Lisää puuta ja monimuotoisuutta

MHY Lehdet 2/2016
Mikko Tiirola

Pari vuotta sitten, kun Äänekosken biotuotetehtaan rakennussuunnitelmat julkistettiin, alkoi metsäsektorin huuma. Siitä iloittiin Keski-Suomen maakuntahallituksessa täysin yksimielisesti. Touko Aaltokin (vihr) suki tyytyväisenä partaansa. Ympäristöväkikin ymmärsi, että lisääntyvä metsien käyttö pelastaa maailmaa pahimmalta katastrofilta - ilmastonmuutokselta. Tehtaan ympäristölupa oli ennen näkemätön suoritus ilman valituksia. Biotalouden nousuun haluttiin uskoa yksissä tuumin.

Parissa vuodessa jotakin on muuttunut. Maltillisetkin luonnonsuojelujärjestöt ovat radikalisoituneet. Metsien lisääntyvä käyttö nähdään luonnon monimuotoisuuden uhkakuvana. Pelko on tietenkin ymmärrettävää, mutta meidän laaja yksityinen metsänomistus takaa sen, että jokainen hehtaari ei ole valjastettu puuntuotantoon. Metsää omistaa joka kuudes suomalainen. Meissä on hyvin paljon todellisia luonnon suojelijoita. Kun verottaja pitää näppinsä irti metsien kiinteistöverosta, mahdollistaa se myös passiivisen suojelun, joka on monimuotoisuuden turvaamiseksi edullisin tapa valtion näkökulmasta. Tässä mielessä ei huonoja metsänomistajia ole olemassakaan.

Toisaalta on tehtävä töitä sen eteen, että puuntuotantoa tehostetaan talousmetsissä eikä senkään tarvitse olla monimuotoisuudelle vastakkaista. Lajirikkaus oli talousmetsissä usein yhtä suurta kuin luonnontilaisissa metsiköissä kertoo juuri julkaistu ruotsalaistutkimus. Sertifiointi säästö- ja lahopuineen ja suojavyöhykkeineen takaa perustoimet silloinkin.

Puuntuotannon tehostamiskeinoja on monia. Toteuttaminen vaatii metsänomistajien luottamusta metsätalouden kannattavuuden kehittymisestä. Siksi metsäfirmojen kannattaisi katsoa tulevaisuuteen, eikä painattaa kuitupuun hintaa keinotekoisen alas tai olla mustasukkainen puun energiakäytölle. Kun ensiharvennuksesta saa tuloja, kannustaa se aktiivisuuteen metsien hoidossa eikä puupulaa tarvitse pelätä.

Hakkuun jälkeinen nopea uudistaminen rehevillä mailla ja laadukas viljelymateriaali ovat kaiken perusta. Laatu maksaa, mutta myös tuo tuloksia. Käyttämällä jalostetusta 1,5 sukupolven siemenestä peräisin olevaa metsänviljelymateriaalia saadaan pienioksaisempaa puuta ja tilavuuskasvuun neljänneksen lisäys muutaman kympin hehtaarikohtaisella lisäpanoksella verrattuna metsikkösiemeneen.

Taimikonhoidon merkitystä pitää korostaa. Varhaisperkaus on nopeaa ja edullista. Monimuotoisuudesta voi huolehtia jättämällä varsinaisessa taimikonhoitovaiheessa lehtipuusekoitusta tuottovaateesta tinkimättä. Ennakkoraivaus maksaa, eikä sitä ole järkevää tehdä kliinisenä puhdistuksena, vaan vain laadukasta korjuuta haittaavat puskat poistamalla. Metsätuhoriskit kasvavat ilmaston muutoksen myötä. Niiden torjumistarve kasvaa. Viisasta on varoa myrskytuhoja leimikkosuunnittelun avulla sekä sieni- ja hyönteistuhoja huolellisuudella puunkorjuussa.

Lannoitus on nopeimmin lisätuloa tuottavaksi investointi. Tuhkalannoitus on turvemailla paitsi ekologista, myös pitkävaikutteista. Tuhkalannoitus kannattaa tehdä välittömästi harvennushakkuun jälkeen. Silloin voidaan hyödyntää auratut tiet ja polttoainekuluja säästävät tamppautuneet ajourat. Tulevaisuudessa tuhkan ja biohiilen yhdistelmällä tullaan lannoittamaan luomuna myös kivennäismaita.

Hirvenmetsästäjien kannustaminen ahkeraan jahtiin on myös tärkeää. Liian suuri hirvikanta on johtanut kuusen viljelyyn liian karuilla mailla. Se syö puun tuotantokykyä. Yhteistyötä ja kohtuuden tavoittelua tarvitaan.

Reipasta ja kuntoa kohottava metsänhoitokesää kaikille! Iso kuva näyttää hyvältä!

Mikko Tiirola Metsävaltuuskunnan pj MTK r.y. Twitter: @TiirolaMikko