Metsän kiertokulku on verrattavissa ihmiseloon

MHY lehdet 08/2015
Mikko Tiirola

Metsän kiertokulkuon verrattavissa ihmisen elämään. Ensin ollaan pari- kolme vuosikymmentä pelkästään kuluja aiheuttavan huolenpidon varassa. Jos laiminlyö oikea-aikaiset hoidot, jäävät tulevaisuuden tuotot heikoksi. Jos tekee ne ajallaan, säästää kustannuksista ja varmistaa hyvän tuoton. Yhteiskunta panostaa vahvasti lapsiin ja nuoriin terveydenhuollon ja koulutuksen avulla. Metsänomistajaa kannustetaan vastaavasti investoimaan kärsivällisesti kaukana tulevaisuudessa odottaviin tuottoihin kemera -investointituen avulla. Siinä valtio sijoittaa yhden euron ja metsänomistaja kaksi tai kolme euroa kymmenien vuosien päästä odottaviin tuloihin. Investointi tulevaan hyödyttää sekä yksilöä että yhteiskuntaa. Aivan kuten lasten kasvatuksessa on myös metsänhoidossa nyrkkisääntöjä. Taimikon perustaminen muokattuun maahan on kuin hyvin valmennettu synnytys. Syntymän jälkeiset neuvolakäynnit on verrattavissa taimikon tarkastuksiin. Varhaishoito tapahtuu eskari-iässä ja taimikonhoito rippikouluiässä. Metsällä on aivan kuten ihmiselämässä riski sairastua ja jopa kuolla ennenaikaisesti. Terveydentilasta huolehtiminen ja vakuutusturva ovat perustarpeita - niistä ei pidä tinkiä.

Ensiharvennus on kuin ammattitutkinto, jossa pitkäjänteisyys palkitaan ensimmäisten hakkuutulojen muodossa. Merkittäviä tilipäiviä metsästä saa vain kolmesti kiertoajassa - ensiharvennustulojen jälkeen vielä toisesta harvennuksesta ja päätehakkuusta. Kannattavuuden kannalta hakkuiden oikea-aikaisuus ja korjuutyön laatu ovat tärkeitä. Koska tilipäiviä on harvassa, myös yksikköhintoja kannattaa seurata muutaman vuoden tähtäimellä ja päättää myyntiajankohdasta kulloisenkin markkinatilanteen pohjalta. Vuodet eivät ole veljeksiä - toisinaan kysellään vahvemmin kuusi- ja toisinaan mäntyvaltaisia leimikoita. Puukaupan kilpailutus on viisasta, sillä harva ostaja pystyy maksamaan parasta hintaa kaikenlaisista leimikoista. Yksikköhinta ei kuitenkaan ratkaise kaikkea. Hakkuussa käytettävät tukkipituudet ja muut kauppakirjan ehdot vaikuttavat lopputulokseen. Monesti aliarvioidaan katkonnan vaikutus. Tukkipuun ja kuitupuun hintaero on päätehakkuulla 1:3 ja harvennuksillakin 1:2,5. Siksi korjuuta pitää aina valvoa, että se toteutuu kauppakirjan ehtojen mukaisesti. Korjuun valvonta vaatii osaamista ja mittaustietoja. Metsänomistajalla on oikeus vaatia tiedot katkotuista pölkyistä ja niiden pituus- ja läpimittajakaumasta eikä se saa riippua siitä onko metsänomistaja antanut valtakirjan asioidensa hoitamiseen vai ei. Jo pelkkä tietoisuus siitä, että joku valvoo korjuuta ja katkontaa on vahinkoja ennalta ehkäisevää. Vastaavasti epäilys siitä, että mittaustietoja pantataan, on omiaan viemään puukaupan luottamusta. Jos oma osaaminen tai aika ei riitä korjuun valvontaan kannattaa se palvelu ehdottomasti ostaa omalta metsänhoitoyhdistykseltä. Jatkossa kuitupuun jalostuskapasiteetti on lisääntymässä merkittävästi. Se tarkoittaa, että katkonnan kanssa on oltava vielä nykyistäkin valppaampana.

Vaikka metsän kiertoaika on ihmiselon mittainen, ei metsän kestä olla passiivisen omistuksen vaiheessa ilman, että tuotot pienenevät. Vanhuuteen kuuluu voimien heikkeneminen eikä ennen täysi-ikäisyyttä ole oikeuksia eikä kykyjäkään huolehtia viisaasta päätöksen teosta. Tämän vuoksi metsän tulisi vaihtaa omistajaa kahdesti tai kolmesti ihmisen elinkaaren aikana. Aivan kuten sote-ratkaisujen tulee metsätilojen sukupolvenvaihdosten olla valtiovallan erityissuojelussa. Molemmista on kirjaukset Sipilän hallituksen ohjelmassa. Ne pitää myös toteuttaa.

Mikko Tiirola

Metsävaltuuskunnan puheenjohtaja, MTK r.y.