Miljoonat ja miljardit sekaisin

Sanotaan, että tavallisen kansalaisen on vaikea hahmottaa isojen rahojen eroja. Miljoonat ja miljardit sekoittuvat, vaikka niiden ero on tuhatkertainen. Kesällä sekä media että kansanedustuslaitos taisivat haksahtaa samaan.

Ehdollinen ja kertaluonteinen 35 miljoonan euron valtiontuki Garden Helsinki -hankkeelle sai eduskunnan kokoontumaan poikkeuksellisesti heinäkuussa keskellä lomakautta. Samaan aikaan vähintään 500-kertainen talouspaukku lipui ohi median vähäisellä huomiolla. Ennen lomille lähtöään kansanedustajat nimittäin luovuttivat EU:n ennallistamisasetuksen kansallisen toimeenpanon suosiolla ympäristöministeriön virkamiesten ja hallituksen käsiin. Asian, joka voi tuoda kansantaloudelle jopa yli miljardin euron jokavuotiset menot aina vuoteen 2050 asti.

Medialle näyttää olevan kiehtovampaa kohista Vapaavuoren runttaamisista, kuin selvitellä mistä ennallistamisasetuksen miljardikuluissa on kysymys, vaikka taloudellisten vaikutusten puutteellisesta huomioinnista on satanut kritiikkiä sekä lainsäädännön arviointineuvostolta että Luonnonvarakeskukselta.

Suomi vastusti asetusta, mutta EU-jäsenenä sitä ei pääse pakoon. Se, miten asetusta tulkitaan kussakin jäsenmaassa, ratkaisee sen kustannusvaikutukset. Näyttää siltä, että ympäristöministeriön valmistelua ei tehdä talouskärjellä vaan EU:n mallioppilasmeinigillä.

Edes se ei tunnu herättelevän mediaa, että hallitus lähetti lausuntopyynnöt ennallistamisasetuksesta tyystin ilman talousvaikutuksiltaan suurimpia metsä- ja turvemaakysymyksiä. Niistä hallitus ei ole päässyt sopuun. Ympäristöhallinto ajaa malleja, joissa talousvaikutuksista ei juuri piitata ja osalla pääministeripuolueen poliitikoista tuntuu olevan halu pestä kätensä valmistelusta kuten Pontius Pilatus ja jättää asia seuraavan hallituksen päätettäväksi. Huono perustelu on se, että asioista muka neuvoteltaisiin komission kanssa.

Ympäristöministeriön ajamat väljät luontotyyppimääritykset ja heikentymättömyysvelvoitteen ulottaminen tavallisiin talousmetsiin uhkaavat johtaa katastrofiin. Pahimmillaan miljoonat hehtaarit voivat päätyä kohteiksi, joissa puukaupat joko tyssäävät kokonaan tai muuttuvat kompensaatiovelvoitteiden takia kannattamattomiksi. Velkajarrua huutavalla maalla ei ole varaa leikkiä EU-luokan mallioppilasta. Median puolestaan ei soisi päästävän hallituspuolueita pälkähästä tästä kuurupiilosta.

Itse asia - luonnon tilan parantaminen - on hyvä ja tavoiteltava. Se vain on surullista, jos poliitikot eivät tajua, että väljät luontotyyppimääritykset johtaisivat rationaalisesti ajattelevan metsänomistajan karttamaan luontotekojen tekemistä. Kiertoajan jatkaminen tai lahopuun jättäminen metsään ei saisi johtaa siihen, että metsänomistaja huomaakin metsänsä olevan puukauppojen ulkopuolista harmaan suojelun korvauksetonta metsää.

Gardeneita tulee ja menee, mutta ennallistamisasetuksen toteutusta maksetaan joka vuosi seuravan neljännesvuosisadan. Velkajarrulle astuvien päättäjien soisi muistavan tämän, sillä puuttuvia miljardeja tarvittaisiin kipeästi sote- ja inframenoihin.