Matkailu ja metsätalous on järkevää yhteensovittaa

Sain olla helmikuussa 21. umpihankihiihdon MM kisatapahtuman suojelijana. Osasin odottaa, että tapahtuma on omaleimainen, mutta yllätyin silti positiivisesti. Tapahtuman järjestäminen vuodesta toiseen vaatii poikkeuksellista talkoohenkeä ja yhdessä tekemisen tahtoa ja kykyä. Urheiluseura, kaupunki, seurakunta ja asiasta innostunut talkooväki näyttivät sitä esimerkillisesti.

Umpihankikisoista huokui erityisellä tavalla sopiva huumori ja lunki asenne, ja silti kaikki toimi ja järjestyi. Ehkäpä tässä mentaliteetissa piileekin pudasjärveläisen kansanluonteen vahvuudet. Niistä sopii olla sopivalla tavalla ylpeitä.

Nyt eletään talvimatkailun sesonkiviikkoja. Matkailun kasvuluvut ovat kaksinumeroisia. Umpihankiviikonloppunakin oli Syötekeskuksella iso kiinalaisryhmä. Se on ensimerkki tulevasta potentiaalista: Vaurastuvat aasialaiset lentävät Pohjolaan puhtaan ilman ja luonnon houkuttelemina. Kiinan vuosikymmeniä jatkunut vahva talouskasvu on vaurastuttanut maata niin, että sieltä löytyy jo satoja miljoonia potentiaalisia matkailijoita.

Luonto- ja elämysmatkailu ei vielä ole isojen massojen laji, mutta on vahvat merkit siitä, että tulevaisuudessa niin voi olla. Luonnosta, hiljaisuudesta ja paksuista hangista on tulossa Pohjois-Suomelle matkailun kilpailuvaltti. Umpihanget ja vaellusreitit tai kanootti- ja maastopyöräilyreitit lumoavat yhä useampaa. Pudasjärven kannattaa siihen panostaa.

Kasvu ei ole kuitenkaan itsestään selvää. Koko matkailuelinkeino tulee jatkossa joutumaan ison luupin alle, kun matkailun hiilijalanjälkeä ryhdytään mittaamaan. Lentoliikenne on iso ilmastopahis. Sen rinnalla esimerkiksi ruokavalinnoilla ilmaston pelastaminen on mitätöntä puuhastelua. On laskettu, että yhden edestakaisen Thaimaan lennon hiilijalanjäljellä kuittaa 16 vuoden lihansyönnin. Jotta matkailuelinkeinon kasvu ei tyssäisi lentämisen ilmastopäästöihin, tulisi lentokoneiden polttoaine (kerosiini) pystyä korvaamaan uusiutuvalla biokerosiinilla.

Matkailun ja lisääntyvän puun käytön välille on luotu perinteisesti ristiriitoja, mutta tästä syntyy selkeä riippuvuus metsätalouden ja matkailuelinkeinon välille. Tarvitsemme uusia biojalostamoja, joissa pystytään tekemään biokerosiinia metsänkasvatuksen ja puunjalostuksen sivutuotteista.

Puunkäyttö lisääntyy joka tapauksessa, kun ilmastonmuutos pakottaa luopumaan fossiilisista raaka-aineista. Tarvitsemme tukkia, josta voidaan tehdä puurakennuksia ja tarvitsemme kuitupuuta, josta tehtävillä tuotteilla korvataan muoveja ja tekokuituja. Siksi uusista biotuotetehdasinvestoinneista kuulemme todennäköisesti jo tänä vuonna. Se tuo työtä ja toimeentuloa myös Pudasjärvelle.

Maankäytön suunnittelu on perinteisesti lähtenyt joko-tai -asetelmasta. Jatkossa tästä on syytä päästä sekä-että -asetelmaan. Pudasjärvisiä kunnallispäättäjiä uskallan valistaa niin, että kaavoihin ei kannata laittaa elinkeinotoimintaa estäviä rajoitteita vaan merkintöjä, joilla ohjataan yhteen sovittamaan matkailun ja metsätalouden tarpeita.

Matkailu voi hyötyä myös metsätaloudesta. Maisemat ovat oleellinen osa matkailijan luontokokokemusta. Pusikot ja hoitamattomat metsät eivät vedä matkailijoita. Esimerkiksi Lapin isojen matkailukeskuksen ympäriltä on hyviä esimerkkejä matkailuteistä ja reiteistä, joita ympäröivien metsien käsittelyssä on maisemien avaaminen otettu huomioon. MTK:n kehittämä virkistysarvokauppamalli on jo käytössä oleva työkalu. Sen soisi yleistyvän matkailuyrittäjien ja metsänomistajien välillä.

Kuten umpihankihiihtäjän, on matkailuelinkeinon ja metsätaloudenkin pystyttävä raivaamaan omaa latuansa, mutta myös kulkemaan rinnan ja sovittamaan tavoitteitansa yhteen. Yhteisiä nimittäjiä on enemmän kuin erottavia.

Mikko Tiirola

MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtaja