Metsistä löytyisi kasvua ja työpaikkoja

vierasyliö 
Politiikka ja talous
20.02.2013 MIKKO TIIROLA

Kymmenessä vuodessa vientiteollisuudesta on hävinnyt 100 000 työpaikkaa. Vaihtotaseen 12 miljardin euron ylijäämä on vaihtunut alijäämään. Valtion velka on puolitoistakertaistunut viidessä vuodessa.

Metsäsektori tuottaa lähes 30 prosenttia Suomen nettovientituloista. Jalostuskapasiteetti supistuu kuitenkin vaarallista vauhtia. Metsien kasvusta hyödynnetään enää vain puolet.

Hallitus kaipaa kipeästi kasvua ja työllisyyttä tukevia keinoja ohjelmansa välitarkasteluun.

Metsäteollisuus esittää hallitukselle perustellusti vaatimuksia, joilla sen kilpailukykyä rapauttaneita päätöksiä kompensoidaan tai puretaan. Kysymys on useiden satojen miljoonien eurojen rasituksista, joita kilpailijamailla ei ole.

Perinteisesti myös SAK on kantanut vastuuta vientiteollisuudesta. Nyt SAK kuitenkin esittää 200 miljoonan euron vuosittaista kiinteistöveroa maa- ja metsätalousmaahan. Metsätalouden verorasitus kiristyisi kolmanneksella. On mahdotonta nähdä, että tällä tuettaisiin kasvua ja työllisyyttä.

MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)MAINOS PÄÄTTYY

Kaksinkertainen verotus koettaisiin täysin epäoikeudenmukaisena - erityisesti niillä alueilla, missä jo nyt puuta on vaikea saada kaupaksi.

Metsänomistajat reagoisivat kiinteistöveroon voimakkaasti: puukauppa hiljenisi, vastakkainasettelu jokamiehenoikeuksien, luonnonsuojelun, metsästysvuokrien ja metsäteiden käytön suhteen roihahtaisi.

Oikeudenmukaisen järjestelmän luominen olisi mahdotonta ja se maksaisi paljon.

Pitäisikö rehevän kasvupohjan järeän tukkipuuston metsähehtaaria verottaa samalla maksulla kuin aukoksi hakattua hehtaaria? Taimikkovaltaisella tilalla tulot saattavat olla vuosikymmenten päässä.

Lisärasitteet saattaisivat siirtää pieniä tiloja kokonaan metsätalouden ulkopuolelle. Keskimääräinen metsätila on alle 30 hehtaaria. Ei 200 euroa vuosittaisena kiinteistöverona saisi tehostamaan tällaisen tilan hoitoa, mutta kannattavuuden se kyllä veisi.

Metsästä tulisi helposti harrastustila. Jos tila jaettaisiin, puolittuisivat maksutkin, molemmat uudet omistajat pääsisivät metsästysseuran jäseniksi, ja silti tila tuottaisi polttopuut omasta metsästä.

Yrittäjämäiselle metsänomistajalle vero olisi puhdas kulurasite, jonka vaikutusta yritettäisiin ulosmitata vaatimalla kovempaa puun hintaa ja laajaperäistämällä metsänhoitoa.

Metlan puumarkkinakyselyn mukaan myös puunostajat pitävät kiinteistöveroa huonoimpana keinona puumarkkinoiden kehittämisessä.

Kiinteistöveron johdannaista - metsätilamaksua - on esitetty jopa johtavien poliitikkojen piiristä eräänlaisena kiinteistöveron light-versiona lisäämään puun tarjontaa.

Vaikka maksuun rakennettaisiin täysi vähennysoikeus säännöllisen puukaupan yhteydessä, liittyisi siihen pitkälti samat ongelmat kuin kiinteistöveroon. Lisäksi leimikkokoon pieneneminen heikentäisi koko ketjun kannattavuutta entisestään. Metsänomistajat kokisivat maksun hyvin epäoikeudenmukaisena.

Kasvua ja työllisyyttä lisämaksu ei varmuudella edistäisi.

Itse asiassa puumarkkinat toimivat juuri niin hyvin kuin niiden voidaan olettaa nykyrakenteella toimivan. Viime vuodet ovat osoittaneet, että jatkuva verotuksen muuttelu aiheuttaa markkinahäiriöitä.

Kun kasvua ja työllisyyttä haetaan, on katse syytä siirtää markkinoiden rakenteisiin: tilojen pirstoutumiseen ja omistajien ikääntymiseen sekä puun kysynnän vähenemiseen. MTK tarjoaa ratkaisuksi yrittäjämäistä metsätaloutta.

Hallitusohjelman välitarkistukseen tulisi kirjata metsätalousyrittämisen periaatteet ja laatia toimenpideohjelma sen edistämiseksi. Mallia voidaan jälleen kerran katsoa lahden takaa.

Ruotsalaisella metsätaloudella on normaalit yritystoiminnan mutta myös metsätalouden erityisverosäädökset. Ruotsalaiset metsätalousyrittäjät eivät maksa perintö- ja lahjaveroja eivätkä kiinteistöveroja. Ruotsissa toimitaan yrittäjämäisemmin.

Yrittäjämäisen metsänomistamisen olisi syytä olla vapaaehtoista, mutta houkuttelevaa.

Metsänomistajille, jotka valitsisivat yrittäjämäisen metsänomistamisen, tulisi tarjota yrittäjän oikeudet ja velvollisuudet. Velvollisuutena voisi olla yrittäjäeläkevakuutuksen ottaminen (Myel), joka kartuttaisi eläketurvaa ja edistäisi sukupolvenvaihdoksia. Samalla se säännöllisenä maksuna kannustaisi pyrkimään tasaiseen tulovirtaan.

Yrittäjämäisen metsänomistamisen verotus olisi järkevää irrottaa pääomatuloverotuksesta esimerkiksi yhteisöveron tasolle. Kannustimena tilakoon kasvattamiseen tulisi olla mahdollisuus tehdä täysi metsävähennys uuden tilan hankintahinnasta.

Metsätilojen kasvua rajoittaa vapailla markkinoilla olevien metsätilojen puute. Tehokkain ratkaisu tarjonnan lisäämiseen olisi määräaikainen metsätilojen myynnin luovutusvoittoveron huojennus. Tämä kannustaisi luopumaan metsänomistuksesta silloin, kun kiinnostus tai ammattitaito ei riitä metsäomaisuuden hyödyntämiseen.

Metsätilojen sukupolvenvaihdosten verohuojennus olisi tehokkain keino metsänomistajien ikääntymisen ja tilojen pirstoutumisen pysäyttämiseksi. Maataloudessa vastaava järjestelmä toimii hyvin, mutta metsäyrittäjältä tämä mahdollisuus puuttuu.

Jos metsänomistajien keski-ikä laskisi kymmenen vuotta ja tilojen keskikoko kasvaisi kymmenen hehtaaria, tulisi Metsäntutkimuslaitoksen laskelmien mukaan noin kahdeksan miljoonaa kuutiota lisää puuta markkinoille - kahden uuden sellutehtaan tarpeen verran.

Toisin kuin uudet lisärasitteet, yrittäjyys saisi aikaan tasaisemmat puumarkkinat ja kannattavamman elinkeinon.

Koska yrittäjästatuksen saaminen edellyttäisi tilakoon kasvattamista, vähenisivät ikääntymisen ja pirstoutumisen haitat. Edellytykset uusille investoinneille paranisivat ja myös verotulot lisääntyisivät.

Voittajia olisivat niin metsänomistajat, palkansaajat kuin teollisuuskin ja koko suomalainen vientiin nojaava kansantalous. Silloin syntyy pääministerin peräämiä työpaikkoja ja kasvua.

MIKKO TIIROLA

Kirjoittaja on MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtaja.