Metsärahastoa isänmaallisempi vaihtoehto

METSÄNOMISTAJAN ÄÄNITORVI | SAVONMAA | KOLUMNI

Onko väliä, kuka omistaa suomalaismetsät? Eikö ole hyvä, että omistukset siirtyvät niille, joita metsäsijoittaminen kiinnostaa? Eivätkö sijoittajaomisteiset metsät varmista sitä, että puuta tulee markkinoille passiivisia perikuntia paremmin? Eikö se ole pelkästään hyvä, että metsämaan arvo kirii ylöspäin?

Näitä vastakysymyksiä saan, kun esitän huoleni siitä, kun yksityismetsiä siirtyy ulkomaalaisomistukseen. Kymmenessä vuodessa muutos on ollut nopeaa ja se tapahtuu metsärahastojen hankkimien metsätilojen kautta. Metsärahastot omistavat jo enemmän metsiä kuin kaikki kunnat ja seurakunnat yhteensä. Lähes puolet metsärahastojen omistamista metsistä on jo ulkomaisten toimijoiden hallussa. Luonnonvarakeskuksen tekemän selvityksen perusteella rahastoyhtiöiden metsätulot jäävät joissain tapauksissa Suomessa jopa kokonaan verottamatta.

Tässä maailmanajassa isänmaan maankamaran omistajuudella on myös turvallisuusnäkökulma. Maaliskuussa kokonainen 33 000 hehtaarin metsärahasto myytiin Saksaan. Kansainvälinen raha on isänmaatonta. Kiinalaiset ovat ostaneet aktiivisesti peltomaata Afrikassa ja venäläisen rahan intresseistä on vaarallisia esimerkkejä. Nähdäänkö sekin päivä, että joku ulkolainen taho ostaa kokonaisen metsärahaston tehdäkseen luontokompensaatiota tai pestäkseen ilmasto-omaatuntoaan? Jos se sattuu jonkun sahan hankinta-alueen ytimeen, voi sahan sulkeminen olla edessä.

Suomi ikääntyy vauhdilla. Metsänomistajien keski-ikä on yli 60 vuotta. Liian monella metsänomistajalla jää sukupolvenvaihdos tekemättä, kun perilliset asuvat kaukana eikä kiinnostusta metsäomaisuuden hoitoon aina ole. Kuoleman jälkeen muodostuva perikunta joutuu maksamaan isot perintöverot. Näissä tapauksissa yhä useampi tila pannaan myyntiin, ja ne päätyvät yhä useammin metsärahaston tai yhtiön omistukseen.

Näin ei tarvitsisi olla. Isänmaallisempi vaihtoehto on tilan liittäminen yhteismetsään. Yhteismetsän osakas pääsee nauttimaan metsäomaisuuden tuotosta, mutta samalla vapautuu metsänhoidon ja hallinnoinnin taakasta. Koska yhteismetsä on verovelvollinen, ei metsänsä yhteismetsään liittänyt osakas maksa veroa yhteismetsän tulosta saamastaan osuudesta. Yhteismetsään liittymisessä on rahastokauppaan verrattuna myös etuja, sillä varainsiirto- tai luovutusvoittoveroa ei peritä eivätkä käytetyt metsävähennykset tuloudu verotuksessa. Myöskään toimitusmaksua ei peritä kiinteistötoimituksista, kun metsätila liitetään yhteismetsään.

Jos lukiessasi kolumnini isänmaallisempi vaihtoehto alkoi kiinnostaa, löytyy laajenemisesta kiinnostuneita yhteismetsiä eri puolelta Suomea. Omasta metsänhoitoyhdistyksestä näistä vaihtoehdoista kannatta kysellä tarkemmin.

Mikko Tiirola

Metsävaltuuskunnan puheenjohtaja, MTK r.y.