Myös hakkuutasojen taakse pitää pystyä katsomaan

10.03.2019

PÄÄKIRJOITUS & MIELIPIDE 10.3.2019 18:26
ETELÄ-SUOMEN SANOMAT 

Metsien käyttö ja ilmastonmuutos tuntuvat nousevan vaalikeskustelun kärkeen. (2.3.) oli mielenkiintoinen analyysi eri puolueiden ehdokkaiden suhtautumisesta metsien käyttöön.

Huomiota herätti erityisesti se, että lähes kaikki vihreiden ehdokkaat olisivat valmiita vähentämään metsien käyttöä, kun taas hallituspuolueiden ja perussuomalaisten ehdokkaiden kanta oli biotalouden kasvattamista kannattava. Pääministeri Juha Sipilän kysymys - mitä tehtaita laitettaisiin kiinni - on aiheellinen, jos puun käyttöä aiotaan supistaa?

Kysymyksiä pitää esittää lisääkin. Kymmenenkin prosentin puun käytön vähennyksellä saataisiin aikaan parin miljardin euron arvonlisävaje kansantalouteen ja lähes puolen miljardin verotulojen supistuminen. Toiseksi, minkälaisilla hiilensidontatukiaisilla metsien järeyttäminen aiottaisiin rahoittaa?

Entä millä kaikkien vaalimaa puurakentamista aiottaisiin edistää sillä aikaa, kun puut jätettäisiin metsiin järeytymään - venäläisellä tuontipuullako? Ei siitä ilmasto ilahtuisi.

Oikeasti repivä hakkuukeskustelu on iso poliittinen riski uusille investoinneille, myös niille korkea lisäarvon investoinneille, joita kaikki peräänkuuluttavat. Se olisi sääli sekä globaalin ilmastomuutoksen hillinnän että Suomen kansantalouden näkökulmasta.

Esimerkiksi suunniteltu Kuopion hanke toisi noin 1,7 miljardin euron vuosittaisen arvonlisän yhteiskuntaan. Niillä euroilla hoitaisi monta tärkeää asiaa esimerkiksi vanhustenhuollossa ja koulutuksessa.

Perustuslain omaisuuden suoja on onneksi niin vahva, ettei puunkäytölle vihamielisinkään hallitus pystyne säätämään sellaisia lakeja, että minä voisin hakata tänä vuonna ja naapurini vasta ensi vuonna!

Mediassa käytävästä hakkuukeskustelusta saa kuvan, että hallitus hakkaa Suomen metsiä. Se ei ole totta. Minä kutsuisin kyllä heti poliisit paikalle, jos hallitus yrittäisi hakkuuttaa meidän tilan puita. Ei kaikki sentään ole Sipilän syytä. Sipilän hallitus on ansiokkaasti luonut edellytyksiä biotalouden nostattamiseksi fossiilitalouden sijaan.

Toivon niiltä poliitikoilta selkeämpiä esityksiä, jotka esittävät hakkuiden rajoittamista. Miten se meinataan lainsäädännöllä toteuttaa? Metsälakiako uudelleen kiristämällä?

Metsälakia väljennettiin pääasiassa sen vuoksi, että jatkuva kasvatus mahdollistuisi ja metsänomistajien oikeus päättää omasta omaisuudestaan paranisi. Toiseksi, miten ollaan valmiita korvaamaan puunjalostuksen supistamisesta aiheutuva hintalappu? Veronkorotuksilla vai leikkaamisilla?

Toivoisin myös keskusteluun Suomea laajempaa näkökulmaa. Suomalaisen puunkäytön rajoittajia pitää haastaa professori Risto Päivisen maa- ja metsätalousministeriön biotalousseminaarissa esittelemällä suomalais-norjalaisella tutkimuksella:

"Hakkuiden vähentäminen on tehotonta ilmastopolitiikkaa. Jos samaan aikaan tuotteiden kysyntä ei vähene, tuotanto valuu muualle ja ilmastopolitiikan kannalta ongelma saattaa kasvaa".

Luonnollisesti metsien hiilinielut ovat tärkeitä, mutta jo nyt sidomme metsienhoidon avulla muun puun käytön ohessa yli 40 prosenttia koko muun yhteiskunnan päästöistä. Keskustan tuoreet metsälinjaukset eivät toivottavasti jää hakkuutasokeskustelun varjoon. Ne ovat oikeasti hyvät. Sekä että on paljon parempi kuin joko tai.

Mikko Tiirola