Lukijan mielipide | Korottamalla metsävähennysprosenttia edistetään metsätilojen sukupolvenvaihdoksia

Kirjoitus on Helsingin Sanomien lukijan mielipide.

Heikki Ala-aho (HS Mielipide 6.4.) epäili hallituksen esityksen metsävähennysprosentin korottamisesta hidastavan ilmasto- ja ympäristötavoitteiden saavuttamista. Seppo Raatikainen (HS Mielipide 22.4.) puolestaan väitti korottamisen suosivan varakkaita metsänomistajia ja johtavan metsänomistamisen keskittymiseen. Analyysit jäävät yksipuolisiksi.

Toisin kuin Raatikainen kirjoittaa, metsävähennys on metsäpoliittinen työkalu. Korottamalla metsävähennysprosenttia edistetään metsätilojen sukupolvenvaihdoksia. Se parantaa aktiivisen sukupolvenvaihdoksen verotuksellista houkuttelevuutta perintöön verrattuna. Siksi se vähentää metsätilojen pirstoutumista ja perikuntien muodostumista.

Käytetyn metsävähennyksen joutuu tulouttamaan, jos metsätilan myy omien lasten tai sisarusten ulkopuolelle tai ei liitä sitä yhteismetsään. Samoin kuin jos tilaa ei ole omistanut kymmentä vuotta. Tässä on metsävähennyksen metsäpoliittinen idea. Se vahvistaa metsien pysymistä tavallisten suomalaisten perheiden tai yhteismetsien omistuksessa.

Korotus aktivoi metsänomistusta, sillä vähennysoikeus ei realisoidu, ellei metsästä saada pääomatuloa, olipa ne tulleet puun myynnistä tai tulevaisuudessa kasvavista ekosysteemipalveluiden kaupasta. Se on siis myös hallituksen kaipaama kasvutoimi. Metsäpoliittiseksi tavoitteeksi voi lukea myös metsätilakoon ja metsäyrittäjyyden vahvistamisen.

Metsävähennys tuli lainsäädäntöön Esko Ahon (kesk) hallituksen pääomaverouudistuksessa 1990-luvulla, kun pinta-alaverosta luovuttiin. Mallia otettiin Ruotsista. Uudistuksessa rajattiin metsävähennyksen käyttöoikeus vain luonnollisille henkilöille ja yhteismetsille. Tätä säännöstä Sanna Marinin (sd) hallitus tiukensi, kun jotkin rahastoyhtiöt löysivät vanhasta laista porsaanreiän ja perustivat virtuaalisen yhteismetsän rahastoyhtiön sisälle.

Pientä tai jopa olematonta verojalanjälkeä Suomeen jättävät ulkomaiset metsärahastot ovat kasvattaneet rajusti omistustaan suomalaismetsistä. Vuosikymmenessä niiden omistus on kasvanut nollasta jo suuremmaksi kuin kuntien ja seurakuntien yhteensä omistama metsäpinta-ala on. Heikki Ala-aholta jää huomaamatta, että metsävähennysprosentin korottaminen vahvistaa suhteellisesti kotimaista perheomistajuutta metsätilamarkkinassa. Väitän, että ylisukupolvinen perhemetsänomistus on ilmasto- ja luontotavoitteiden näkökulmasta kestävämpää kuin kasvottomien pääomarahastojen omistus.

Se, kuka isänmaan maat ja metsät omistaa, on myös turvallisuuspoliittinen kysymys. Kun mannerlaatat järkkyvät maailmanpolitiikassa, vahvistaa hallituksen lakimuutosesitys isänmaan pysymistä tavallisten suomalaisten omistuksessa.

Mikko Tiirola

metsävaltuuskunnan puheenjohtaja

MTK r.y. Petäjävesi