METSÄNOMISTAJIEN LIITTO JÄRVI-SUOMI SYYSKOKOUS 14.12.2009

Metsänomistajien liitto Järvi-Suomi SYYSKOKOUS 14.12.2009
MIKKELI

Hyvät metsänomistajat,

Tervetuloa Metsänomistajienliitto Järvi-Suomen sääntömääräiseen syyskokoukseen!

Vielä puolitoista vuotta sitten oli valtakunnan ykkösongelma se, miten puu saadaan riittämään jalostuslaitoksille, kun Venäjä nostaa puutulleja. Sen mainingeissa me saimme veroporkkanan, jonka turvin puukauppa saatiin viime syksynä kovaan vauhtiin. Tuli lama, ja yhtäkkiä joka paikka oli tulvillaan hetkeä aikaisemmin hamuttua kuitupuuta. Korkealla taholla valmisteltu kansallinen metsäohjelma kävi vanhaksi ennen kuin muste ehti kuivua.

Pari kuukautta sitten olimme mukana järjestämässä Mikkelissä seminaaria Minne menet metsä-Suomi. Aihe on pyörinyt meidän metsäsuomalaisten huulilla koko vuoden. Puunjalostuslaitoksia on ilmoitettu lopetettavaksi lähes joka kvartaalin jälkeen. Jalostuskapasiteettia on purettu muutamassa vuodessa noin 15 miljoonaa mottia. Meitä painaa kovasti se, että Varkauden tehdaskombinaattia pidetään edelleen löysässä hirressä. Toivon kipinää on tullut Uimaharjun ja Sunilan uudelleen käynnistymisestä.

Tänä vuonna puukauppa on ollut ennätyksellisen vaisua. Kantorahatuloja kertynee tänä vuonna vain puolet normaali vuoden tasosta, noin 800 milj euroa. Teollisuus on syyttänyt metsänomistajia siitä, että nämä eivät myy puuta. Metsänomistajien edustajat ovat taas ihmetelleet vaisua kysyntää. Tosi asia on se, että näin ei voi jatkua.

Mikkelin seminaarissa nousi monta positiivista asiaa esille. Ensinnäkin valtioneuvosto on päättänyt tarttua rakennemuutokseen pontevasti metsäalan strategisen ohjelman avulla. Mahdollisuuksia on. Suomen sitoutuminen EU:n ilmastotavoitteisiin johtaa vääjäämättä siihen, että puun energiakäyttö täytyy moninkertaistaa. Nesteenä tai palavana - tukkia pienemmälle rungonosalle löytyy tulevaisuudessa kysyntää. Uusiutuvalla energialla täytyy kymmenen vuoden päästä tuottaa yhtä paljon energiaa kuin ydinvoimalla tuotetaan uusimman investoinnin jälkeen, ja Kööpenhaminasta voi velvoitteita tulla lisääkin. Tuulella ja biokaasulla tähän tavoitteeseen ei päästä. Metsään on mentävä. Se kannatta tunnustaa ajoissa.

Taloudellisesti tukkikaupan osuus on järvisuomalaisille lähes kolme neljännestä metsätuloista. Pitkän aikavälin näkymät ovat hyvät toisin kuin paperin tuotannossa. Puu luonnonmateriaalina tulee lisäämään suosiotaan rakennusmateriaalina paljon energiaa kuluttavaan betoniin verrattuna. Palomääräykset ja moni muu lainsäädännön kohta tulee tarkistaa siihen muotoon, että se ei turhaan hankaloita puurakentamista. Julkiset rakennukset on tulevaisuudessa rakennettava puusta. Hankintalaki taipuu jo tähän, kun se vain muistetaan.

Paikallispoliitikkoja on aiheesta syytä muistuttaa. Muistakaa, että pidätte asiasta meteliä kotipitäjissänne ja maakunnissanne, aina kun rakennetaan varsinkin julkisia rakennuksia. Itse aion pitää tätä teemaa esillä jatkuvasti, koska tämä asia ratkaisee hyvin pitkälle suomalaisen metsänomistajan ja maaseudun ja maakuntien tulevaisuuden. Puurakentamisen edistäminen on saatava Suomen EU-politiikan kärkeen.

Pitkän tähtäimen pessimismiin ei ole siis aihetta. Eikä oikeastaan pessimismiin ollenkaan. Metsissä riittää aina töitä. Kun kuitupuukauppa on ollut vaikeuksissa, on energiapuulla ollut vetoa. Tänä vuonna on moni unohtunut ja hoitamaton nuori metsä saanut pelastuksen karsittuna rankana toteutetusta hakkuusta. Metsänhoitoyhdistykset ovat olleet vahvasti mukana energiapuukaupassa, joidenkin mielestä liiankin vahvasti. MTK:n suosituksen mukaisesti yhdistyksissä on vuoden mittaa siirrytty yhteiseen toiminta malliin, jossa energiapuun kaupassa noudatetaan ainespuukaupan pelisääntöjä. Läpinäkyvyyttä hinnoittelussa on parantanut kovasti se, että kemeratulot on ohjattu suoraan maanomistajille. Kantohintaa on ollut selkeämpi verrata aikaisempaan käytäntöön verrattuna.

Metsosta mallia myös ministeriöihin

Vuoden vaihteessa tapahtuu iso periaatteellinen uudistus. Luonnonsuojelussa siirrytään pakkosääntelystä markkinatalouteen. Metsänhoitoyhdistykset ovat valmiita hakemaan markkinoille luonnonsuojelullisesti arvokkaita kohteita. Tiedän sen, että moni metsänomistaja on halukas tarttumaan asiaan. Muun yhteiskunnan tehtävänä on osoittaa suojelualueiden hankintaan sen tasoiset varat, että suojelutavoitteet toteutuvat. Poliitikkojen tehtävänä on sitten miettiä, kuinka paljon satsataan lajien tai elinympäristön suojeluun, kuinka paljon ilmastotavoitteisiin ja kuinka paljon elinkeinojen kehittämiseen. Idea on hyvä ja kansanvaltainen. Lainsäätäjä on luonut Metso-ohjelmalle siis hyvät puitteet. Keskeinen elementti Metson toteuttamisessa on määräaikainen 10 tai 20 vuoden suojelu. Moni maakunnallinen ympäristökeskus on halunnut unohtaa tämän ja pyrkii pelkästään pysyviin lunastuksiin. Tämä linjaus on valitettava, sillä pysyvä suojelu istuu huonommin ylisukupolviseen perhemetsänomistukseen. Määräaikaisilla sopimuksilla ei sidota tulevien sukupolvien käsiä. Suojelukohteiden tarjonta on monipuolisempaa, jos määräaikaissuojelu otetaan aidoksi vaihtoehdoksi.

Maailman valtiot ovat parasta aikaa Kööpenhaminassa päättämässä ilmastonmuutoksen hillinnästä. Pariviikkoinen kokous on osoittamassa, kuinka energiantuotanto ja luonnonvarojen kestävä käyttö ovat nousseet kansainvälisen politiikan keskiöön. Suomalaisella maaseudulla on asian suhteen vain voitettavaa. On harmillista, että Suomessa venettä soudetaan luonnon varojen kestävän käytön suhteen valtion hallinnossa kahteen suuntaan.

Kun maa- ja metsätalousministeriö soutaa, niin ympäristöministeriö huopaa, ja päinvastoin. Kysynkin, onko meillä tähän varaa? Sekä ympäristö että elinkeinot voittaisivat, jos vanhat rakenteet heitettäisiin pois. On erikoista, että aluehallinnossa asiat tehdään yhdessä, mutta keskushallinnossa erikseen. Erikoiselta tuntuu se, että kun MTK:n puheenjohtaja Marttila esitti syksyllä Luonnonvaraministeriön perustamista, tuli kovin vastustus vihreiden ja ympäristöhallinnon suunnalta. Minä ihmettelen tätä. Otetaan mallia Metso ajatuksesta. Ei se ole luonnon eikä ympäristön kannalta huonoa, jos asioita pyritään ajattelemaan kokonaisuuksina ja prosesseina.

Vuodenvaihteessa toteutuva aluehallinnon uudistus on mahdollisuus maakunnille. Maakuntien liittojen kehittämismahdollisuudet paranevat. Työ ja elinkeinoministeriöiden yhdistyminen poistaa monia elinkeinojen ja alueiden kehittämisestä rajoittanutta raja-aitaa.

Metsäsektori nivoutuu elyjen ja maakuntaliittojen aluekehitykseen muuttuvalla metsäkeskusorganisaatiolla. On tärkeää, että metsäkeskusten toimita painottuu vahvaksi metsäklusterin puolestapuhujaksi ja toimijaksi elyjen ja maakuntaliittojen rinnalla. Metsäkeskuksista ei saa muodostua uudistuksen myötä laintulkintaan käpertyneitä viranomaisyksiköitä, muttei myöskään yleistä mielipidettä myötäileviä alueellisia diskuteeraajia. Ei se ole vaarallista, että metsäkeskuksista muodostuu valtakunnallinen yksikkö, mutta se on jos niitä maakunnissa ohjaillaan muulla kuin metsätaloudellisilla perusteilla.

Ministeri Anttilan keväällä käynnistämä metsäorganisaatioiden uudistamistyö päättyy vuoden lopussa. Jo nyt tiedetään, että muutoksia on tulossa. Metsänhoitoyhdistyksille on tulossa muutoksia, ja asiasta käytäneen keskustelua kokouksen yhteydessä tutkimuspäällikkö Erno Järvisen edunvalvontakatsauksen myötä. Tervetuloa Erno. Sen vielä sanon, että tammikuun lopussa järjestettäville mhy-päiville on syytä osallistua jokaisen metsänhoitoyhdistyksen. Siellä ministeri Anttila naulaa teesinsä siitä miten mhy kentän on mahdollista toimia tulevina vuosina. Muutoksia on tulossa, se on varma.

Tervetuloa myös PTT metsäekonomisti Tapio Tilli, jonka esitelmän otsikko " Puun kysynnän näkymät ensi vuonna ja ensi vuosikymmenellä" kiinnostaa meitä kaikkia.

Antoisaa kokousta! Kokous on avattu!