KIURUVEDEN METSÄMESSUT 2012 AVAJAISPUHE
Kiuruveden metsämessut 20.4.2012, KIURUVESI
AVAJAISPUHE MIKKO TIIROLA
Minulla on ilo avata Kiuruveden metsämessut, tervetuloa hyvät naiset ja miehet
Toinen toistemme paitojen pesulla tämä yhteiskunta ei pyöri. Suomi elää edelleen metsästä. Sen ymmärtävät toivottavasti pikkuhiljaa Helsingin talousherratkin, kun Nokia-kone yskii. Vaikka metsäteollisuus elää murroksessa, tuottaa se Suomen vientituloista viidenneksen - nettovientituloista lähes kolmanneksen - vaikka jalostuskapasiteettista on suljettu lähes 15 % viimeisen vuosikymmenen aikana. Ratas meillä pyörii kuitenkin edelleen väärään suuntaan kuten UPM:n viimeiset uutiset kertoivat.
Nyt tarttis tehdä siis jotakin. Mahdollisuuksia meillä on. Väestönkasvu ja uusiutumattomien luonnonvarojen ehtyminen tekevät tulevaisuudessa puusta entistäkin arvokkaamman raaka-aineen. Vaikka paperin kysyntä vähenee, puurakentamiselle ja muovia korvaaville pakkauksille ennustetaan voimakasta kasvua. Jatkossa osa muovista, betonista ja teräksestä voidaan korvata puupohjaisilla materiaaleilla. Suomessa on moniin kilpailijamaihin verrattuna runsaat ja kestävät metsävarat, hyvä logistiikka, erinomainen infrastruktuuri, korkea koulutustaso, alhainen riskitaso, viranomaisten luotettavuus ja turvallisuus. Kasvavat Venäjän markkinat ovat vieressä. Toteutuvan Venäjän WTO -jäsenyyden pitäisi lisätä Suomen houkuttelevuutta investointikohteena niin raaka-ainehankinnan varmuuden kuin lopputuotteiden kaupan kannalta. Uusia tuotannollisia investointeja kaivataan kipeästi, sillä maamme metsät kasvavat yli 100 miljoonaa m3 runkopuuta vuodessa. Viime vuosina kotimaisen puun vuosikäyttö on pudonnut 60 miljoonan m3 tasolle. Kansantalouden kannalta tilanne on järjetön. Invest in Finland -ohjelmaa on järkevää suunnata voimakkaammin metsäsektorille. Jos kotimaasta ei löydy pääomia, haettakoon niitä aktiivisesti ulkomailta. Mekaaniseen metsäteollisuuteen liittyvät investoinnit olisivat koko metsäalan kannalta kaikkein tärkeimpiä. Se on koko metsäsektorin syöttöpumppu, jonka myötä ratkeaa sekä kemiallisen teollisuuden että puun energiakäytön kasvun mahdollisuudet.
Investointien esteeksi on mainittu puumarkkinoiden epävarmuus. Epävarmuutta puumarkkinoiden toimintaan aiheuttaa metsänomistajakunnan rakenteen muuttuminen. Yrittäjämäisesti toimivien metsänomistajien määrä on vähentynyt. Metsänomistajien keski-ikä on noussut jo yli 60 vuoden ja metsätilojen keskikoko on pienentynyt noin 30 hehtaariin. Yrittäjämäiseen metsänomistukseen olisi innokkuutta, mutta metsätilojen siirtyminen sukupolvelta toiselle viivästyy, kun tilojen siirtäminen seuraavalle sukupolvelle on verotuksellisesti edullisinta vasta perinnön kautta. Valitettavasti metsätaloutta ei ole haluttu nähdä lainsäädännön eikä politiikan näkökulmasta elinkeinona vaan sijoitustoimintana toisin kuin Ruotsissa. Tilakoon kasvattamista ja elinkeinolähtöisyyttä heikentää entisestään Kataisen hallituksen päätös saattaa pääomavero progressiiviseksi ja lisätä perintöveroon uusi 16 %:n luokka. Jos näin jatketaan, tilanne vain pahenee. Puheet kiinteistöverosta tai metsätilamaksusta ovat täysin vastuuttomia.
Ministeri Koskiselle loppuraporttinsa tammikuussa luovuttanut metsätilojen rakenteen kehittämistä pohtinut työryhmä esittää yhdeksänkohtaisen toimenpideohjelman toteuttamista ongelman ratkaisemiseksi. Tämä toimenpideohjelma on METLA:n tekemien taustalaskelmien mukaan valtiontalouden kannalta sekä lyhyellä että erityisesti pitkällä aikavälillä positiivinen. Valtio saa enemmän tuloja kuin panostaa. Poliittisille päättäjille on jätetty sellainen ohjelma, josta ei pitäisi voida kieltäytyä.
Metsätilojen sukupolvenvaihdosten verohuojennus on tehokkain keino metsänomistajien ikääntymiskehityksen ja tilojen pirstoutumisen pysäyttämiseksi. Maataloudessa vastaava järjestelmä on ollut jo parikymmentä vuotta. Vielä 1980-luvulla maanviljelijät olivat keskimäärin vanhempia kuin muut metsänomistajat. Pääosin sukupolvenvaihdosjärjestelmän ansiosta maanviljelijöiden keski-ikä on laskenut 53 vuoteen, kun muiden metsänomistajien keski-ikä on noussut jo 63 vuoteen. Maanviljelijöiden osuus metsänomistajien lukumäärästä on enää kuudesosa ja pinta-alasta neljäsosa. Jos kaikki metsänomistajat möisivät puuta yhtä aktiivisesti kuin maanviljelijät, tulisi puumarkkinoille noin 8 miljoonaa m3:ä lisää puuta. Suurin selittävä tekijä puunmyyntikäyttäytymisen eroon on metsänomistajan ikä. Vanhasen hallituksen aikana hanke kaatui perustuslakivaliokunnan tulkintaan. Metsätilatyöryhmä on etsinyt perustuslakiumpikujan ratkaisuun uuden mallin, joille se on saanut kahden valtiosääntöoikeuden professorin puoltavat lausunnot. Ratkaisun avaimena toimisi yrittäjäeläkejärjestelmään liittyminen (MYEL).
Yrittäjämäisesti toimivien metsätilojen kasvua rajoittaa vapailla markkinoilla olevien metsätilojen puute. Tehokkain ratkaisu metsätilojen tarjonnan lisäämiseen olisi metsätilojen myynnin luovutusvoittoveron huojennus. Tämä kannustaisi luopumaan metsänomistuksesta silloin, kun kiinnostus tai ammattitaito ei riitä metsätalousyrittämiseen. Vuotuista puuntarjontaa tämän keinon lasketaan lisäävän noin miljoona m3.
Neuvontaan on myös syytä panostaa entistä enemmän. Tietämys ja suunnitelmallisuus johtavat yleensä järkeviin lopputuloksiin. Metsänhoitoyhdistyksillä on tässä keskeinen rooli, sillä etämetsänomistajat ja pienet tilat käyttävät kaikkein aktiivisimmin yhdistysten palveluja. Hallitus aikoo uudistaa mhy-lain. Toivottavasti lainsäätäjä haluaa huomioida uudistuksessa metsänhoitoyhdistysten tärkeän metsäpoliittisen merkityksen.
Metsäomistajien valinnanvapauden lisääminen ja byrokratian/säätelyn vähentämien on tärkein asia kun uudistetaan metsälakia. Metsänomistaja on vastuullinen elinkeinonsa harjoittaja mieltymyksineen - siihen pitää luottaa.
Kun tavoitellaan metsänkäsittelyn monipuolistamisesta, se ei tarkoita ainoastaan jatkuvaa kasvatusta ja pehmeitä menetelmiä, vaan myös tehokkuutta ja uutta potkua elinkeinomaisuuteen. Tavoitteena on kestävän metsätalouden harjoittaminen taloudellisesti ja metsänomistajan oman harkintavallan kunnioittaminen. Metsänomistajat huolehtivat hyvin omien metsiensä luontoarvoista - kukaan ei halua tärvellä metsiensä luontoarvoja. Monelle metsänomistajalle ne ovat oikeita metsänsä aarteita. Natura sekoilu osoittaa, että pakkosuojelulla saadaan vain pahaa aikaan.
Talousmetsien monimuotoisuuden turvaamiseen metsäomistajat ovat sitoutuneita.
Metsälaista ei saa tehdä suojelulakia. Suojelu hoidetaan luonnonsuojelulain ja metson kautta. Kun laki muuttuu, myös neuvonnan ja metsänomistajien päätöksentekotukivälineiden pitää kehittyä. Siinä metsänhoitoyhdistysten rooli korostuu entisestään.
Ajattelin päättää puheeni kuitenkin suomalaisen yksityismetsätalouden ylistykseen. Olin alkukesällä mukana Suomen metsäyhdistyksen järjestämässä suomalais-venäläisessä metsäfoorumissa. Erot naapurimaiden välillä ovat huimat. Meillä ovat vuosisataiset perinteet vapaasta talonpojasta. Yhteiskunnan, metsäteollisuuden ja metsänomistajien edut ovat meillä olleet yhteiset. Ilman ahkeraa ja yrittävää vapaata talonpoikaa meillä ei olisi kannattavaa metsäsektoria. - ja niin - Jos meillä ei olisi kannattavaa yksityistä metsänomistusta, ei meillä oli myöskään vahvaa metsäsektoria. Toistuvasti venäläispäättäjien kysymykset palasivat yksityismetsätalouden ihmettelyyn. Heidän keskeisin ihmetyksen aihe oli jatkuvasti omaisuuden suoja. Miten metsänomistaja valvoo, että kukaan muu ei hakkaa hänen metsiään? Toiseksi he kysyivät, että kuka päättä miten paljon ja milloin metsänomistaja voi myydä puuta. He ihmettelivät kovasti, kun heille vastasi, että metsänomistaja tietenkin. Kun he tämän vastauksen olivat kuulleet, tuli uusi jatkokysymys: Miksi sitten ei hakata kerralla kaikkea pois ja lyödä rahoiksi. Vastaushan on meille kovin selvä. Perhemetsätalouden perusta ei ole äkkirikastuminen, vaan jokainen meistä pyrkii jättämään tilansa seuraavalle sukupolvelle vieläkin paremmassa kunnossa kun on itse sen saanut tai hankkinut. Itärajan takana kaikki on toisin. Maaorjuudesta siirryttiin lähes suoraan kommunismiin. Perinteitä ei ole.
Keskittämispolitiikkaa ajetaan tällä hetkellä vahvasti ja se on vaaraksi koko yhteiskunnalle. Maaseudun ja koko luonnovara-alan on nostettava profiilia. Kukaan muu kuin kissa itse ei nosta häntäänsä. Tämänkaltaiset tilaisuudet ovat oikeita hengen kohotuksen paikkoja. Kiuruvesi on suomalaista maaseutua ja yrittäjämäistä elinkeinotoimintaa parhaimmillaan - jatkakaa samaan malliin.
Mikko Tiirola
Metsävaltuuskunnan pj
MTK r.y.