Metsäsuomalainen ihmeissään ilmastolaskennasta

METSÄNOMISTAJAN ÄÄNITORVI KOLUMNI

Median otsikot ovat kirkuneet tänä keväänä Suomen metsien muuttumisesta hiilinieluista päästölähteiksi. Luonnonvarakeskuksen (Luke) tuoreet mallit väittävät käänteen tapahtuneen jo vuodesta 2021 alkaen, vaikka metsien kasvusta hakataan alle kolme neljäsosaa vuodessa. Muutokset eivät selity hakkumäärin muutoksilla, vaan lähinnä maaperähiilen uusilla laskentamalleilla.

Moni metsäsuomalainen on puistellut Luken malleille epäuskoisena päätään, kun samanaikaisesti on uutisoitu, että naapurimaassa Ruotsissa metsät olisivat edelleen vahva hiilinielu, vaikka siellä suhteelliset hakkuutasot ovat Suomea korkeampia. Pääosassa EU-maita maaperän hiilitaseen laskentaan ei ole työkaluja edes olemassa.

Sokea Reettakin näkee, että maaperän hiililaskentoihin liittyy sellaisia epävarmuuksia, että pohja koko EU:n maankäyttösektorin hiililaskennalta (LULUCF) on pudonnut pois.

Uuden EU-komission työohjelmaan on kirjattu LULUCF-asetuksen päivittäminen. Päivittäminen ei riitä. On tehtävä kuten kuuluisalle alokkaan asennolle –kokonaan uusiksi. Siinäpä Orpolle, Purralle ja Essayahille tavoitetta. EU pitäisi säädellä vain metsäpinta-alan muutosta, edistää metsien kasvua ja vauhdittaa fossiilipäästöjen alasajoa. Biologinen totuus on, että mitä paremmin metsä kasvaa, sitä enemmän se syöttää hiiltä myös juuristoon ja sitä kautta maaperään. Jos ilmaston lämpiämisen seurauksena hiiltä hajoaa maaperästä enemmän, ei se johdu metsistä vaan fossiilipäästöistä. Hankalasti todettavan ja alueellisesti poikkeavan maaperähiilen lisäämisen osalta EU:n kannattaisi luottaa pelkästään hiiliviljelyyn ja kaupallisiin markkinamekanismeihin.

Metsäsuomalaisia hämmästyttää jatkuvasti ilmastopaneeli, joka perustaa globaalista ilmastosta piittaamatta kannanottonsa täysin LULUCF sääntelyn varaan. Uusimmassa raporissaan se vaatii hakkuiden vähentämistä vuosittain jopa 11–16 prosenttia. Se ei huomio fossiilisten tuotteiden korvaamista eikä hakkuvuotoa, jonka seurauksena hakkuut siirtyisivät muualle maailmaan. Se ei piittaa juuri talousvaikutuksista, vaan pelottelee LULUCF-sakoilla. Tuoreen selvityksen (FCG) mukaan hakkuiden vähentäminen 55 miljoonaan kuutiometriin vuodessa tarkoittaisi, että seuraavan kymmenen vuoden aikana puunmyyntitulot vähenisivät 6 miljardilla eurolla, valtion tulot 5,5 miljardilla, yritysten maksamat palkat 7,5 miljardilla eurolla ja henkilötyövuodet lähes 9 000:lla. 12 miljardin vuosivauhtia velkaantuvalla maalla ei tähän ole varaa.

Hallituksen puoliväliriihestä tulee kuuma. Hakkuita ei hallitusohjelmassa luvata rajoittaa, mutta toisaalta hallitusohjelmassa on sitouduttu vuoden 2035 hiilineutraalisuustavoitteeseen. Ilmastolaki on säädetty edellisen hallituksen toimesta, mutta sen kasvaviin hiilinieluihin perustuva tieteellinen pohja on murentunut.

Metsäsuomalaisena valitsisin tosiasioiden tunnustamisen eli ilmastolain päivittämisen ja panostamisen metsien hyvään hoitoon sekä teknisten hiilinielujen kehittämiseen. Uskon, että samoin ajattelee moni maakuntien äänestäjäkin. 

Mikko Tiirola

Metsävaltuuskunnan puheenjohtaja, MTK r.y.