Metsätilat siirtyvät rahastoille – markkinassa on tapahtunut rakenteellinen ei voi olla näkymättä metsien käytössä
Metsätilakauppa on vilkastunut viime vuosina. Sinänsä on hyvä, että sellaiset metsänomistajat, joilla syystä tai toisesta kiinnostus metsäomaisuutensa on hiipunut, päättävät pistää metsänsä myyntiin.
Metsätilamarkkinassa on tapahtunut viime vuosina kuitenkin merkittävä rakenteellinen muutos: yhä useammassa metsäkiinteistön kaupassa ostajana on joku muu kuin tavallinen yksityinen metsänomistaja, useimmiten metsäkiinteistörahasto.
Metsärahastot ovatkin kasvattaneet metsäomistuksiaan roimasti viime vuosina. Metsärahastojen vähintään puoliksi omistamien metsätilojen ala oli vuonna 2013 vain 26 000 hehtaaria, mutta vuonna 2016 omistukset olivat kasvaneet jo 260 000 hehtaariin. Rahastot olivat vielä viisi vuotta sitten kiinnostuneita ennen kaikkea isoista yhtenäisistä metsätilakokonaisuuksista, mutta viime vuosina rahastoihin on tulvinut niin paljon rahaa, että pienemmät yksityisten myyntiin tarjoamat kohteetkin ovat ruvenneet niitä kiinnostamaan.
Verotus suosii yhtiöitä ja rahastoja. Yhtiöt ja rahastot ovat keveämmin verotettuja kuin perhemetsänomistajat ja yhteismetsät.
Verotusasemansa takia ja nykyisessä alhaisten markkinakorkojen maailmassa rahastot maksavat varsin korkeita hintoja metsätiloista. Niin korkeita, että yksityiset metsänomistajat ovat tänä vuonna metsätilakaupan euromääräisessä vertailussa jo jäämässä rahastojen ja yhtiöiden jälkeen.
Jos kehitys jatkuu tämän suuntaisena, ei se voi olla näkymättä metsien käytössä!
Kun normaalilla perhemetsäomistajalla on paljon erilaisia tavoitteita vaikkapa monimuotoisuuteen ja metsien virkistyskäyttöön liittyen, rahastometsätalouden ainoa tavoite on metsien korkea tuotto.
Kiinnostus suomalaisia metsiä kohtaan näyttää olevan nousussa myös kansainvälisten rahastojen osalta. Metsätilamarkkinoita ja niiden hintakehitystä seuraava Hannu Liljeroos arvioi Ylelle, että Suomen markkinoilla noin 80 prosenttia ostajista on vielä kotimaisia.
Nähtävissä on, että kansainväliset sijoittajat tulevat etsimään entistä useammin miinuskorkojen ja hiilensidontamarkkinoiden kehittyessä sijoituskohteita myös suomalaismetsistä.
Rahastomuotoiset metsäsijoitukset vaihtavat myös omistajaa vaivattomasti. Siksi ulkomaalaisomistus saattaa nousta nopeastikin. Tämä kehitys on nähty esimerkiksi sähköverkkoyhtiöissä.
Verotusvinouma on korjattava. Haluan avata laajempaa keskustelua asiasta. Onko tämä toivottu kehityssuunta suomalaisen yhteiskunnan näkökulmasta?
1920-luvulla eduskunta sääti maanhankintaa rajoittavan lain, kun metsäyhtiöt ostivat metsiä talonpojilta kyseenalaisin keinoin. En kuitenkaan halua esittää lex Pulkkisen kaltaisia rajoitteita metsätilakauppaan.
Viestini hallitukselle on, että verottajalta löytyy valmiita työkaluja, jolla perhemetsänomistajat saataisiin tasapuolisempaan asemaan rahastojen kanssa: Metsävähennyksen nostaminen parantaisi yksityisten ja yhteismetsien asemaa metsätilamarkkinoilla ja edistäisi samalla perikuntien purkamista ja metsätilojen sukupolvenvaihdoksia.
On oikein, että metsävähennys on tarkoitettu yksityisille metsänomistajille ja yhteismetsille. Rahastot kiertävät tätä hyvää tarkoitusta, ja siksi lainsäätäjän olisi hyvä tilkitä nämä porsaanreiät.
Toiseksi myös tuloverolain 48 §:n muuttamisella voitaisiin vahvistaa perhemetsänomistajuutta. Koska yhä useampi metsänomistaja on lapseton tai metsänomistajan omista lapsista ei aina löydy kiinnostunutta jatkajaa, vahvistaisi metsien siirtymistä sukujen sisällä myös se, että sisarusten lapset rinnastettaisiin rintaperillisiin. Ylisukupolvisuus sopii metsätalouteen ja perhemetsänomistajuuden mallia parempaa tuskin löytyy.
Toivottavasti metsästä kansallisvarallisuutena puhuvat poliitikot tahtovat tämän sisäistää ja tuoda perhemetsänomistajat ja yhteismetsät verotuksellisesti vähintään samalle viivalle kuin kasvottomammat omistajat.
Mikko Tiirola
Metsävaltuuskunnan puheenjohtaja, MTK ry.