MTK:n Mikko Tiirola Joensuussa: Isänmaa turvaan rahastoyhtiöiltä, pellot suojaan valkoposkihanhilta - "Kontrolloitu hanhien metsästys on saatava nopeasti keinovalikoimaan"
KARJALAINEN 29.4.2021 Esa Kurki
MTK oli kevätkokouksessaan pelastamassa kirjaimellisesti niin isänmaata kuin sen anteja. Tuottajien etujärjestön mukaan isänmaata ovat viemässä vieraisiin käsiin metsä- ja peltorahastot ja maan anteja taas epätoivottuihin suihin lähinnä valkoposkihanhet ja hirvieläimet.
MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirola huomautti, ettei ole suinkaan sama, omistaako metsät kansainvälinen metsärahasto vai paikkakunnan asukkaat.
- Vaikutukset voivat olla valtavat esimerkiksi paikallisille sahoille, jos kokonaisia rahastoyhtiöitä metsineen myydään muualle ja metsänomistamisen motiiviksi tuleekin hiilensidonta tai joidenkin toisella puolella maapalloa syntyvien päästöjen kompensointi.
Mainos alkaaMainos päättyy
Vaikutukset näkyisivät myös metsästyskulttuurissa. Metsästysoikeudet voivat päätyä keskieurooppalaisille rahamiehille, jolloin hirvikannan tason määrittely voi jäädä hunningolle.
Pohjois-Karjala kuuluu Kainuun ohella alueisiin, joista 7-8 vuotta sitten markkinoille ilmestyneet metsärahastot ovat hankkineet suhteessa kaikkein hanakimmin metsiä. Instituutiosijoittajien osuus metsätilojen kauppasummasta on noussut viime vuosina Pohjois-Karjalassa jo noin 80 prosenttiin.
- Pääosa metsärahastoyhtiöistä, jotka ovat mukana metsätilakaupassa, on vielä tällä hetkellä kotimaisia. Tosin kolmanneksi suurin rahastoyhtiö on ruotsalainen Silvestica, ja tänä vuonna tänne on rynnimässä uusia rahastotoimijoita, Tiirola kertoi.
Jo kaksi suomalaista rahastoyhtiötä on myyty ulkomaille: Taalerin rahasto ranskalaiselle AXAlle ja viime kesänä United Bankersin rahasto Saksaan. Suomalaismetsää kyseisillä rahastoilla on yhteensä 32 000 hehtaaria.
- Tässä on käymässä kuin sähköyhtiöillä: raha ja päätösvalta siirtyy muualle. Kuka kontrolloi, milloin rahastot ovat kiinalaisen tai venäläisen pääoman hallussa. Isänmaan omistuksella on iso merkitys, Tiirola arvioi.
Hän kertoi saaneensa soiton Juuasta, jossa soittajan mukaan ruotsalainen rahastoyhtiö koettaa ostaa suoraan puhelimitse metsätiloja vapailta markkinoilta julkisia metsävaratietoja hyödyntäen.
- Tulee vääjäämättä mieleen sadan vuoden takainen tilanne, jolloin metsäyhtiöt ostivat Savossa ja Karjalassa valtavia määriä kokonaisia maatiloja.
Sata vuotta sitten maalaisliiton ja sosiaalidemokraattien hallitusyhteistyö toimi, ja sen tuloksena syntyi Lex Pulkkinen. Laki edellytti metsäyhtiöitä palauttamaan laittomasti hankitut tilat.
Vilho Pasasella (vas.) alkavat olla työpäivät jo vähissä ennen eläkettä. Mikko Tiirolalla, Jouni Mäkisalolla ja Jari Rouvisella sen sijaan riittää vielä työsarkaa niin pellolla kuin kokouksissa.
Maailmalla on vielä metsätiloja suurempana trendinä, että peltomaita siirtyy kansainvälisille rahastoille. Myös Suomeen on tullut ensimmäinen peltorahasto.
Jottei isänmaa valuisi pikkuhiljaa ulkomaalaisten haltuun, on MTK esittänyt valtiovallalle lainsäädäntötoimia perhemetsänomistamisen vahvistamiseksi.
Ensinnäkin metsärahastoilta pitäisi poistaa aukottomasti mahdollisuus käyttää hyväkseen metsävähennystä, jonka lainsäätäjä on tarkoittanut alun perin vain luonnollisille henkilöille ja perinteisille yhteismetsille. Tämä edellyttää lainsäädäntöön jääneen porsaanreiän tukkimista.
Metsävähennyksellä tarkoitetaan metsätilan hankintamenon osittaista vähentämistä puun myyntituloista.
- Olemme myös esittäneet perhemetsänomistajien ja yhteismetsien aseman parantamista korottamalla metsävähennystä 60:stä 90 prosenttiin, Tiirola totesi.
Hänen mukaansa olisi myös viisasta rukata lakeja niin, että sisarusten lapset rinnastuisivat perintökaaressa rintaperillisiin, mikä pitäisi metsät paremmin suvussa.
- Lisäksi on syytä käynnistää laajempi metsäverotuksen uudistus. Meillä voisi olla erillinen metsäverokanta, joka olisi omistusmuodosta riippumaton.
MTK:ssa on pohdittu myös sitä, että metsistä peräisin olevien veroeurojen tulisi jäädä hyödyntämään metsien sijaintikuntaa. Etämetsänomistuksen yleistyttyä monen metsäkunnan luontaiseduksi on jäänyt vain hakkuun jäljet, mikä nakertaa metsätalouden hyväksyttävyyttä, eikä innosta metsäelinkeinojen kehittämiseen kunnissa.
Hanhiongelmaa ei voi sivuuttaa maakunnassa ainakaan tähän vuodenaikaan.
- Valkoposkihanhesta on muodostunut meidän jäykän ympäristöhallinnon symboli. Suomessa on toistuvasti menty suojeltujen lajien osalta EU:n selän taakse. Siitä huolimatta saman EU:n jäsenmaissa Virossa, Ruotsissa ja Tanskassa ammutaan jopa 16 000 valkoposkihanhea vuosittain. Vahinkoja kokeneiden suomalaisviljelijöiden on mahdotonta ymmärtää, että emme saa hanhiasialle rotia, Tiirola tilitti.
Metsävaltuuskunnan puheenjohtajan mukaan hanhiongelman kaltaiset tapaukset pitäisi ratkoa siellä, missä ongelmia on, eikä toisella puolella Suomea.
- Läheisyysperiaatetta pitäisi soveltaa niin EU:ssa kuin kotimaan lainsäädännön soveltamisessa.
Viime vuonna hanhivahinkojen korvausmäärä kolminkertaistui Suomessa 2,9 miljoonaan euroon, mutta korvaukset eivät kata kaikkia vahinkoja.
Tiirolan mukaan viime syksyn poikkeuslupaprosessi jätti paljon kehittämisen varaa.
- Kaikkia poikkeuslupia ei ehditty edes käsitellä. Tällä hetkellä ensimmäiset tiedustelijahanhet ovat jo tulleet, ja nähtäväksi jää, keretäänkö lupia käsitellä ollenkaan Varsinais-Suomen elyssä.
- Viime kevään hurjien vahinkojen jälkeen viranomaisilla on ollut lähes vuosi aikaa toimenpiteille, joilla olisi vähennetty tämän kevään vahinkosumaa. Nyt joutuu toteamaan, että mitään muutoksia poikkeuslupien myöntämisessä viime vuoteen nähden ei ole tehty.
Arkistokuva viime toukokuulta Värtsilästä. Kuva: Jarno Artika
Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, ettei lintuja voi tänäkään keväänä karkottaa viljelyksiltä ampumalla.
- Viljelijöitä ärsyttää, kun näyttää selvältä, ettei ympäristöministeri ole aikonutkaan reagoida hanhiongelmaan.
Tiirola peräsi hallitukselta välittömiä toimia, että valkoposkihanhi saadaan siirrettyä luonnonsuojelulain piiristä metsästyslainsäädännön piiriin.
- Kontrolloitu metsästys on saatava nopeasti keinovalikoimaan, sillä yli puolentoista miljoonan linnun populaatio kestää hyvin metsästyksen.
Metsästyksen ja häirinnän ohella tulee Tiirolan mukaan ottaa käyttöön muutkin konstit viljelmien pelastamiseksi. Hänen mukaansa hanhille pitää järjestää ruokailu- ja levähdyspaikat, mutta tähän täytyy saada yhteiskunnan sataprosenttinen tuki.
Luonnonsuojelun näkökulmasta Tiirola piti "hirvittävän harmillisena", että valkoposkihanhikanta on syönyt kasvaessaan elintilaa harvinaisemmilta hanhilta.
Hirvikannan säätelyssä Mikko Tiirola pitää olennaisena metsänomistajien ja metsästäjien yhteistyötä. Pääosin tämä on hänen mukaansa toiminutkin moitteettomasti.
- Tänä vuonna kantatavoitteiden asettamisprosessiin sisältyi maanomistajien kannalta huolestuttavia piirteitä. Useilla riistakeskusalueilla alueelliset riistaneuvostot kävelivät maanomistajien, ely-keskusten ja metsäkeskusten esittämien kantatavoitteiden yli. Myös Pohjois-Karjalassa tapahtui liu'uttamista tähän suuntaan.
- On pohdittu, pitäisikö riistaneuvostojen kokoonpanoja muuttaa. Niissä on nyt yksinkertainen enemmistö riistanhoitoyhdistysten edustajilla.
MTK-Pohjois-Karjalan kevätkokous vaatii kokoustiedotteessaan, että vahinkoeläinten aiheuttamat vahingot pelloilla ja metsissä on korvattava täysimääräisesti työmäärä, arvon alenema ja tuotto-odotukset huomioiden. Korvauskäytännöt tulee saada vastaamaan todellisia vahinkoja, ja niiden on perustuttava faktatietoon eikä oletuksiin.
Mikko Tiirola onnitteli etänä järjestetyssä kokouksessa MTK-Pohjois-Karjalan väistyvää toiminnanjohtajaa Vilho Pasasta pitkästä ja menestyksekkäästä urasta.
Tiirolalla jäi aikanaan Joensuu ja sen opiskelijaelämä vain kymmenesosapisteen päähän; hän päätyi varasijalle hakiessaan opiskelemaan metsätieteitä vuonna 1987.
Seuraavana vuonna Tiirola pääsi metsätieteelliseen Helsinkiin, tapasi siellä keskisuomalaisen talon tyttären ja pääsi samaa soittoa kotivävyksi petäjäveteläiselle lypsykarja- ja metsätilalle.