Lentopäästöjen kompensaatiorahat Koillismaalle – rahat lyhentämättömänä metsien lannoittamiseen
Helsinkiläinen lääkäriystäväni on ahdistunut ilmastonmuutoksesta ja pohti tavatessamme keinoja, joilla yksittäinen ihminen voi tehdä ilmastokestävimpiä kulutusvalintoja. Hän kertoi erityisen ilmastopaheensa olevan tiheän lentomatkailun.
Hän haluaa lentää tutustumaan erilaisiin kulttuureihin eikä haluaisi luopua tästä. Keinoksi paikata huonoa ilmasto-omatuntoaan hän hyvittää lentomatkojensa päästöjä rahallisesti ja on ryhtynyt maksamaan nettimaksuna sveitsiläiselle säätiölle jokaisesta lentomatkastaan.
Ystäväni ei kuitenkaan tiennyt, miten kompensaatio toteutuu käytännössä. Pohdimme, että kompensaatio sinänsä voi olla ihan fiksu tapa vähentää päästöjen vaikutuksia, mutta olisi tärkeää selvittää, ohjautuuko raha oikeasti ja onnistuneesti ilmastonmuutosta hillitsevään toimintaan vai meneekö siinä ohessa rahaa ulkomaisen organisaation muillekin tavoitteille.
Esitin lääkärille, että minulla olisi suora sataprosenttinen ja paikallinen kompensaatiovaihtoehto: lentopäästöjen kompensaation voisi maksaa suoraan meidän metsätilan tilille ja me käyttäisimme rahat lyhentämättömänä suometsien tuhkalannoitukseen ja kivennäismaiden typpilannoitukseen.
Kerroin tämän olevan tehokkainta kompensaatiota, sillä metsien kasvun välitön kiihtyminen lisää yhteyttämistä ja siten suoraan hiilen sitomista ilmakehästä. Lisääntyvästä puuston kasvusta voidaan edelleen jalostaa fossiilisia raaka-aineita korvaavia puutuotteita.
Lannoitus lisää metsien kasvua seuraavan kymmenen vuoden aikana kohteesta riippuen 15-25 kuutiometriä hehtaarille. Se tarkoittaa, että lannoituksen vaikutuksesta metsä sitoo 15-25 tonnia hiilidioksidia hehtaarille enemmän kuin se olisi tehnyt ilman lannoitusta.
Keskiverto suomalaisen hiilidioksidipäästöt ovat reilu 10 tonnia vuodessa. Lannoituksen vaikutusta puun laatuun hallitaan sillä, ettei liian nuoria metsiä valita lannoituskohteiksi. Vesistöjen tilaan suometsien tuhkalannoituksella on jopa positiivisia vaikutuksia, kun kunnostusojitustarve vähenee lisääntyvän kasvustohaihdunnan ansiosta.
Lentämisen arvioidaan kaksinkertaistuvan seuraavan kahdenkymmenen vuoden aikana maailmanlaajuisesti noin kahdeksaan miljardiin lentomatkustajaan vuodessa. Matkailuun panostaville Koillismaalle asia ei ole vähäpätöinen. Sen kestävyyteen kiinnitetään tulevaisuudessa enemmän huomiota.
Lentopäästöjen kasvamista voidaan hillitä parantamalla teknologiaa, kiristämällä verotusta ja lisäämällä uusiutuvan polttoaineen käyttöä, mutta päästöjen kompensointi tulee olemaan jatkossa merkittävä haittojen vähentäjä. Siksi on tärkeää, että kompensaatioille tulisi nykyistä tiukemmat kriteerit.
Kompensaatioksi ei pitäisi riittää esimerkiksi se, että metsiä jätetään hakkaamatta. Se ei lisää hiilen sidontaa, vaan on vain silmänkääntötemppuja ilmastonsuojelussa. Hakkaamattomuus vain luo kannustimen hakata jossain muualla, eli syntyy hiilivuotoa. Sen sijaan uusien metsäalueiden istuttaminen on tehokas tapa kompensoida päästöjä. 4H-järjestöllä on tällainen Taimiteko-kampanja, joka on suunnattu kuluttajatietoisille yrityksille.
Voi olla, että lääkärille esittämäni metsänomistajalle suoraan maksettava kompensaatio jäisi yksittäisten ihmisten puuhasteluksi. Siksi tarvitaan uskottavampia toimijoita. Tällaiseksi sopisivat erinomaisesti alueelliset metsänhoitoyhdistykset.
Haastankin metsänhoitoyhdistys Koillismaata miettimään, voisivatko he toteuttaa hiilipäästöjen kompensointirahaston, johon yksittäiset ihmiset ja yritykset voisivat maksaa päästöjensä kompensaatiota.
Yhdistys dokumentoisi rahojen siirtymisen lyhentymättömänä tietyn metsäalueen lannoittamiseen. Tällä toimella tulisi lisää ilmastotekoja hirsipääkaupunkiin, eivätkä rahat valuisi maailman ääriin.
Kolumni
Mikko Tiirola
Metsävaltuuskunnan pj, MTK ry.