Luonnonsuojelullisia teesejä menneestä maailmasta

PÄÄKIRJOITUS & MIELIPIDE 14.11.2016 3:00
Mikko Tiirola

Professori Janne S. Kotiaho väitti (KSML 10.11) luonnonsuojelun joutuneen alasajokierteeseen sekä valtiovallan että maakunnan toimesta. Kirjoitus oli kuin kaikuja vanhasta maailmasta. Siitä huokui se, että oikeaa luonnonsuojelupolitiikkaa ovat vain valtion varoilla tehtävät pakottavat suojeluohjelmat, kaavoituksella tehtävä, taloudellista käyttöä estävä tai rajoittava suojelu ilman korvausta tai valtion ja maanomistajien kukkarosta maksettava vapaaehtoinen suojelu.

Vapaaehtoisen metsiensuojeluohjelman Metson rahoitusvajeesta jaan huoleni Kotiahon kanssa. Tässä taloustilanteessa valtion merkittävää lisärahoitusta on kuitenkin kohtuutonta vaatia, kun mm. koulutuksesta joudutaan leikkaamaan.

Olisin odottanut professorin avauksia juuri hänen tutkimistaan moderneista markkinalähtöisistä suojelutyökaluista. Niitä luonnonsuojelu tarvitsee, eikä viestejä menneestä maailmasta.

MTK on esittänyt ympäristöministeri Tiilikaisen pyöreässä pöydässä avauksen, että itsenäisyyden 100-vuotisjuhlan kunniaksi perustettaisiin Metso-rahasto varmistamaan vahvempi rahoituspohja vapaehtoiseen metsien suojeluun. Esimerkkiä otettaisiin 50 vuotta sitten perustetusta Sitrasta.

Rahasto toisi lisärahaa metsiensuojelun vapaehtoiseen Metso-ohjelmaan. Silloin yksityiset henkilöt, luonnonsuojelujärjestöt ja yritykset yhteiskuntavastuun nimissä voisivat konkreettisesti tehdä lahjoituksia Metsoon sen sijaan, että vain esittäisivät vaatimuksia suojelulle ja vaatisivat metsänomistajilta monimuotoisuustöitä ilman korvauksia.

Toisen omaisuuden vaatimista yhteiseen käyttöön ilman korvausta tai vaillinaisella korvauksella sanotaan yleisesti sosialisoinniksi. Se ei edistä luonnonsuojelun hyväksyttävyyttä maanomistajien keskuudessa.

Kotiahon väite siitä, että luonnonsuojelua oltaisiin maakuntahallituksen toimesta ajamassa alas, on täysin vieras. Kaavoituksen ydin on eri tavoitteiden yhteensovittamisen tarpeellisuudessa. Maakuntakaavan ei tule kuitenkaan olla suojelutyökalu, koska siinä ei ole toimivia korvausmekanismeja.

Kun puhutaan kaavasuojelusta, puhutaan siitä, että kaavamääräyksillä luodaan sellaista suojelua, joka ei perustu lakiin, eikä siitä aiheutuvia menetyksiä korvata. Tällainen menettely on jo omaisuuden suojan vastaista. Vanhoista virheistä halutaan nyt oppia. Tästä surullinen esimerkki on ns. Ruotokassin kaavamerkintä Uuraisilla.

Maakuntahallituksen linjauksen mukaan kaavakartalle merkittäisiin toteutetut SL-kohteet, joiden oikeusvaikutukset ovat selkeät.

Kaavaan sisältyvät kartoitusaineistot ja aikaisempien lainvoimaisten maakuntakaavojen maakunnalliset toteutumattomat s- ja SL-varaukset eivät ole katoamassa mihinkään, kuten Kotiaho antaa ymmärtää. Ne jäävät kaavaa tukevaan tausta-aineistoon. Niitä onkin syytä hyödyntää jatkossa vapaehtoisen Metso-ohjelman rahoituspäätöksiä tehtäessä. Oikea ja hyväksyttävä tapa on nostaa niitä sitä mukaa kaavakartoille, kun lunastuspäätöksiä tehdään.

Jos maakuntakaavakartalla esitettäisiin suojelukohteita, joilla ei ole luonnonsuojelulain mukaista suojelustatusta, eivät ne kelpaa sellaisenaan Metso- tai ympäristötukikohteiksi. Maanomistajan oikeus saada kestävän metsätalouden rahoituslain mukaista tukea poistuu kuitenkin suojelumerkityltä alueelta. Näistä muodostuu se oikeusturvaongelma, jota halutaan välttää.

Nyt laadittava maakuntakaava rakentuu Keski-Suomen maakuntastrategian keihäänkärjen eli biotalouden ympärille strategiseksi kaavaksi huomioiden maankäyttö- ja rakennuslain sisältövaatimukset. Jatkossa maakunnallisessa suunnittelussa pyritään erityisesti siihen, että muita tavoitteita sovitetaan kasvavaan biotalouteen. Maakuntahallituksen yksimielinen tuki asialle on arvokas asia, kun maakunnan strategian ydintä viedään eteenpäin.

Mikko Tiirola

puheenjohtaja

MTK ry, metsävaltuuskunta

Petäjävesi