MTK Pohjois-Karjalan kevätkokouspuhe

MTK Pohjois-Karjalan kevätkokous 28.4.2021 Joensuu
Mikko Tiirola
Metsävaltuuskunnan puheenjohtaja, MTK r.y.

Hyvät kuulijat,

Alkuun ajankohtaista hallitutuksen puoliväliriihestä ja koronasta......

Ja sitten kolmeen pääteemaan, jotka valitsin tälle päivää!

Hyvä kokousväki!

Valkoposkihanhivahinkojen vähentämiseksi ei ole tehty käytännössä mitään

Valkoposkihanhesta on muodostumassa jäykän ympäristöhallinnon symboli. Suomessa mennään toistuvasti EU:n selän taakse. Sanotaan, että linnulla Euroopan unionin ja Bernin kansainvälisten suojelusopimusten mukaisesti täysi metsästyssuoja uhanalaisena lajina. Virossa, Ruotsissa ja Tanskassa on kuitenkin pystytty metsästämään jopa yli 10000 valkoposkihanhea vuosittain. On hämmentävää, että valkoposkihanhien poikkeuslupien käsittely tehdään Varsinais-Suomen ELY:n toimesta, vaikka vahingot ovat toisella puolella Suomea. Jos ja toivottavasti, kun jossakin vaiheessa valtionhallinnon tehtäviä päästään siirtämään maakunnille, pitäisi tämänkaltaiset asiat voida ratkaista niillä alueilla, missä ongelmia esiintyy. Läheisyysperiaatetta pitäisi noudattaa niin EU kuin kotimaan lainsäädännön soveltamisessa.

Viime vuonna valkoposkihanhet aiheuttivat jo 2,9 miljoonan euron vahingot viljelijöiden pelloilla. Vahinkojen määrä oli kominkertainen edellisvuoteen verrattuna. Viidessä vuodessa korvattujen vahinkojen määrä on viisinkertaistunut. Vahingonkorvaukset kattavat vain osan aiheutuvasta vahingosta, siksi monen viljelijän toimeentulo on vakavasti uhattuna. Tilanteen tukaluutta lisää se, että menetetyn rehusadon tilalle on monesti vaikea tai mahdoton saada hankittua uutta. Karja on kuitenkin aina ruokittava.

Syksylle myönnetyt valkoposkihanhien karkotusluvat, joissa osittain myös lintujen ampuminen oli sallittua, herätti jo toiveita tulevasta. Syksyn poikkeuslupaprosessi jätti kuitenkin paljon kehittämisen varaa. Kaikkia poikkeuslupahakemuksia ei ehditty edes käsitellä. Aivan irvokasta oli, että joillekin viljelijöille annettiin viime vuonna poikkeuslupia ampua muutamia valkoposkihanhia pelloiltaan, mutta linnut piti merkitä ja jättää pellon laitaan. Lihaa ei saanut syödä, vaan se piti jättää houkuttelemaan ja lisäämään peltojen lähellä asuvia minkkejä ja supikoiria.

Viime kevään hurjan vahinkomäärän jälkeen maan hallituksella ja viranomaisilla on ollut vuosi aikaa toimenpiteille, joilla olisi vähennetty tämän kevään vahinkosumaan. Nyt joudumme toteamaan, että käytännössä mitään muutoksia poikkeuslupien myöntämisessä viime kevääseen verrattuna ei ole tehty. Vaikuttaa siltä, että lintujen karkottamista ampuen ei sallita tänäkään keväänä.

Viljelijöitä ärsyttää, kun näyttää selvältä, että ympäristöministeriö ei aiokaan ratkaista ongelmaa. Siksi koko hallituksen tuleekin ryhtyä välittömästi toimiin valkoposkihanhen siirtämiseksi luonnonsuojelulaista metsästyslain sääntelyn piiriin. Kontrolloitu metsästys on saatava nopeasti keinovalikoimaan, sillä yli 1,6 miljoonan linnun populaatio kestää hyvin metsästyspaineen, sillä valkoposkihanhi on selvästi runsaslukuisempi kuin mitkään toinen metsästäjille nykyisin sallitut hanhilajit. Vahinkoperusteiset poikkeusluvat on saatava käyttöön nopeasti ja joustavasti.

Samassa yhteydessä tulee välittömästi käynnistää riistavahinkolain uudistus, jotta valkoposkihanhien aiheuttamat vahingot saadaan korvattua nopeasti ja täysimääräisesti metsästyslain alaisuudessa. Lisäksi MTK muistuttaa, että metsästykseen ja muuhun häirintään perustuva karkottaminen tarvitsee rinnalleen järjestelyn, jossa hanhille järjestetään ruokailu- ja levähdyspeltoja yhteiskunnan tuella.

MTK painottaa, että Suomen hallituksen on aktiivisesti edistettävä myös EU-tasoisen sääntelyn muuttamista. Valkoposkihanhi tulee siirtää lintudirektiivin liitteeseen II/1, mikä mahdollistaisi jatkossa tavanomaisen metsästyksen ilman poikkeuslupakytkentää.

Hirvieläinten kannanhallinta ei toimi koko Suomessa

Hirvilupien hakuaika päättyy kuluvalla viikolla. Suomi on jakautunut hirvieläinten kannanhallinnassa kahteen ryhmään. Suurimmassa osassa Suomea hirvieläinten kannanhallintaa hoidetaan hyvässä yhteistyössä maanomistajien, metsästäjien, riistahallinnon sekä sidosryhmien kanssa. Valitettavasti tämä ei kuitenkaan toteudu kaikissa maakunnissa. Nykyinen riistahallintolaki mahdollistaa myös toisenlaisen toimintamallin. Riistahallinto pystyy halutessaan myös yksin päättämään hirvieläinten kantatavoitteet maanomistajien ja sidosryhmien näkemyksistä välittämättä. Alueellisten riistaneuvostojen kokoonpanossa on riistanhoitoyhdistysten edustajilla suora enemmistö (6/10), joka antaa mahdollisuuden yhdelle ryhmälle päättää asiat haluamallaan tavalla. Näistä päätöksistä ei voi edes valittaa mihinkään. Päätökset hirvieläinten kantatavoitteista ohjaavat suoraan riistahallinnon toimintaa metsästyksen mitoituksessa.

Maaliskuussa toteutuneen tavoiteasetannan kierroksella yli neljänneksessä hirvitalousalueista hirvikannan tavoitetasoja nostettiin. Tämän lisäksi meillä on useita maakuntia, joissa edellisen kauden korkean kantatavoitteen laskemista ei tehty. Päätöksentekoon eivät vaikuttaneet maanomistajien eikä metsä- ja liikenneviranomaisten vaatimukset, poikkeuksellisen laajan maanomistajatutkimuksen tulokset eikä Luonnonvarakeskuksen tuoreet inventointitiedot hirvivahinkojen suuresta määrästä näillä alueilla.

Suurimmat haasteet tämän järjestelmän toimivuudessa ja hirvikannan säätelyssä ovat Kaakkois-Suomen, Varsinais-Suomen, Kainuun sekä Rannikko-Pohjanmaa/Pohjanmaa alueilla. Pohjois-Karjalassa alueellinen riistaneuvostokin liutti hivenen tavoitehaarukkaa yli sidosryhmien toiveiden.

MTK vaatii maa- ja metsätalousministeriötä käynnistämään välittömästi säädösmuutosten valmistelun, jolla turvataan asianmukainen hirvieläinkantojen hallinta koko Suomessa. Säädösmuutokset tarvitaan hirvikantatavoitteista päättävien toimielinten kokoonpanoon sekä valitustien luomiseen.

Metsästyslaki määrittelee yksiselitteisesti, että oikeus harjoittaa metsästystä ja määrätä siitä kuuluu alueen omistajalle. Viime vuosina riistahallinto on kuitenkin määritellyt maanomistajat virheellisesti sidosryhmän asemaan. Asetelmaan on tulevaisuutta ajatellen täysin kestämätön.

Valtiovallan on puututtava maanomistuksen valumiseen ulkolaisten sijoittajien käsiin

Suomalaisia metsiä on hoidettu enemmän tai vähemmän yhteisöllisillä ja ylisukupolvisilla pelisäännöillä, kun metsät on ollut tavallisten suomalaisten perheiden, sukujen, yhteismetsien, kuntien, seurakuntien tai kotimaassa puuta jalostavien yritysten omistuksessa.

Pitkäjänteisessä metsänomistuksessa on voitu huomioida tuoton lisäksi myös maisema-arvoja, metsän virkistyskäyttöä ja metsän monimuotoisuutta. Paikallinen omistaminen on tuonut metsien käyttöön hyväksyttävyyttä myös työ, toimeentulon ja verotulojen muodossa.

Viimeisen vuosikymmenen aikana on alkanut kiihtyvä muutostrendi. Rahastoyhtiöt ovat hankkineet lähes puoli miljoonaa hehtaaria metsiä omistukseensa, siis jo enemmän kuin suomalaiset kunnat yhteensä. Viime vuonna jo yli puolet euromääräisistä metsätilakaupoista meni instituutiosijoittajille. Rajuinta kehitys on ollut Kainuussa ja täällä Pohjois-Karjalassa. Täällä enää viidennes euromääräisistä tilakaupoista päätyy enää yksityisille metsänomistajille.

Kun metsän omistajaksi tulee kasvoton rahasto, voivat omistajan arvot yksipuolistua. Silloin ylisukupolvisesta ja paikallisuuteen sitoutuneesta omistuksesta vaihdetaan omistukseen, jossa haetaan lyhyellä tähtäimellä korkeaa tuottoa.

Maaomaisuus kiinnostaa kv sijoittajia. Peltomaata ostetaan kiinalaisten ja amerikkalaisten sijoittajien toimesta ja on vain ajan kysymys, kun tätä rupeaa tapahtumaan myös Suomessa. Bill Gatesin säätiö omistaa jo 98 000 hehtaaria peltoja.

Pääosametsiä omistavista rahastoista on edelleen kotimaisessa omistuksessa. Mutta on vain ajan kysymys, kun niitä siirtyy ulkolaiseen omistukseen lisää. Jo nyt kaksi on siirtynyt saksasalaisomistukseen. En usko, että saksalainen tai yhdysvaltalainen rahastoyhtiö tulee tänne yksittäisiä metsätiloja ostamaan. Mutta kun myyntiin tulee kokonainen rahastoyhtiö, niin on jopa todennäköistä, että ostaja on ulkomailta. Muistutan, miten on käynyt sähköyhtiöille.

Kannattaa huomata, että uusien omistajien arvopohja, tavoitteet ja sitoutuminen paikalliseen yhteisöön ovat toisenlaisia kuin mihin tähän asti on totuttu. Minusta joku pankkiiri maailman ääristä on aika erilainen omistaja kuin tavallinen suomalainen metsänomistaja. Kun metsät ovat olleet perheomistuksessa tai ne on omistettu yhteismetsinä, niin sijoitushorisontti on ollut ylisukupolvinen. Monet rahastoyhtiöt taas sanovat suoraan, että niillä se on 5-7 vuotta.

Lyhyellä sijoitushorisontilla saatetaan ottaa tuottoa metsästä aggressiivisesti irti, ja hoitokulut pyritään pitämään mahdollisimman alhaalla. Voi myös käydä niin, etteivät puuvarat enää olekaan kotimaisen metsäteollisuuden vapaasti käytettävissä.

Kun omistus karkaa kauas, myös puukaupan verotuotot ohjautuvat muualle kuin metsän sijaintiseudulle. Se voi vaikuttaa siihen, kuinka hyväksyttävänä metsätaloutta enää ylipäänsä pidetään. Voi seurata metsien käyttöön liittyviä konflikteja, esimerkiksi hakkuujälkiin suhtaudutaan vähemmän suopeasti. Vaikutukset esimerkiksi metsästyskulttuuriin, voivat olla paikallisyhteisölle suuria.

Nyt on politiikkatoimien aika kotimaisen perhemetsänomistajuuden ja maatalouden vahvistamiseksi. Järeitäkin keinoja löytyy, kuten maanhankinnan sääntelyn palauttaminen Ruotsin mallin mukaan. Siellä erillisen maanhankintalain selkeä tarkoitus on edistää haja-asutusalueiden työllisyyttä ja asutusta sekä säilyttää omistusrakenne, joka tällä hetkellä vallitsee yksityisten ja oikeushenkilöiden maanomistuksessa. Oikeushenkilöiden tulee hakea aina lupa halutessaan ostaa metsämaata yksityishenkilöiltä mistä tahansa Ruotsissa. Luvan myöntämisen kriteerit ovat tiukat.

Kun maanhankinnan sääntelyyn tuskin voidaan palata, jää vaihtoehdoksi verolainsäädännön tarkistaminen. MTK:n esitys hallitukselle on TVL 55 pykälän täsmentämistä siten, että rahastoyhtiöiden sisälle perustettujen virtuaalisten yhteismetsien metsävähennyksen käyttö estettäisiin ja metsävähennysprosenttia nostettaisiin 60 prosentista 90 prosenttiin.

Toiseksi perintökaarta voisi laventaa. Toiseksi myös tuloverolain 48 §:n muuttamisella voitaisiin vahvistaa perhemetsänomistajuutta. Koska yhä useampi metsänomistaja on lapseton tai metsänomistajan omista lapsista ei aina löydy kiinnostunutta jatkajaa, vahvistaisi metsien siirtymistä sukujen sisällä myös se, että sisarusten lapset rinnastettaisiin rintaperillisiin.

Kolmanneksi on tärkeää lähteä valmistelemaan laajempaakin metsäverouudistusta. Kun Ahon hallitus teki metsäverouudistuksen vuonna 1993, määritettiin yhteisöverokanta ja pääomaverokanta samaksi eli 25 prosenttiin. Nyt rahastoja ja yhtiöitä verotetaan 20 % yhteisöverokannalla ja meitä perhemetsänomistajia 30 tai 34 % pääomaverokannalla. Olisi kohtuullista, että metsätalouden tuloja verotettaisiin jatkossa samalla veroprosentilla omistusmuodosta riippumatta. Olisi myös tärkeää, että vaikka kantorahatulo meneekin yhä useammin muualle, edes metsien käytöstä kerättävä pääomavero jäisi metsien sijaintikuntiin. Ongelmalliseksi pohjoiskarjalaisittainkin on muodostunut se, että maanomistus siirtyy paikalliselta tasolta pois. Jos tähän ei reagoida ajoissa, voi käydä niin, että paikallispäättäjien hyväksyntä metsätaloudelle heikkenee, jos jäljelle jää vain hakkuiden negatiiviset vaikutukset esimerkiksi matkailulle. Siksi metsän pääomaverotulojen tulouttamista suoraan kunnille nykyisen valtionosuusjärjestelmän asemesta kannattaisi edistää. Uudistuksella olisi mahdollista paikata myös itäsuomalaisten kuntien taloutta, joka on kriisiytynyt jo ennen koronan vaikutuksia.

Lopuksi pari sanaa EU:n Green Dealista ... ja

EU:n maatalouspolitiikan uudistuksesta, jossa itäsuomalaisittain on tärkeää huomioida EU-kaudella tapahtunutta tukien ja tuotannon siirtymistä idästä länteen...

Oikein hyvää kokousta ja hyvää satokautta. Olen valmis vastaamaan kokousedustajien kysymyksiin!