Metsänhoitajasta metsänomistajien edunvalvojaksi

Sain kasvaa lapsuuteni pohjoisen selkosilla – Pudasjärvellä. Lapsena kuulin sanontoja, jotka vaikuttivat metsänhoitajaopintoihin hakeutumiseen: "Pappihan tulee vaikka pieksämällä, mutta metänhoitajaa ei tuu jokkaisesesta" ja "ensin on ukkoherra, sitten poroherra ja vasta sitte kirkkoherra". Työpaikka haaveeksi kehkeytyi näistä metsähallituksen metsänhoitajaksi kouluttautuminen.

Metsähallituksen virkametsänhoitajaa minusta ei kuitenkaan tullut. Opintoja aloittaessa elettiin vahvaa 1980-lopun nousukautta. Antoisien forstivuosien päätteeksi valmistuin vuonna 1993 syvimpään lamaan. Suurtyöttömyys kosketti silloin vahvasti myös akateemistesti koulutettuja. Metsäorganisaatioissa ovi kävi vain ulos päin. Vastavalmistuneille urapolut olivat kiven takana. Moni kurssikavereistani viivästytti valmistumistaan ja opiskeli lisää. Tässä haastavassa tilanteessa minun urapolkuni suunnaksi ja onnekseni – ihan kirjaimellisestikin – koitui opiskeluaikainen ihastuminen, rakastuminen ja sitä seurannut naimakauppa. Joku sanoikin, että Mikon suurin saavutus metsäopinnoissa oli pääseminen reittä pitkin keskisuomalaisen sukutilan kahdeksanneksi isännäksi. Tottahan se on, vaikka en tunnustakaan selanneeni sukutilakirjoja, joita kerrotaan Viikin kirjastossa menneinä aikoina ainakin agronomiopiskelijoiden selanneen. Minä rakastuin ennen kuin minulle metsähehtaareista mainittiin mitään. Petäjävedelle muuton myötä minusta tuli itseni työllistäjä ja yksityismetsätalouden mies, maa- ja metsätalousyrittäjä EU-jäsenyyden alkaessa.

*********************************************************************

Yksityismetsätalouden merkitys Suomessa on poikkeuksellisen suuri. Noin 80 prosenttia kotimaasta korjattavasta puusta hakataan yksityisten omistamista metsistä. Voisi kuvitella, että tämä tarkoittaisi metsänhoitajien vahvaa työllistymistä yksityismetsätalouteen. Silti suora työllistyminen takavuosina yksityismetsätalouden organisaatioihin on ollut varsin vähäistä. Välillisesti metsänhoitajat ovat toki työllistyneet puuta hankkiviin metsäteollisuusyrityksiin ja yksityismetsätaloutta palveleviin viranomais- ja hallintotehtäviin. Metsänomistajien edunvalvonta MTK:n organisaatiossa on tarjonnut työpaikkoja vuosikymmeniä. Sen tarve ei ole vähenevä. Nytkin MTK:ssa työskentelee maakunnissa, Helsingissä ja Brysselissä pari tusinaa metsänhoitajaa monipuolisilla toimenkuvilla. Metsänomistajien etujärjestötyön vahvuus moneen muuhun asiantuntija- ja vaikuttajatehtävään verrattuna on siinä, että työllä on selvät tavoitteet – olla metsänomistajan puolella.

Työtehtäviä on avautunut viime vuosina yhä useammalle metsänhoitajalle myös metsänhoitoyhdistyksissä, jotka ovat nykyisin kiinteä osa metsänomistajien edunvalvontaa puunjuurelta Brysseliin. Kun minä valmistuin, joka kunnassa oli oma muutaman ihmisten työllistävä metsänhoitoyhdistys. Ne olivat metsätalousinsinöörien työllistäjiä. Ensi vuonna metsänhoitoyhdistyksiä on 45, kun isot maakuntakokokoakin suuremmat mhy Etelä-Suomi ja mhy Länsi-Suomi aloittavat. Jalkaa kannattaa nykyforstienkin laittaa metsänhoitoyhdistyksien oven rakoon. Ne tulevat tarjoamaan tulevina vuosina paljon erilaisia mahdollisuuksia uusille urapoluille. Jo nyt useata metsänhoitoyhdistystä johtaa entinen forsti. Valmiuksia näihin tehtäviin kannattaa jo opiskellessa kartuttaa nivomalla johtamisen ja myynnin opintoja metsäopintojen oheen. Olen vakuuttunut, että myös monipuoliselle metsäyrittäjyydelle on tilausta. Laaja metsänomistajakunta tarvitsee yhä enemmän palveluita, puuntuotannon rinnalle kehittyy myös muita ansainta lähteitä. Aivan varmaa on, että erilaisia teknologioita pystyy seuraava yrittäjäpolvi hyödyntämään ja myös tarjoamaan osaamista erilaisille metsänomistajille ja alan toimijoille.

****************************************************************************

Oma urapolkuni ei johtanut palkkatyöhön vaan yrittäjyyteen omien metsien parissa. Metsänomistamiseen voi toki päästä myös metsätilakauppojen myötä. Meidänkin tilallamme metsäalaa on kasvatettu tilakaupoilla. Käytännön metsänhoidon ja puukapan tekemisessä koulutus on antanut oikein mielenkiintoista pohjaa syventää osaamista. Minun yrittäjyyteni laajentui tuoreeltaan myös luottamustehtäviin. Metsänhoitoyhdistyksissä on toista tuhatta joka neljäs vuosi vaaleilla valittua valtuutettua ja satoja hallituksen jäseniä. Näissäkin tehtävissä tarvitaan yhä vahvempaa osaamista. Suosittelen metsää omistavia metsänhoitajia pyrkimään metsänhoitoyhdistyshallintoon. Vaikka se vie aikaa, antaa se vastapainoksi paljon. Sen uskallan 30 vuoden kokemuksella sanoa. Yhä kompleksisemmaksi muuttuvassa maailmassa käytännön metsätalouden, metsänomistajien näkökulman ja yliopistollisen metsäsivistyksen yhdistämisestä on iso apu.

Vanha sanonta sanoo, että talo ei kestä peräkkäin kahta agronomia. Sen tieteellisestä todenperäisyydestä minulla ei ole tietoa, mutta meidän tilallamme näyttää vahvasti siltä, että seuraavassa – siis yhdeksännessä tilanpidon sukupolvessa – tultaneen testaamaan sitä, kestääkö tila kahta metsänhoitajaa peräkkäin. Minun keskimmäisen tyttäreni mies on forsti, joka on aloittanut gradu-työnsä. Sukupolvenvaihdosprosessi on käynnistymässä. Aika näyttää, minkälaiseen yrittäjyyteen seuraava sukupolvi tilaa kehittää.