientihinnat kävivät lähes 400 eurossa/m3. Tukkipuumarkkinoille kehitys ei valitettavasti heijastunut. Huonoon hintakehitykseen syynä on pidetty sopimusasiakkaiden vilkkaiden takuuhintakauppojen lisäksi aavistushakkuiden tarjontaa lisäävää vaikutusta repivän metsäkeskustelun säestämänä.
Sahatavaran markkinakysyntä on edelleen vahvaa. Tällä hetkellä havusahatavaran vientihinta on noin 300 euroa/m3. Keski-Euroopassa sahatavaran kysyntää vahvistaa se, että kirjanpainajatuhojen puut on sahattu ja Ukrainan sodan konfliktimaista ei tule sahatavaraa EU-alueelle
Keski-Euroopassa tukkipuun hintatasot ovat nousseetkin vahvasti, mutta meillä kantohinnat eivät vielä ole reagoineet lopputuotteen rajusti nouseviin hintoihin. Kakkosnelonen maksaa puutavaraliikkeessä tupalasti sen mitä vuosi sitten. Sahatavaramarkkinassa joku vetää välistä ja reilusti.
Nyt on keskeistä seurata teollisuuden ostohaluja, markkinoiden kehittymistä ja suunnitella valmiiksi korjattavia leimikoita sekä reagoida markkinakysyntään kilpailuttamalla jokainen leimikko oman metsänhoitoyhdistyksen kautta.
Mikko Tiirola
metsävaltuuskunnan pj.
MTK r.y.