Luontopaneeli hämmentää
Kolumni 09.02.2022
Luontokadon raamattuna pidettävän Punaisen kirjan mukaan Suomen uhanalaisimmista metsälajeista yli puolet elää paahderinteillä ja lehtometsissä. Niiden osuus on kuitenkin vain 1,5 prosenttia maamme metsäalasta.
Näillä alueilla elävät uhanalaiset lajit tarvitsisivat tiukan suojelun sijasta aktiivista luonnonhoitoa umpeenkasvua vastaan ja hirvieläinkantojen nykyistä parempaa säätelyä lehtipuiden uudistumisen mahdollistumiseksi.
Metsien suojelupinta-alan aggressiivinen lisääminen tuntuu kuitenkin olevan Luontopaneelin keskeisin monimuotoisuustyökalu. Se esitti 10 prosentin tiukan suojelun minimitavoitetta jokaiseen maakuntaan. Se tarkoittaisi lähes kaikkien yli 100-vuotiaiden havupuuvaltaisten metsien tiukkaa suojelua Etelä- ja Keski-Suomen maakunnissa.
Metsänomistajat ovat hämillään, sillä ilmastokeskustelun yhteydessä samat tahot ovat vaatineet metsien kiertoajan pidentämistä.
Luontopaneelin puheenjohtaja syytti haastattelussaan metsänomistajien edunvalvontaa aavistushakkuiden lietsomisesta. Se oli rumasti sanottu, koska olemme viestineet usealla suulla juuri päinvastaista ja valaneet jäsenistöömme luottamusta metsänomistajien edunvalvonnan osaamisesta ratkaista ongelmia metsänomistajalähtöisesti ja pakkokeinoja estäen.
Luontopaneelin puheenjohtaja jatkoi myös, että ekologinen kestävyys on ensisijaista sosiaaliseen ja taloudelliseen kestävyyteen verrattuna. Tämä on globaalien ongelmien ratkaisemisessa "linkolalainen" vaatimus. Se rapauttaisi kansatalouden kivijalkaa Suomessa ja aiheuttaisi suurempaa ilmastovahinkoa ja monimuotoisuuskatoa globaalisti.
Metsänomistajat ovat hämillään vaatimuksista, koska ilmastonmuutosta pitäisi torjua tuottamalla enemmän fossiilisia korvaavia tuotteita sekä lisäämällä metsäpinta-alaa ja parantamalla metsien kasvua. Mitä enemmän aiheutetaan metsäkatoa ja rajataan metsien käyttöä, sitä pienemmiltä pinta-aloilta metsien ilmastohyötyjä joudutaan hakemaan.
Ongelmallista on, että samoja kaavamaisia ratkaisuja yritetään luoda koko EU-alueelle. On ihan eri asia puhua metsälajien uhanalaistumisesta Suomessa, jossa metsät peittävät maa-alasta 75 prosenttia, kuin Hollannissa, jossa metsälajien kaikki elinympäristöt on hävitetty asutuksen, infran ja maanviljelyn tieltä jo vuosisatoja sitten.
Metsävaltuuskunnassa esitin tieteellisen metsäpaneelin perustamista. Sen tarve on entistä ilmeisempi. Taloudellisen ja sosiaalisen kestävyyden korostamiseksi sen täytyisi kattaa koko metsäsektorin arvoketju. Ministerit Jari Leppä ja Mika Lintilä: nyt on aika toimia!
Kirjoittaja on MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtaja