Kuitupuun halpuutuksesta

MHY lehdet 04/2017
Mikko Tiirola

Metsänomistajien kestokysymys metsävaltuuskunnan puheenjohtajalle on, mitä MTK tekee kuitupuun hinnan puolustamiseksi? Markkinataloudessa tähän on kaksi keinoa, joko kysynnän kasvattaminen tai tarjonnan supistaminen.

Ennen EU jäsenyyttä MTK saattoi neuvotella metsäteollisuuden kanssa puun hinnasta. Neuvottelujen pohjana oli puusta valmistettujen tuotteiden käyttöarvo. EU-jäsenyyden myötä neuvottelut kiellettiin. Samanaikaisesti alkoi kuitupuun hinnan ja tukkipuun hinnan ero kasvaa.

Tarjontaa eli puuvaroja Suomen metsissä riittää, sillä nuoria metsiä on hoidettava ja hakattava ajallaan. Yrittäjävähennys, metsälahjavähennys sekä metsälakien muutokset ovat osaltaan varmasti vahvistaneet puun tarjontaa, siksikin ainoa kestävä keino puolustaa kotimaisen puun hintaa on kysynnän lisääminen eli uusien investointien edistäminen. Äänekosken biotuotetehdas on askel tähän suuntaan.

Hakkuita tehdään jo ennätyksellisesti, mutta silti kuitupuun hinta on kuin koomaan vaipuneen aivokäyrä, vaikka kuitupuun jalostaminen on yritysten talouslukujen valossa erittäin kannattavaa.

Sahoilta tulee kasvaneen tuotannon myötä lisää haketta sellukattiloihin. Lisäksi havupuuhakkeen tuonti on viime aikoina kasvanut.

Kuitupuun hintaa pitää kurissa sekin, että kuidun jalostajia on vain kolme. Niiden markkinavoima on suuri. Puukaupan ylläpitämiseksi niilläon varaa nostaa tarvittaessa tukin hintaa, kunhan hakkeen ja kuidun hinta ei nouse. Sahaamisen liiketulosta UPM ja MetsäGroup eivät nykyisin edes kerro. Ehkä se kertoo parhaiten koko kupletin juonen.

Maksajaksi tässä joutuvat lyhyellä aikavälillä yksityiset sahat, pitkässä juoksussa kärsii koko suomalainen metsäala. Metsänhoitokulujen nousu ja kuitupuun halpuutus ovat vaarallinen yhtälö.

Siksi metsänomistajien etu olisi saada kuitupuun jalostukseen myös kokonaan uusia toimijoita ja siksi MTK ja metsänhoitoyhdistykset edistävät kaikkien uusien biotuotehankkeiden ja toimijoiden saamista kuitupuun jalostukseen. Vaikuttamisen paikka on tänä vuonna eritoten Brysselissä. Siellä on tehty ja tehdään lujasti työtä.

Rannikon ja Lapin metsänhoitoyhdistykset hakevat myös vientikanavia. Isoja volyymejä se ei tarkoita, mutta silläkin yritetään tilkitä halpuutuksen perälautaa kiinni.

Vakavasti pohditaan myös nykyisen puutavaralajihinnoittelun mielekkyyttä eli runkojen jakoa tukkiin ja kuituun. Runkohinnoittelusta päätehakkuleimikoissa on jo hyviä kokemuksia, se ainakin yksinkertaistaisi merkittävästi puukaupan hinnoittelua sekä poistaisi metsänomistajilta puun katkontaan liittyvää riskiä.

Puukaupan kilpailutus on tärkeää. Puun ostajien sopimusasiakkailleen tarjoama hintatakuukin perustuu siihen, että puumarkkinoilla on myös kilpailtuja leimikkoja. Metsänhoitoyhdistysten valtakirjakauppa turvaa sen, että kaikki yksityiset puun myyjät saavat puukaupoissaan markkinatilanteen mukaisen hinnan. Valtakirjojen ohittaminen osoittaa puun ostajilta ylimielisyyttä ja on kaikkien hyvien kauppatapojen vastaista.

Näillä eväillä kuitupuun hintaa puolustetaan. Valoa näkyy jo tunnelin päässä, mutta Brysselin junan suunnasta ei vielä voi olla varma.

Mikko Tiirola

Metsävaltuuskunnan pj

Petäjävesi