METSÄVALTUUSKUNNAN VARSINAINEN KOKOUS 30.10.2019 HANASAARI

Hyvä metsävaltuuskunta, arvoisa ministeri, hyvät kuulijat!

Minulla täyttyy tässä kokouksessa 10 vuotta metsävaltuuskunnan peräsimessä! Tämä on ollut todellinen näköala- ja vaikuttamispaikka suomalaiseen metsäsektoriin. Tästä vuosikymmenestä jää historiaan päällimmäisenä nousu kanveesiin lyödystä auringonlaskun alasta uuden biotalouden johtavaksi toimialaksi.

Vaikka kulunut vuoiskymmen on ollut vahvan kasvun vuosikymmen, tulee markkinoilta kuitenkin muistutus metsäsektorin perinteisestä syklisyydestä. Juuri nyt markkinoilla on pilviä! Maailmantalouden kasvun heikkeneminen ja kysynnän kasvun taittuminen vähentää metsäteollisuuden tuotanto ja vientimääriä niin tänä kuin ensi vuonna. Vaikka metsäteollisuuden syklisyys on vähentynyt, se ei ole kokonaan poistunut!

Pellervon Taloustutkimuksen ennusteen mukaan erityisesti paperin kysyntä laskee edelleen reippaasti ja on odotettavissa, että paperikapasiteettia suljetaan ensi vuonnakin myös Suomesta! Sellun hinta on laskenut Euroopassa noin 30 % viime vuoden huippuhinnoista, mutta kysyntä on säilynyt hyvällä tasolla.

Sahatavaran markkinatilannetta varjostaa Keski-Euroopan valtavat metsätuhot, joista tulvii tukkia ja sahatavaraa markkinoille. Tämä yhdistettynä laskevaan kysyntää näkyy valitettavasti kotimaisessa sahateollisuudessa ja myös puumarkkinassa.

Tämä tarkoittaa myös teollisuuden ainespuun ostojen ja hakkuumäärien notkahdusta. Viime vuoden suhdannehuipun kantorahatulot kääntyvät laskuun. Näyttää siltä, että hakkuut ja puukaupat kohdistuvat harvennusleimikoihin entistä enemmän!

Ja kun kysyntä laskee, se näkyy markkinoilla myös muulla tavoin. Hyvänä esimerkkinä tästä ovat teollisuuden kiristyneet sopimusehdot sekä muuttuneet mitta- ja laatuvaatimukset. Puhumattakaan suhtautumisesta FSC HCV-alueiden haluttavuuteen markkinoilla. Kun kuitupuun kysyntä suhteessa tukin kysyntään kasvaa on metsänomistajan syytä olla tarkkana puukauppatarjousten vertailun ja erityisesti katkonnan- ja korjuunvalvonnan kanssa. Metsänhoitoyhdistysten puukaupalliselle edunvalvonnalle on erityistä tarvetta juuri nyt.

Toisaalta pitkän aikavälin näkymät ovat erinomaiset. Huoli globaalista ilmastomuutoksesta ja vaikkapa muovin käytöstä toimivat koko metsäsektorin eduksi. Ensi vuosi tulee olemaan mielenkiintoinen uusien investointipäätösten näkökulmasta. Saammeko Suomeen uutta kapasiteettia? Ja jos, niin minne?

**

Hyvät kuulijat, 1960-luvun lopulla (kun Tiirolan poika syntyi) Suomen metsissä oli puuta noin 1 500 miljoonaa kuutiometriä. VMI12:n mittausten perusteella (2014-2017) puuston tilavuus on 2473 miljoonaa kuutiometriä. Viimeisten 50 vuoden aikana puuston tilavuus on lisääntynyt noin miljardi kuutiometriä ja on nyt lähes 1,7-kertainen 1960-lukuun verrattuna. Tämä puuvarannon ja metsien kasvun lisäys on suurimmalta osalta saatu aikaan aktiivisella metsänhoidolla ja metsänparannustoimenpiteillä. Valtion rooli metsänparannusohjelmissa ja yksityisten metsänomistajien investointien tukena on ollut merkittävä.

Metsävarojen hyödyntäminen tuo maahamme työtä, toimeentuloa ja hyvinvointia. Lisäksi metsien ja niiden kasvun rooli on noussut arvoon arvaamattomaan taistelussa ilmastonmuutosta vastaan. Metsien kasvuun ja terveyteen on tarve panostaa edelleen. Tulevaisuuden kannustejärjestelmää - metkaksi kutsuttua kemera-lain seuraajaa - laaditaan parhaillaan. Uuden kannustejärjestelmän tulee olla paitsi selkeä ja vähäbyrokraattinen, myös aidosti aktiiviseen metsänhoitoon kannustava. Vain hoidetut, terveet metsät tuottavat meille jatkossa niin taloudellisen kuin ilmastohyödynkin.

Oikea-aikaiseen taimikonhoitoon kannattaa panostaa niin valtion kuin metsänomistajankin. Jo kasvunsa lopettaneet vajaatuottoiset metsät kannattaa uudistaa tuomaan lisää kasvua ja hiilen sidontaa. Jalostetuilla taimilla kasvua saadaan jopa viidennes lisää. Nopeimmin kasvua saadaan lisättyä lannoittamalla. Erityisesti soiden tuhkalannoituksella lyödään ei vain kahta, vaan ainakin neljä kärpästä yhdellä kertaa: puuntuotanto, ilmasto, vesistöt ja kiertotalous kiittävät.

Ilmastonmuutos tuo myös haasteita metsätaloudelle ja puunkorjuulle. Routa-ajan lyhentyessä metsäteiden kuntoon on syytä satsata, jotta metsiin tehdyt investoinnit saadaan myös kotiutettua ja puut kuljetettua metsästä tuotantolaitoksille. Uutta kannustinjärjestelmää luodessa kannattaa huomioida, että metsätien perusparantamisesta täyttyy olla metsänomistajalle eli päätöksentekijälle hyötyä. Liian kalliiden ratkaisujen tarjoaminen hyötyyn nähden on aivan turhaa. Siksi myös edullisempien varsitieratkaisujen tukeminen kannattaa ottaa harkintaan. Suometsien hoitoon tarvitaan myös uusia ratkaisuja ja tässä valtion rooli niin tutkimuksen kuin suometsien hoidon suunnittelun tukemisessa on tärkeä.

**

Hyvät ystävät,

On positiivista, että metsätiloilla on hyvä kysyntä. Metsätalouden tulevaisuuteen uskotaan. Sekin on hyvä, että sellaiset metsänomistajat, joilla syystä tai toisesta kiinnostus metsäomaisuutensa on hiipunut, päättävät pistää metsänsä myyntiin. Metsätilamarkkinassa on tapahtunut viime vuosina kuitenkin merkittävä muutos. Kiihtyvään tahtiin merkittävässä osassa metsäkiinteistöjen kaupoista ostajana on joku muu kuin tavallinen yksityinen metsänomistaja, useimmiten metsäkiinteistörahasto. Kiinnostus suomalaisia metsiä kohtaan näyttää nousevan myös kansainvälisten rahastojen osalta, kun osakemarkkinat heiluvat ja eletään nollakorkojen maailmassa.

Yhtiöt ja rahastot ovat keveämmin verotettuja kuin me perhemetsänomistajat ja yhteismetsät. Verotusasemansa takia ja nykyisessä alhaisten markkinakorkojen maailmassa rahastot maksavat varsin korkeita hintoja metsätiloista. Niin korkeita, että yksityiset metsänomistajat ovat Metsälehden Hannu Liljeroosin koostamassa tämän vuoden metsätilakaupan euromääräisessä vertailussa jo jäämässä rahastojen ja yhtiöiden jälkeen. Jos kehitys jatkuu tämän suuntaisena, ei se voi olla näkymättä tulevaisuuden metsien käytössä! Kun normaalilla perhemetsäomistajalla on paljon erilaisia tavoitteita vaikkapa monimuotoisuuteen ja metsien virkistyskäyttöön liittyen, rahastometsätalouden ainoa tavoite on metsien korkea tuotto!

Haluan avata yhteiskunnallista keskustelua asiasta. Onko tämä toivottu kehityssuunta suomalaisen yhteiskunnan näkökulmasta? En kuitenkaan halua esittää lex Pulkkisen kaltaisia rajoitteita metsätilakauppaan.

Viestini hallitukselle on, että verotajalta löytyy valmis työkalu, jolla perhemetsänomistajat saataisiin tasapuolisempaan asemaan rahastojen kanssa. Se on metsävähennys. On oikein, että metsävähennys on rajattu yksityisille metsänomistajille ja yhteismetsille. Nykyisin metsätilan hankintamenosta saadaan vähentää metsätalouden tuloverotuksessa kuitenkin vain 60 prosenttia, vaikka verojärjestelmän yleinen lähtökohta on, että tulonhankkimiskustannukset saadaan vähentää täysimääräisesti. Metsävähennys olisikin perusteltua nostaa vastaamaan puuston todellista osuutta metsän hankintamenosta eli 90 prosenttiin.

Toiseksi myös tuloverolain 48 §:n muuttamisella voitaisiin vahvistaa perhemetsänomistajuutta. Koska yhä useampi metsänomistaja on lapseton tai aina metsänomistajan omista lapsista ei löydy kiinnostunutta jatkajaa, vahvistaisi metsien siirtymistä sukujen sisällä myös se, että sisarusten lapset rinnastettaisiin rintaperillisiin. Ylisukupolvisuus sopii metsätalouteen ja perhemetsänomistajuuden mallia parempaa tuskin löytyy. Toivottavasti metsästä kansallisvarallisuutena puhuvat poliitikot tämän tahtovat sisäistää ja tuoda perhemetsänomistajat ja yhteismetsät verotuksellisesti samalle viivalle kuin kasvottomammat omistajat.

Hyvät metsävaltuuskunnan jäsenet,

Edunvalvonnan painopiste on siirtynyt kuluneina vuosina Brysseliin! Ja näyttää siltä, että edunvalvonnan tarve niin Komissiossa kuin EU-parlamentissa ei ole ainakaan vähenemään päin.

Aivan kuten kotimaassakin ilmasto- ja ympäristöpolitiikka tulevat olemaan suurimpia draivereita myös EU:n suhtautumisessa metsiin ja metsätalouteen!

Juuri nyt Kestävän rahoituksen taksonomia-esitys etenee kohti trilogeja. Metsien osalta se tarkoittanee sitä, että metsät sidotaan lain myötä EU-politiikkaan yhä vakaammin, nyt unionin yhteisen rahapolitiikan kautta. Sinällään tavoite rahoituksen ohjaamisesta kestäviin investointeihin on hyvä ja kannatettava ajatus. Se, että sitä kautta yritetään pistää kestävän metsätalouden määritelmä ja sisältö uusiksi, ei sitä vastoin ole alkuakaan kannatettavaa!

Komission tiedonannossa maailman metsien tilasta todetaan, että metsiä on hävinnyt viimeisten vuosien aikana 800 jalkapallokentällistä joka tunti. Toisaalta esimerkiksi Intia ja Kiina sekä Eurooppa ovat lisänneet metsäpinta-alaansa. Suomi tekee parhaillaan neuvoston päätelmiä maailman metsien tilasta. Päätelmät todennäköisesti tullaan hyväksymään Suomen pj-kaudella uudelle komissiolle työvälineeksi. Kuten julkisuudessa esim. komissaari Jyrki Katainen on todennut, suomalainen kestävä metsätalous on todellinen vientituote!

Ministeri Leppä on nostanut Suomen puheenjohtajuuskaudella voimakkaasti esille EU:n metsästrategian päivitystarpeen. Nyt näyttää siltä, että päivitys etenee ja uusi strategia on tarkoitus antaa uudelle komissiolle hyväksyttäväksi. Strategia saa laajemman perspektiivin, sillä se halutaan sitoa osaksi kansainvälisiä toimintoja, esim. globaali metsäkato ja YK-prosessit ja kehitysyhteistyön otetaan entistä voimakkaammin esille. EU-parlamentin kantaa valmistelemaan on valittu MEP Petri Sarvanmaa. Luonnollisesti me tuomme osaamisemme ja näkemyksemme vahvasti prosessiin.

Oleellinen asia uudessa strategiassa tulee olla se, että sen on oltava nykyistä vaikuttavampi ja näkyvämpi.

Arvoisa metsävaltuuskunta, kokous on avattu ja minulla on ilo toivottaa elinkeinoministeri Katri Kulmuni kertomaan mitä viestiä hänellä ja hallituksella on metsäsektorille ja suomalaisille metsänomistajille!