Lisäverot sekoittaisivat puumarkkinat

PÄÄKIRJOITUS & MIELIPIDE 20.3.2013 2:01
Mikko Tiirola

Metsäsektori tuo lähes 30 prosenttia Suomen nettovientituloista. Keski-Suomelle metsäsektorin merkitys on koko maan keskiarvoa suurempi. Huoli metsäsektorin supistumisesta on aiheellinen, koska paperin kysyntä Euroopassa pienenee ja Euroopan taantuman vuoksi myös sahateollisuus on ahdingossa.

Puumarkkinoiden toimimattomuutta on esitetty yhdeksi selitykseksi puunjalostuksen supistumiseen ja investointien vähyyteen. Viime vuoden puukauppatilastot eivät tue tätä väitettä.

Metlan mukaan koko maan reaalinen kantohintataso oli 7 prosenttia alempi viime vuonna kuin vuotta aikaisemmin. Teollisuus sai hankittua kotimaasta 11 prosenttia enemmän puuta kuin edellisenä vuonna - laskevaan kantohintatasoon. Vuosi 2012 oli kuluneiden 20 vuoden historiassa tasaisin puukauppavuosi - yksi harvoista vuosista, jolloin verotuksessa ei ollut mitään siirtymäkausia.

Puumarkkinoiden kehittämiseen on esitetty kummallisia ratkaisuja. SAK vaatii maa- ja metsätalousmaata kiinteistöveron piiriin. Se merkitsisi kolmanneksen kiristymistä metsäverotukseen.

Suomen suurimman yksityisen sahan, Versowoodin toimitusjohtaja Ville Kopra, on vaatinut metsänomistajille 50 euron vuosittaista ja hehtaarikohtaista metsätilamaksua raippaverona varmistamaan, että puuta tulisi tasaisesti markkinoille.

Nämä esitykset veisivät ojasta allikkoon. Metsänomistajat reagoisivat lisärasitteisiin voimakkaasti: puukauppa hiljenisi, vastakkainasettelu jokamiehenoikeuksien, luonnonsuojelun, metsästysvuokrien ja metsäteiden käytön suhteen roihahtaisi.

Keskimääräinen metsätila on alle 30 ha. Eivät lisärasitteet saisi tehostamaan tällaisen tilan hoitoa, mutta kannattavuuden ne kyllä veisivät. Metsästä tulisi helposti harrastustila. Jos tila jaettaisiin, puolittuisivat maksutkin, molemmat uudet omistajat pääsisivät metsästysseuran jäseniksi, ja silti tila tuottaisi polttopuut omasta metsästä.

Yrittäjämäiselle metsänomistajalle vero olisi puhdas kulurasite, jonka vaikutusta yritettäisiin ulosmitata vaatimalla kovempaa puun hintaa ja laajaperäistämällä metsänhoitoa.

Puukaupassa kannattaa luottaa markkinatalouteen. MTK:n tilaaman metsänomistajakyselyn perusteella puun ostajat eivät ole olleet suorassa yhteydessä keskimäärin yli 70 prosenttiin metsänomistajista viime vuosina.

Sahureiden kannattaa katsoa peiliin ja lähteä puun ostoon eikä ruikuttaa lisärasitteita keskeisimmälle raaka-ainetoimittajalle.

Itse asiassa puumarkkinat toimivat juuri niin hyvin kuin niiden voidaan olettaa nykyrakenteella toimivan. Viime vuodet ovat osoittaneet, että jatkuva verotuksen muuttelu aiheuttaa markkinahäiriöitä.

Pitäisikö vihdoin yrittää vaikuttaa isoihin rakenteellisiin ongelmiin - tilojen pirstoutumiseen ja metsänomistajien ikääntymiseen

MTK tarjoaa ratkaisuksi yrittäjämäistä metsätaloutta.

Hallituksen tulisi luoda metsätalousyrittämisen periaatteet ja laatia toimenpideohjelma sen edistämiseksi. Mallia voidaan jälleen kerran katsoa naapurista.

Ruotsalaisella metsätaloudella on normaalit yritystoiminnan, mutta myös metsätalouden erityisverosäädökset. Ruotsalaiset metsätalousyrittäjät eivät maksa perintö- ja lahjaveroja eivätkä kiinteistöveroja. Ruotsissa toimitaan yrittäjämäisemmin.

Metsätilojen sukupolvenvaihdosten verohuojennus pitää vihdoin toteuttaa. Maataloudessa vastaava järjestelmä toimii hyvin, mutta metsäyrittäjältä tämä mahdollisuus puuttuu.

Jos metsänomistajien keski-ikä laskisi 10 vuotta ja tilojen keskikoko kasvaisi 10 ha, tulisi Metlan laskelmien mukaan noin 8 miljoonaa m3:ä lisää puuta markkinoille - kahden uuden sellutehtaan tarpeen verran tai monen uuden sahainvestoinnin verran.