Kykeneekö sivistyspuolue keskusta korjaamaan tekemäänsä virheen?

Keskustan keskeinen perusarvo on sivistyksen korostaminen. Uudessa periaateohjelmaluonnoksessa on tätä avaava väliotsikko: "Sivistyksellä ja tieteellä eroon ennakkoluuloista". 

Keskustalaisuuteen ei kuulu salaliittoteorioiden rakentaminen eikä denialismi asioissa, jotka tiedeyhteisö kykenee todistamaan toistettavin ja tilastollisesti merkitsevin mittaustuloksin. Ilmastonmuutos on yksi tällainen kiistämätön tosiasia.

Keskustan ollessa hallitusvastuussa säädettiin meille maailman kunnianhimoisin ilmastolaki. Laki muutti ilmastotavoitteet poliittisista linjauksista juridisesti sitoviksi. Se velvoittaa kaikki hallitukset toimimaan tavoitteiden eteen yli vaalikausien niin, että Suomi olisi hiilineutraali jo vuonna 2035 ja hiilinegatiivinen sen jälkeen. 

Lain tavoitteet ovat perusteltuja, mutta se pitäisi nyt tunnustaa, että se perusta mille laki rakennettiin, on uuden tiedon valossa sortunut. Se Keskustan pitäisi ohjelmapapereissa reilusti tunnusta.

Kun ilmastolakia säädettiin keväällä 2022, osoitti senhetkinen tutkittu ja mallinnettu tieto, että Suomen metsät olisivat vahvistuva hiilinielu. Ilmastolain muita maita suurempi kunnianhimo rakennettiin käytännössä täysin vahvistuvien metsänielujen varaan.

Ilmastolain perusta rupesi pettämään jo saman vuoden syksyllä, kun Luonnonvarakeskuksen uudistetut laskelmat ja mallit romauttivat metsämaan laskennallisen hiilinielun. 

Vaikka metsien hakkuumäärät eivät ole kertaakaan kohonneet yli ilmastolain säätämistä edeltävien vuosien 2018 ja 2021 huipputason, on maankäyttösektori kääntynyt uusilla malleilla laskettuna välillä jopa hiilen lähteeksi. 

Uusien mallien soveltaminen on käytännössä tehnyt Suomen ilmastolain tavoitteet mahdottomiksi saavuttaa ilman metsien hakkuiden radikaalia rajoittamista. Se taas olisi ilmastonmuutoksen hillinnälle karhunpalvelus, koska fossiilitalouden tuotteita korvaavien hakkuut vain siirtyisivät muihin maanosiin, aiheuttaen samalla velkaantuvalle Suomelle kasvavaa työttömyyttä ja miljarditappioita.

Ruotsalaiset ovat olleet tässäkin fiksumpia kuin me. Ruotsi ei sitonut ilmastolakiansa metsänieluihin, vaan nollapäästöjen saavuttamiseen vuoteen 2045 mennessä. Heidän ilmastolakinsa näkee metsäsektorin ratkaisujen tarjoaja, ei rajoituskohteena. 

Ruotsissa metsien käyttöä tarkastellaan kokonaisilmastohyödyn, ei vain nielulaskennan kautta. Tämä periaate pitäisi päivittää myös Suomen ilmastolakiin.

Kun tutkittu tieto muuttuu, pitäisi siihen keskustalaisen sivistysaatteen mukaisesti reagoida. Kovin hiljaista kuitenkin on ollut. Keskustan pitäisi tunnustaa muuttunut tilanne ja vaatia hallitusta päivittämään ilmastolaki vastaamaan muuttunutta todellisuutta. Asia tulee seuraavalla hallituskaudella joka tapauksessa vastaan. 

Myös Orpon hallitus sitoutui ohjelmassaan ilmastolain tavoitteisiin, mutta se ei ole aikeissa muuttaa ilmastolakia, vaikka sekin tietää lain perustan murtuneen. 

Elokuussa 2024 useat ympäristöjärjestöt haastoivat Orpon hallituksen oikeuteen katsoen, että hallitus rikkoo ilmastolakia liian vähäisten toimien vuoksi. 

Viime vuonna korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituksen, mutta totesi, että ilmastolain tavoitteet ovat noudatettavia ja että riittämättömät lisätoimet voivat jatkossa olla lainvastaisia. Tätä voi pitää korkeimmalta lainvalvojalta poikkeuksellisen vahvana ennakkovaroituksena. 

Käytännössä siis tiedetään, että seuraavalla hallituskaudella juridisesti sitovaa ilmastolakia tullaan haastamaan ja seuraava hallitus voi saada oikeusistuimelta velvoittavan tuomion. Jos ilmastolakia ei ole päivitetty, joutuu seuraava hallitus kovin hankalaan tilanteeseen. 

Kun laki nojaa uusimman tiedon valossa epärealistisiin nielutavoitteisiin, saattaisi se pakottaa hallituksen esimerkiksi valtion metsien radikaaleihin hakkuurajoituksiin tai muiden metsänomistajien hakkuiden rajoittamiseen metsälakia kiristämällä. 

Näillä taas olisi arvaamattomat vaikutukset kansantaloudelle, aluetaloudelle, työllisyydelle ja paradoksaalisesti negatiiviset vaikutukset itseilmastonmuutoksen hillinnälle.

Onko Keskustalla rohkeutta osoittaa sivistyspuolueen vastuuta ja lähteä vaatimaan omalla hallituskaudella tehdyn lainsäädännön korjaamista? 

Kansalaisten on syytä tietää ennen seuraavia eduskuntavaaleja, onko Keskusta valmis päivittämään ilmastolakia vähemmän epävarmoista nieluista riippuvaiseksi kuten yhtä kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa tekevä Ruotsi.

Tosiasioiden tunnustaminen ei tee Keskustasta ilmastonmuutoksen hillinnän kieltäjää, mutta ohjaisi Keskustan vaatimia politiikkatoimia entistäkin päättäväisemmin biokaasun, teknisen hiilenpoiston ja fossiiliriippumattomuuden suuntaan.

Keskusta kaipaa oppositiopolitiikkaan uusia isojen asioiden avauksia. Tässä olisi yksi sellainen.