Metsävaltuuskunnan puhe 2026

MTK:n metsävaltuuskunnan varsinainen kokous 28.10.2026

Hanasaari, Espoo

Metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirola

Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK r.y.

Arvoisa metsävaltuuskunta,

Maailmanjärjestys on muuttunut. Energia, ruoka, kriittiset raaka-aineet ja huoltovarmuus ovat palanneet politiikan kovaan ytimeen. Tämä tunnustetaan jo Brysselissäkin. Siitä emme kuitenkaan voi olla varmoja kyetäänkö tietoisuus muuttamaan myös hallituksi politiikan suunnan muutokseksi. Sanonta USA innovoi, Kiina kopio ja EU reguloi tunnistetaan totuutta sisältäväksi, mutta pelottavan hitaasti EU:ssa muutokset regulaation keventämiseksi etenevät.

Suomi on rakentanut yhteiskuntaansa avoimuuden varaan. Se on ollut vahvuutemme.

Mutta aggressiivisen Venäjän naapurina meidän on uskallettava kysyä, onko kaikki aikaisemmin hyväksi katsottu avoimuus tarkoituksenmukaista myös tämän päivän turvallisuusympäristössä.

Myös metsätiedon lähes rajatonta avoimuutta on katsottava turvallisuuden näkökulmasta. Ei EU:n ympäristötiedon avoimuutta voida pistää turvallisuuden edelle.

Meillä on valtavat määrät yksityiskohtaista tietoa metsistämme ja luonnonvaroistamme. Sen tarkkuus kehittyy koko ajan ja sitä jaetaan käytännössä avoimesti. Turvallisuusympäristön muuttuessa myös luonnonvaratiedon avoimuuden rajat pitää arvioida uudelleen. Miksi pidämme julkisena tarkat metsävaratiedot, joita vihollinen voi kohta yksittäisen puun sijainnin tarkkuudella käyttää esimerkiksi droonisodankäynnissä tekoälyä hyödyntäen? Tarkkaa metsätietoa tarvitaan, mutta metsätietolaki pitää päivittää vastaamaan muuttunutta turvallisuusympäristöä ja nykyistä paremmin myös omaisuudensuojaa kunnioittaen.

Hyvät kuulijat,

Sama huoltovarmuuden- ja turvallisuusnäkökulman vaatimus koskee myös energiapolitiikkaa. Sähkön käyttö on kasvamassa hurjasti datakeskusten, sähkökattiloiden ja muiden vihreän siirtymän investointien myötä. Emme saisi unohtaa, että elämme ilmastonmuutoksesta huolimatta arktisella alueella, jossa sulkukorkeapaine voi tuoda kuukausien tyynen pakkastalven. On täysin vastuutonta, että kotimaisen uusiutuvan metsäenergian asemaa halutaan tässä maailmanpoliittisessa tilanteessa heikentää hakeveroesityksillä. Vastuullisuus suomalaisten huoltovarmuudesta tuntuu kadonneen sekä valtiovarainministeriön virkakunnalta että Suomen ympäristökeskukselta. SYKEN vaalitavoitteet ovat kaiken kaikkiaan kuin radikaalin ympäristöjärjestön kynästä.

Yhtälöä on vaikea ymmärtää.

Hyvät metsänomistajat,

Nyt on aika ja paikka tarkastella Orpon hallituskautta metsänomistajan näkökulmasta. 3 ja ½ vuotta sitten saimme metsänomistajan näkökulmasta hyvän hallitusohjelman. Kehuin sitä metsävaltuuskunnassa: "Orpon hallitusohjelman teksteissä on tutun kuuloisia lauseita metsäpolitiikasta, omaisuudensuojasta ja EU politiikasta".

"Maan- ja metsänomistaja on itse paras päättämään omaisuutensa hoidosta ja käytöstä."

"Metsien suojelun on perustuttava maanomistajan vapaaehtoisuuteen."

Orpon hallitus onkin tehnyt metsänomistajan näkökulmasta monessa suhteessa ohjelmaansa toteuttavaa politiikkaa. Olemme olleet hallituksen metsäpolitiikkaan varsin tyytyväisiä. EU-vaikuttamiseen on saatu ryhtiä, metsävähennysprosentin korottaminen vahvistaa kotimaista perhemetsänomistajuutta ja yhteismetsiä, suurpetojen kannanhallintaan on saatu ryhtiä, vanhojen metsien suojelukriteereiden määrittelyssä hallitus onnistui ja lunastuslaki saatiin vihdoin uudistettua.

Mutta loppusuora on jäljellä ja isoja asiakokonaisuuksia on pahasti kesken. Ensiksi siirtolinjakysymys. Yhä useampia metsänomistajia koskettavaa energiansiirtolinjojen kelvottomien korvaustasojen ongelmaa lunastuslain uudistus ei ratkaissut. Hallitusohjelman lupaukset uhkaavat jäädä torsoiksi ja maanomistajat petetyiksi, jos ongelmaa ei korjata vielä ennen vaaleja. Asia koskettaa pelkästään valtion omistaman kantaverkkoyhtiön linjojen alle jääneinä maina nyt jo 100 000 maanomistajaa ja 60 000 hehtaaria. Verkkoyhtiöiden jakelu- ja syöttölinjat lähes tuplana tähän päälle. Niin ja sähköistyminen tuntuu vaan kiihtyvän. Datakeskushankkeita on suunnitteilla jo sadassa kunnassa. Sähköverkkoja suunnitellaan ja rakennetaan kiihtyvällä lisä vauhdilla. 80 % vihreän siirtymän maankäyttövaikutuksista liittyy energian siirtoon – vain 20 % itse hankkeisiin. Media vaahtoaa Googlen muutaman sadan hehtaarin hakkuista, mutta monta kertaa isompi ja lisääntyvä maankäyttökysymys ja tuottavan sähkönsiirtoliiketoiminnan tekeminen toisen maalla ilman minkäänlaista tuottokorvausta on ratkaisematta.

Eilisessä metsävaltuuskunnan seminaarissa käsittelimme professori Martti Häkkäsen tekemää selvitystä, joka avaa ratkaisumahdollisuuden energiansiirtolinjojen oikeudenmukaisempaan korvausmenettelyyn. Vaadimme, että kaikkien energiansiirtoverkkojen alle jo jääneiden ja tulevaisuudessa jäävien maiden maanomistajat saavat kohtuullisen osuuden hankkeiden jatkuvasti tuottamasta taloudellisesta hyödystä. Tässä hyödynjakomallissa verkkoyhtiö velvoitettaisiin maksamaan vuosittain johtoalueiden maanomistajille 5 prosenttia sähkönsiirrosta ja -jakelusta keräämistään maksuista. Se ei ole kohtuuton vaatimus liiketoiminnasta toisen maalla. Korvaus maksettaisiin maanomistajille johtoalueiden pinta-alojen suhteessa ja se toteutettaisiin Energiaviraston valvontamallin mukaisena verkkoyhtiölle kustannusneutraalina läpikulkueränä. Vuosittaiseksi korvaukseksi muodostuisi 5 %:n mallilla keskimääräistä johtoaluekilometriä kohden noin 400 euroa. Malli ei korvaisi lunastuskorvauksia, vaan täydentäisi niitä. Se ei myöskään maksaisi valtiolle mitään eikä se kuluttajallekaan kohtuuton olisi - 0,75 senttiä/kWh. Toki poliitikot voisivat asian ratkaista myöskin kuluttajien hyväksi laskemalla sähköveroprosenttia vastaavasti. Edellytämme, että hallitus hoitaa asian maaliin hallitusohjelman mukaisesti jo ennen vaaleja.

Kauaskantoisin ja isoin - suorastaan mega-luokan kysymys – komissiolle lähetettävä ennallistamisasetuksen edellyttämä kansallinen ennallistamissuunnitelma on hallituksella poliittisesti ratkaisematta. Haluan muistuttaa pääministeriä sekä hallitusohjelman kirjauksesta että velkajarrusta. Ennallistamisesta ei saa tulla prosessia, jossa marssijärjestys tehdään ympäristöhallinnossa ja lasku lähetetään maanomistajalle harmaana suojeluna tai lainsäädännön kiristyksenä piittaamatta kansantalousvaikutuksista. Pahalta näyttää, jos hallituksemme ei saa tehtyä kansallisen edun mukaisia päätöksiä, vaan luikkii kysymään komissiolta millainen ennallistamissuunnitelma Suomessa pitäisi tehdä. Jos niin kävisi, tuhoaisi Orpon hallitus käytännössä hyvät saavutuksensa ja hallitusohjelman lupauksensa. Asia on vaan niin, että nyt asian perusteet luodaan ja tuleva hallitus sitä vain komission konsultaation jälkeen korjailee tai ei. Ympäristöjärjestöjen, luontopaneelin ja Suomen ympäristökeskuksen kritiikkiä on turha pelätä, jotka joka tapauksessa tulevat sanomaan, että meillä on luontovihamielinen hallitus.

Ne ajavat löysän ennallistamissuunnitelman lisäksi myös uutta sitovaa luontolakia, vaikka meillä on jo ennallistamisasetuksen toimeenpanossa valtava työ. Nyt voimavarat pitäisi laittaa tekoihin luonnon hyväksi, ei uuden hallinnollisen kerroksen rakentamiseen.

Sääntelykaavailut herättävät perusteltuja kysymyksiä omaisuudensuojasta, korvauksista ja niin sanotusta harmaasta suojelusta. Entisen ympäristöministeri Mykkäsen tekemä ns raakkudiili Metsäteollisuuden kanssa on jäänyt Orpon hallituksen synkimmäksi varjoksi omaisuudensuojan osalta. Se virhe pitää korjata tekemällä luonnonsuojelulakiin muutokset, jossa lajisuojeluun lisättäisiin vastaavat maksimiomavastuun pykälät, kun nyt jo on metsälaissa ja tulevat alueidenkäyttölakiin.

Metsänomistajalle ei saa syntyä tilannetta, jossa metsä on paperilla hänen, mutta päätösvalta sen käytöstä siirtyy vähitellen muualle. Vaalien läheisyys ei saa johtaa päättäjien vastuun pakoiluun.

Hyvät metsänhoitoyhdistysten edustajat,

Ja sitten vielä isoimmat risut Orpon hallitukselle. On täysin käsittämätöntä, miten Suomen hallitus laiminlyö maaseudun tieverkkoa, vaikka juuri sieltä kuljetetaan koko maan talouskasvun, puhtaan siirtymän ja huoltovarmuuden kannalta elintärkeät luonnonvarat! Alueelliset valtion tiet ja yksityistiet muodostavat peräti 96 % Suomen tieverkosta, mutta päätöksenteossa tämä huoltovarmuuden selkäranka on jätetty täysin heitteille.

Tilanne on suorastaan hälyttävä:

• Alueelliselle tieverkolle on kasvanut jo 3,7 miljardin euron korjausvelka kun taas päätieverkolla velkaa on vain murto-osa, 250 miljoonaa euroa.
• Valtio aikoo ensi vuoden talousarviossaan hillitä korjausvelkaa vain vilkkaimmilla teillä. Muille maanteille näytetään pelkkää nollaa.
• Väyläviraston mukaan nykyisellä rahoituksella hiljaisempia teitä päällystettäisiin vain kerran 250 vuodessa – siis joka 250. vuosi!
• Kaiken huipuksi hallitus aikoo rahoittaa muut polttoainetukensa nipistämällä 20 miljoonaa euroa suoraan perusväylänpidosta.

On pöyristyttävää, että samalla kun maaseudun teiden annetaan murentua alta, perusväylänpidon rahoituksesta leikataan entisestään. Tämä rapauttaa kilpailukyvyn. Seuraavan hallituksen on uudistettava liikenteen verotus ja ryhdyttävä kuromaan korjausvelkaa kiinni.

Hyvät ystävät,

Toki haluan vielä sanoa muutaman sanan myös metsänhoitoyhdistysketjun tämän vuoden merkittävimmistä uudistuksista. Ketjuna olemme uudistaneet metsänhoitoyhdistysten puukauppapalvelun.

Kyse ei ensisijaisesti ole uudesta tietojärjestelmästä. Kyse on tavasta, jolla metsänhoitoyhdistys palvelee metsänomistajaa puukaupassa. Metsänomistajalähtöisyydestä. Ei mennä leimikko edellä vaan metsänomistajan tavoitteet edellä.

Mitä jäsen haluaa metsältään? Onko tärkeintä taloudellinen tulos, metsänhoito, hakkuutapa, aikataulu, luontoarvot vai jokin muu tavoite? Jokainen puukauppa lähtee tästä tavoitekeskustelusta.

Tämä on paljon suurempi muutos kuin uuden digitaalisen työkalun käyttöönotto.

Metsänhoitoyhdistyksen tehtävänä on valmistella kohde hyvin, kilpailuttaa se metsänomistajan puolesta, auttaa vertailemaan vaihtoehtoja ja huolehtia siitä, että metsänomistajan tavoitteet kulkevat mukana koko prosessin ajan. Uudistuksessa tavoitteena on samalla parantaa myyntikohteiden laatua, yhtenäistää palvelua ja tehdä prosessista kustannustehokkaampi. Toki jatkossakin metsänhoitoyhdistyksen keskeinen tehtävä puukaupassa on vahvistaa yksittäisen metsänomistajan markkina-asemaa.

Puukaupassa metsänomistajan pitää olla päällikkö, ei raaka-aineen toimittaja

Tämä on koko uudistuksen perusajatus. Tällaisena se näkyy jäseneen päin.

Harmillista on, että julkisuudessa ehdottoman positiivinen puukauppauudistus on kääntynyt Pino – Kuutio vastakkainasetteluksi. Tietojärjestelmä taisteluksi ja puumarkkinapoliittiseksi mittelöksi. Minusta aivan turhaan.

Valitettavasti olen havainnut Pino/Kuutio kinastelussa katkuja takavuosien tunkkaisesta puukauppamaailmasta. Kyse on tietenkin vallasta ja rahasta. Isot ostajat yrittävät käyttää valtaansa. Taidetaan olla jo kilpailulainsäädännön kannaltakin hieman kaltevalla pinnalla. Meidän on syytä pitää rivit suorana ja varmistaa itse pääasian eli – metsänomistajan tavoitteiden mukaisen puukauppauudistuksen toteutuminen.

Ostajillahan on myös omat verkkopalvelunsa, joiden kautta he pyrkivät saamaan metsänomistajat suoraan myymään puuta heille. MTK:n ja metsänhoitoyhdistysten puumarkkinaperusviesti on ollut ja tulee olemaan, että puukaupan kilpailutus on parasta markkinaedunvalvontaa. Kuutiolla ja Pinolla on tässä omat ekologiset lokeronsa.

Kuutio on jatkossakin erinomainen työkalu sellaiselle omatoimiselle metsänomistajalle, joka kykenee itse kilpailuttamaan puukauppansa. Pino taas ei ole metsänomistajille tarkoitettu avoin puukauppapaikka. Se tuo metsänhoitoyhdistysten kilpailutuksessa olevat puut ostajien saataville.

Tämän tosiasian tunnustaminen on avain, joka kaikkien pitäisi ymmärtää.

Samalla meidän pitää olla valmiita hakemaan ratkaisuja Kuution omistukseen ja tulevaisuuteen. Nykyinen tilanne ei ole kestävä. Omistajien käsissä on pohtia palvelun tulevia tarpeita ja kehittämistä.

Olisikohan fiksuin ratkaisu Kuution kehittämisen näkökulmasta, hakea Kuutiolle kokonaan puumarkkinaosapuolten ulkopuolinen omistaja- ja kehittäjätaho? Niin ainakin minä ratkaisun avaimet näen – myös kilpailulain näkökulmasta.

Vetoankin kaikkiin osapuoliin, että lihavan ja pitkäaikaisen riidan sijasta haetaan ratkaisuja. Vaarana tässä kalistelussa on se, että hyödyn keräävät aivan muut tahot kuin puun myyjät ja ostajat. Jos ajauduttaisiin tilanteeseen, missä juristeille annetaan valta ratkaista Kuution kiistat, on ainoa asia mikä on varmaa, että juristit voittavat. Yhteisen tavoitteen pitäisi olla toimivat puumarkkinat.

Hyvä metsävaltuuskunta,

Pitkän puheen lopuksi. Järjestössämme tehdään vajaan kuukauden päästä isoa hallinnollista uudistusta. Saattaa olla, että tämä on historian toiseksi viimeinen metsävaltuuskunnan kokous. Väliaikaiseksi 84 vuotta sitten perustetun metsävaltuuskunnan lakkauttaminen saattaa kuulostaa äkkiseltään metsänomistajan edunvalvonnan kannalta kyseenalaiselta. Sitä se ei tule olemaan, jos uusi hallintomalli hyväksytään johtokunnan esittelemässä muodossa. Nimikkeet uudistuvat, mutta uudistuksen tarkoitus ei suinkaan ole organisaatiokaavioiden uusiksi piirtäminen. Onnistuminen mitataan jatkossakin sillä, paraneeko metsänomistajan edunvalvonta ja hänen saamansa palvelu, kokeeko metsänomistaja järjestön sellaiseksi, missä hän haluaa olla jäsenenä.

Me tarvitsemme järjestön, joka pystyy vaikuttamaan Helsingissä ja Brysselissä, mutta jonka voima nousee edelleen metsänomistajista ja paikallisesta toiminnasta.

Hyvät ystävät,

Me kannamme vastuumme suomalaisista metsistä. Olemme tehneet sitä sukupolvien ajan.

Meidän tehtävämme on pitää huolta siitä, että Suomessa on hyvä ja kannattava omistaa metsää myös seuraavien sukupolvien aikana.

Siinä on minusta suomalaisen metsäpolitiikan tärkein tehtävä. Ja siinä on myös meidän järjestömme tärkein tehtävä.

Kokous on avattu!