METSÄVALTUUSKUNNAN VARSINAINEN KOKOUS 17.11.2010 

MTK:n metsävaltuuskunnan varsinainen kokous 17.11.2010
Espoo
Metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirola
Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK r.y.

Arvoisat metsävaltuuskunnan jäsenet, hyvät naiset ja herrat

Kuluva vuosi 2010 on vahvistanut, että määrätietoisella työllä puumarkkinat saadaan Suomessa toimimaan. Metsäteollisuuden lopputuotemarkkinoilla on ollut viime vuotta selkeästi parempi tunnelma. Kun puulla on ollut aitoa kysyntää, on tarjontakin lisännyt. Metsänomistajien kannalta positiivista on lisäksi ollut se, että heinä-elokuun myrskypuut ovat mahtuneet hyvin markkinoille.

Vastakkainasettelun poistuminen ja positiivinen puumarkkinaviestintä on suoraan näkynyt metsäteollisuuden puunhankinnan helpottumisena. Teollisuuden viikko-ostot ovat olleet heinäkuun lopusta alkaen hämmästyvän tasaisia, noin miljoona kuutiometriä viikossa. Puuta on tullut markkinoille juuri sitä tahtia kuin metsäteollisuus on halunnut, ja jopa niin paljon, että varantoja on saatu kasvatettua.

MTK:ssa ja koko metsänomistajaorganisaatiossa on panostettu merkittävästi puumarkkinoiden pitkäjänteisen toimivuuden kehittämiseen. Esimerkkinä omasta kehitystyöstämme voisi mainita sähköisen puumarkkinapaikan, joka otetaan käyttöön vuoden 2011 aikana. Muillakin toimijoilla on ollut ilahduttava tekemisen meininki. Kaikki osapuolet ovat miettineet MMM:n puumarkkinatyöryhmässä, yhteisen pöydän ääressä, miten markkinainformaatioita ja puukauppajärjestelmää voitaisiin kehittää niin, että sekä metsäelinkeinon että metsäteollisuuden toimintaedellytykset paranevat.

Viimeisen parin viikon aikana puumarkkinoilta on kuitenkin valitettavasti tullut erittäin huolestuttavia uutisia. Ison metsäteollisuuden ostoaktiivisuus on lopahtanut kuin kananlento. Ostojen hiipuminen tuntuu omituiselta, sillä lopputuotemarkkinoilta ei ole tapahtunut dramaattista huononemista. Pitäisin käsittämättömänä, että joku käyttäisi puukaupan hiipumista lyhytjänteiseen politikointiin tai metsänomistajien syyttelyyn pitkäjänteisen markkinaluottamuksen vahvistamisen sijaan. Puukaupan hiljeneminen johtuu tälläkin kertaa kysynnästä, ei tarjonnasta.

Hyvät naiset ja herrat, seuraava koetinkivi Suomen puumarkkinoilla on tuleva vuodenvaihde. Puun myyntitulojen verohuojennusten poistuminen aiheuttaa haasteita puukaupan tasaisuudelle. Tähän on jo kuitenkin markkinoilla varauduttu varantoja kasvattamalla. Jossakin ensi kevättalvella olen kyllä jo kuulevinani samanlaisen narinan kuin viime keväänä, jossa poliitikkoja huudellaan apuun kehittämään metsänomistajille pakkokeinoja, jotta heidät saataisiin myymään puuta. Minusta 25 % yksikön muutos verotasossa aiheuttaa väistämättä tarjonnan hiljenemistä, mutta kun se tiedetään, siihen kannattaisi markkinassa varautua, eikä ruikuttaa. Sen viime vuodet ovat kiistämättä osoittaneet, että toimiala tarvitsee pitkäjänteistä vakauttavaa veropolitiikkaa.

Konstit tiedetään

Puumarkkinaosapuolet ja ennen kaikkea metsänomistajaorganisaatiot ovat kantaneet oman kortensa kekoon puumarkkinoiden kehittämisessä. Tämän lisäksi myös valtiovallalta tarvitaan nopeita ja sitovia päätöksiä metsäsektorin toimintaympäristön turvaamiseksi. Ja pian. Metsätilojen sukupolvenvaihdosten ripeä nopeuttaminen on metsäelinkeinon kannattavuuden, puumarkkinoiden toimivuuden sekä metsäteollisuuden puuhuollon kannalta erittäin tärkeää.

Metsänomistajien keski-ikä on jo yli 60 vuotta. Yli kuusikymmenvuotiaista metsänomistajista viidennes ei tutkimusten mukaan myy puuta lainkaan. 48 % metsänomistajista on eläkeläisiä. Kysynkin, että minkä muun teollisuustoimialan kuin metsäteollisuuden raaka-ainehuolto nojaa pääosin eläkeläisiin. Lisäksi metsätilojen omistus vaihtuu liian usein kuoleman kautta. Nykyinen perintöverotusjärjestelmä myös valitettavasti kannustaa tähän.

Metsätilarakenteen kehittämiseen ja metsänomistajien keski-iän alentamiseen vaikuttavat toimenpiteet parantaisivat merkittävästi koko metsäsektorin toimintaedellytyksiä. Työkalut näiden tavoitteiden saavuttamiseksi ovat olleet olemassa jo pitkään ja vaikutukset valtion talouden kannalta ovat jo lyhyelläkin aikavälillä jopa positiiviset. Miksi siis ei ole jo ryhdytty toimeen? Metsätilojen sukupolvenvaihdoksen verohuojennus on ehdottomasti tehokkain keino asian hoitamiseksi.

Metsätalouden kannattavuuden ja metsätilarakenteen kehittämisen kannalta myös metsäkiinteistökauppaa tulisi vauhdittaa. Kysyntään nähden metsäkiinteistöjä on liian vähän tarjolla. Sellaisille metsänomistajille, joilla ei ole selkeää tavoitetta metsänomistukselle, tulisi olla mahdollisuus luovutusvoittoverovapaasti luopua metsänomistuksestaan. Tällöin tilat siirtyisivät aktiivisten metsänomistajien hoitoon, puuta tulisi enemmän ja tasaisemmin markkinoille sekä metsätilarakenne kehittyisi suotuisaan suuntaan.

Ministeri Anttilan Metsätilojen koon ja rakenteen parantaminen -hankkeen työskentelyssä on vallinnut hyvä henki. Metsänomistuksen kehittäminen yrittäjämäisempään suuntaan, sukupolvenvaihdosten vauhdittaminen, tilakoon kasvattaminen, yhteismetsien aseman parantaminen ovat saaneet laajaa tukea koko ohjausryhmässä. Olen samaa mieltä, kuin StoraEnson pääjohtaja Karvinen viime lauantain Ykkösaamussa, että metsäteollisuuden ja talouden toimintaedellytykset pitää saada kuntoon ja oikeasti vastakkainasettelulle ei ole syytä eikä varaa. Nämä asiat pitää pistää yhteiselle paperille ja ajaa ne yhteiskunnan kokonaisedun nimissä myös läpi. Koko metsänomistajaorganisaatio on tähän valmis.

Yksi ehto meillä on ja se on ehdoton. Metsänomistusmaksuun tai kiinteistöveroon meillä on nollatoleranssi. Miksi me olemme tässä asiassa niin ehdottomia? Siksi, että me tiedämme, että niiden avulla vähennettäisiin metsätalouden jo valmiiksi alhaista kannattavuutta. Esillä ollut kiinteistövero kohdistuisi suurimmaksi osaksi kasvavan puuston arvoon, eli se olisi pitkälti päällekkäinen puun myyntituloveron kanssa. Kiinteistövero johtaisi metsätilakoon pienenemiseen, koska vero merkitsisi absoluuttisen verorasituksen kasvamista tilakoon kasvaessa.

Kiinteistövero ei myöskään ehkäise tilojen pirstoutumista tai kannustaisi metsänomistajia säännölliseen puukauppaan. Vuoden sisäiseen puukauppasyklisyyteen siinä ei olisi yhtään tasoittavaa elementtiä. Suurimpaan ongelmaan, metsänomistajien ikääntymiseen, metsätilaverolla ei olisi mitään vaikutusta. Todennäköisesti päinvastoin. Vanha vauraampi sukupolvi pitäisi metsiään itsellä pitempään. Myöskään tavoite siitä, että näin rahoitettaisiin metsätalouden edistämistoimintaa, ei ole realistinen.

Kaavoituksesta

Esitettyjen pakkokeinojen lisäksi myös kaavoitus vaikuttaa koko ajan enemmän metsätalouden harjoittamiseen. Maakuntakaavoihin ja yleiskaavoihin ollaan sisällyttämässä maankäyttöä rajoittavia elementtejä kuten esimerkiksi maisematyölupavelvoitteita, vaikka kaavoituksen perustarkoitus on suunnitella, järjestää ja edistää rakentamista ja muuta maankäyttöä. Varsinkin ympäristöhallinto haluaa käyttää kaavoitusta erilaisten maankäyttörajoitusten läpiviemiseen, tietenkin ilman korvausta.

Kaavoitus kuuluu kunnalle - kuntien tulee ottaa valta kaavojen sisällöstä. Ympäristöhallinto dominoi kaavojen tekoa viranomaisohjauksellaan ja käyttää härskisti hyväkseen mm. valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita. Seuraavan hallituksen tulee purkaa ympäristöhallinnon vahvaa otetta kaavoituksesta. Valta kaavojen sisällöstä on viimeinkin annettava kunnille. Kuntien valtuustojen on myös osattava pitää annettu valta itsellään eikä antaa sitä kuntien viranhaltijoille tai valtion ympäristöviranomaisille.

Energiaratkaisu

Arvoisat kuulijat, vuosi 2010 jää historiaan myös energiapolitiikan merkkivuotena. Samana vuonna päätettiin sekä kahden uuden ydinvoimalaluvan myöntämisestä että mittavasta uusiutuvan energian lisäämiseen tähtäävästä ratkaisusta.

Hallituksen rakentama energiaratkaisu on järkevä kokonaisuus - perusvoimaa ja kotimaista energiaa. Bioenergia- ja ydinvoimaratkaisu täydentävät toisiaan. Toteutuessaan energiaratkaisu tukee suomalaista työtä ja yrittäjyyttä ilmastonsuojelun avulla.

Vipua metsäenergian vieläkin suurempaan tavoitteluun olisi kannattanut käyttää. Puuperäisillä polttoaineilla on määrä tehdä lisää viisinkertainen määrä energiaa tuuleen verrattuna lähes puolta pienemmällä yhteiskunnan taloudellisella panostuksella. Vieläkin vahvempi panostaminen puun energiakäyttöön säästäisi siis yhteiskunnalle riihikuivaa rahaa.

Metsäenergian osalta hallituksen esitys on hyvin markkinalähtöinen. Moniosaisessa ratkaisussaan valtio pyrkii lisäämään ennen kaikkea puuenergian kysyntää. Tämä onkin oikein - metsänomistajat voivat olla halukkaita myymään puutaan energiakäyttöön vain, jos puulla on markkinalähtöistä kysyntää ja kysynnän mukainen hinta. Energiapuun korjuuta tukemaan, siis ketjun alkupäähän, esitetty tukimekanismi on vain kymmenes osa koko energiapaketista.

Maa- ja metsätalousministeriö on valmistellut tarvittavat muutokset kestävän metsätalouden rahoituslakiin ja lakiesityksen pienpuun energiatuesta. Esityksen mukaan metsäenergian korjuun ja haketuksen tuet poistetaan kemerasta ja niistä säädetään omalla lailla. Muut muutokset tämän hallituksen alku taipaleella jo kertaalleen eduskunnassa hyväksyttyyn kemera-lakiin ovat lähinnä muodollisia täsmennyksiä, joilla varmistetaan, että tukijärjestelmä täyttää EU:n valtiontukisääntöjen vaatimukset. Yhden keskeisen muutostarpeen haluan tässä yhteydessä nostaa painavasti esille. Kemeran ehkä metsäpoliittisesti vaikuttavin elementti on taimikonhoito. Koko voimassaolevan lain uskottavuus on kärsinyt siitä, että tukijärjestelmä on kannustanut taimikonhoidon viivästyttämiseen - siis pusikoitumiseen. Muuttamalla taimikonhoidon alaraja 2 metristä 1,3 metriin asiaa saadaan kuntoon. Se pitää tehdä

Pienpuun energiatuen osalta hallituksen esitys vastaa pitkälle MTK:n esittämiä toiveita. Järjestelmä selkiytyy ja metsänhoidon tuet erotetaan ilmastopoliittisista energiatuista. Kiitettävää esityksessä on se, että energiapuunkorjuussakin pyritään tehokkuuteen. Kantojen mittaamisesta ja läpimittaluokista päästään eroon, se on hyvä. Toinen kysymys on se, onko tukijärjestelmä riittävä suhteessa asetettuihin tavoitteisiin. Näyttää siltä että tukitasot tulevat laskemaan nykyisestä. Erikoiselta tuntuu, että uudessa petu-tuessa maksetaan valtion tukea valtiolle. Olemme ihmetelleet myös sitä, että uudesta tuesta tehtäisiin verollinen. Jos niin käy, on tärkeää, vastaavasti tukitasot nousevat.

Metsäteollisuuden kovanlainen kritiikki esitettyä PETUa kohtaan tuntuu kovin oudolta. Teollisuus saisi omien metsiensä kautta itse samat tuet mitä yksityismetsätalous. Teollisuuden vastaesityksellä sen sijaan huononnettaisiin oleellisesti nykyistä tukisysteemiä, vaikka senkään avulla ei ole saatu kuin vain noin viidennes tarpeesta liikkeelle. Itse asiassa kuitupuuhuolto vaarantuu enemmän jos hyvää pienpuun energiatukea ei tehdä. Silloin voisi aukkojen kuitupuu eli paras sellun raaka-aine, ohjautua polttoon halvempien korjuukustannusten takia.

Rahoituksen tökkiminen on syönyt järjestelmän uskottavuutta. Vielä uusimman lisäbudjetinkin jälkeen täytyy todeta, että suurelta osin ensi vuoden kemera-rahat menevät tänä vuonna tehtyjen töiden maksatuksiin. Olisi linjakasta, että hallitus putsaisi pöytää vielä kerran ja uusi järjestelmä pääsisi aloittamaan toimintansa velattomalta pöydältä.

Arvoisa metsävaltuuskunta, hallituksen tulee pitää kiinni linjauksistaan energiapolitiikan uudistamisessa. Valittu tie on oikea ja sillä pitää pysyä. Jos jokin elementti paketista jää uupumaan, ei kokonaispaketti toimi suunnitellusti. Ilman ennakoivaa ja pitkäjänteistä energiapolitiikkaa ei teollisuus, eivätkä muut toimijat pysty tekemään tarvittavia investointeja. Vuosien varrella nyt kehitettyjä politiikkatoimia varmasti tarkastellaan, mutta niiden perusrakenteisiin ei ole tarvetta tehdä muutoksia. Voi olla, että euromääriä ja leikkuritasoja pitää matkan varrella viilata, jotta tavoitteet saavutetaan. Se mitä todennäköisesti tulevaisuudessa tarvitaan lisää, ovat hajautetun ja pienimuotoisen energiantuotannon vahvemmat kannustimet. Harmittamaan tässä kyllä jää se, että tuonti hake ei kyllä ansaitsisi tulla tuettavaksi polttoaineeksi - kansantaloudellisesti se ei ole millään tavalla perusteltua ja metsätuholaisten tuontia ei valtion pitäisi ainakaan tukea.

Lopuksi. Mekaanisen metsäteollisuudella täytyy tulevaisuudessa olla nykyistä suurempi rooli metsäsektorin sisällä. Energia- ja ilmastotavoitteita on mahdoton saavuttaa, jos sahaus ja sorvaus vähenevät. Tältä osin ilmastopaketin rajaukset ns pienlaitosten syöttötariffista jäivät liian pieniksi. Asia pitäisi korjata eduskunnassa, jotta investoinnit sahoilla saataisiin käytiin.

Hyvät kokousedustajat. Näillä sanoin toivon antoisaa ja vilkasta keskustelua metsävaltuuskunnan kokouksessa.

Kokous on avattu.