Kompensaatiorahat kotimaahan

Mielipiteet 02.08.2019

Helsinkiläinen lääkäriystäväni on ahdistunut ilmastonmuutok­sesta ja pohti tavatessamme keinoja, joilla yksittäinen ihminen voi tehdä ilmaston kannalta kestävimpiä kulutusvalintoja.

Lääkäri kertoi, että hänen erityinen ilmastopaheensa on tiheä lentomatkailu. Hän haluaa lentää tutustumaan erilaisiin kulttuureihin eikä haluaisi luopua siitä.

Huonoa omaatuntoaan hän hyvittää siten, että maksaa nettimaksuna sveitsiläiselle säätiölle jokaisesta lento­matkastaan.

Ystäväni ei kuitenkaan tiennyt, miten kompensaatio toteutuu käytännössä. Pohdimme, että kompensaatio sinänsä voi olla ihan fiksu tapa vähentää päästöjen vaikutuksia.

Olisi kuitenkin tärkeää selvittää, ohjautuuko raha oikeasti ja onnistuneesti ilmastonmuutosta hillitsevään toimintaan vai meneekö siinä ohessa rahaa ulkomaisen organisaation muillekin tavoitteille.

MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)MAINOS PÄÄTTYY

Esitin lääkärille, että minulla olisi suora sataprosenttinen ja paikallinen kompensaatio­vaihtoehto: Lentopäästöjen kompensaation voisi maksaa suoraan meidän tai jonkun toisen metsänomistajan metsä­tilan tilille. Metsänomistaja käyttäisi rahat lyhentämättömänä suometsien tuhka­lannoitukseen ja kivennäis­maiden typpilannoitukseen.

Kerroin tämän olevan tehokkainta kompensaatiota. Metsien kasvun välitön kiihtyminen lisää yhteyttämistä ja siten suoraan hiilen sitomista ilmakehästä.

Lisääntyvästä puuston kasvusta voidaan edelleen jalostaa fossiilisia raaka-aineita korvaavia puutuotteita.

Lannoitus lisää metsien kasvua seuraavan kymmenen vuoden aikana kohteesta riippuen 15-25 kuutiometriä hehtaaria kohti. Se tarkoittaa, että lannoituksen vaikutuksesta metsä sitoo 15-25 tonnia hiili­dioksidia hehtaarille enemmän kuin se olisi tehnyt ilman lannoitusta.

Keskivertosuomalaisen hiilidioksidipäästöt ovat reilut 10 tonnia vuodessa.

Päästöjen kompensoiminen metsien lannoitusta lisäämällä olisi myös Suomen kansantalouden kannalta viisasta. Miljoonan kiintokuutiometrin lisäkasvun (= miljoona hiili­dioksiditonnia) aikaansaaminen lannoittamalla maksaisi noin 20 miljoonaa euroa mutta tuottaisi yhteiskuntaan lähes 250 miljoonan euron arvonlisän.

Samalla hiilinielu vahvistuisi myös lulucf-laskennassa.

Lannoituksen vaikutus puun laatuun voidaan hallita sillä, ettei valita liian nuoria metsiä lannoituskohteiksi.

Puhtaana kiertotaloutena suometsien tuhkalannoituksella on jopa myönteisiä vaikutuksia vesistöjen tilaan, kun kunnostus­ojitustarve vähenee lisääntyvän kasvustohaihdunnan ansiosta.

Seuraavien kahdenkymmenen vuoden aikana lentämisen arvioidaan kaksinkertaistuvan maailmanlaajuisesti noin kahdeksaan miljardiin lentomatkustajaan vuodessa.

Lentämisen ilmastovaikutuksiin kiinnitetään siksikin tulevaisuudessa entistä enemmän huomiota. Lentopäästöjen kasvamista voidaan hillitä parantamalla teknologiaa, kiristämällä lentämisen verotusta ja lisäämällä uusiutuvan polttoaineen käyttöä.

Silti vaikuttaa siltä, että päästöjen kompensointi tulee olemaan yhä merkittävämpi haittojen vähentäjä. Yhä useampi yritys ja yhteisö on jo nyt päättänyt kompensoida työntekijöidensä lentomatkustamisen päästöt. Näin päätti myös MTK:n johtokunta tänä keväänä.

Olisi tärkeää, että kompensaatioille vaadittaisiin nykyistä tiukemmat tieteelliset kriteerit. Kompensaatioksi ei pitäisi riittää esimerkiksi se, että metsiä jätetään hakkaamatta.

Hakkaamattomuus ei lisää hiilen sidontaa vaan on ainoastaan silmänkääntötemppu ilmastonsuojelussa. Hakkaamattomuus luo kannustimen hakata jossain muualla, eli syntyy hiilivuotoa.

Sitä vastoin uusien metsä­alueiden istuttaminen on tehokas tapa kompensoida päästöjä. 4H-järjestöllä on Taimiteko-kampanja, joka on suunnattu kuluttajatietoisille yrityksille kompensoimaan yritysten myymien tuotteiden tai palveluiden hiilipäästöjä.

Taimiteon tavoite on työllistää suomalaisia nuoria ja lisätä Suomen metsien hiilen sidontaa istuttamalla taimia alueille, jotka eivät ole olleet enää vuosiin aktiivisen metsä- tai maatalouden piirissä.

4H pyrkii istuttamaan noin 20 miljoonaa uutta puuta vuoteen 2030 mennessä ennestään puuttomille alueille.

Voi olla, että lääkärille esittämäni, metsänomistajalle suoraan maksettava kompensaatio jäisi yksittäisten ihmisten puuhasteluksi. Siksi tarvitaan uskottavampia ja mieluiten paikallisia toimijoita.

Tällaiseksi sopisivat erinomaisesti alueelliset metsänhoitoyhdistykset, jotka voisivat rakentaa hiilipäästöjen kompensointirahaston. Siihen yksittäiset ihmiset ja yritykset voisivat maksaa ilmasto­päästöjensä kompensaatiota, ja yhdistys dokumentoisi rahojen siirtymisen tietyn metsäalueen lannoittamiseen.

Mikko Tiirola

metsävaltuuskunnan pj,

MTK r.y.

Metsänhoito­yhdistykset voisivat rakentaa hiilipäästöjen kompensointi­rahaston.