Orpon ja Purran hallitus ratkaisemassa ennallistamisen hintalapun

Ylen uutisissa Suomen Greenpeacen maajohtaja kutsui maa- ja metsätalousministeriön esittämää boreaalisten luonnonmetsien määrittelymuutosesitystä historian suurimmaksi luonnonsuojelun vedätykseksi. Ulostulo liittyy EU:n ennallistamisasetuksen kansalliseen toimeenpanoon, jota on valmisteltu virkatyönä ympäristöministeriön johdolla kohta kaksi vuotta. Valmistelu on saanut Luonnonvarakeskukselta ja lainsäädännön arviointineuvostolta rajusti kritiikkiä talousvaikutusten laiminlyönnistä. Tiukimmillaan asetuksen kansallinen soveltaminen voisi maksaa Suomelle lähes miljardin vuodessa, leikata 20 000 työpaikkaa ja viedä kolme miljardia euroa kansantalouden metsäisestä arvonlisästä. Hurjia lukuja kasvua tarvitsevalle ja toistakymmenen miljardin euron vuosivauhdilla velkaantuvalla Suomella.

Greenpeacen vaatimus on ajoitettu hetkeen, jossa koko Orpon hallitus tekee isoja valintoja, miten luonnon tilaa parannetaan erityisesti 68 EU:n luontodirektiivin mukaisilla luontotyypeillä. Metsätalouden osalta keskeisimpiä ovat boreaalisten luonnonmetsien, puustoiset suometsien, harjumetsien ja lehtojen sekä maatalouden osalta turvepeltojen määrittäminen. Greenpeacen maajohtaja on oikeassa siinä, että ennallistamisasetuksen toimeenpano tulee olemaan Natura-rajausten jälkeen merkittävin suomalaiseen maankäyttöön vaikuttava kokonaisuus, mutta väärässä siinä, että olisi kyseessä vedätys. Kyse on siitä, haluaako Orpon hallitus toteuttaa ennallistamisasetusta kansallista etua ja omaisuuden suojaa kunnioittaen vai pitäytyykö se perinteisessä tyylissä, jossa Suomi lyö omat ympäristöhallinnon henkselit EU vyön päälle kansantalousvaikutuksista piittaamatta.

Metsänomistajien etujärjestönä vaadimme vapaaehtoisuutta ja täyttä korvausta. Sen uskomme olevan myös aidon luonnonsuojelun etu. Ennallistamisasetuksen todellisena tavoitteena on parantaa luonnon tilaa laajasti eri ympäristöissä – ei pelkästään suojelualueilla vaan talouskäytön piirissä ja kaupungeissa. Vaatimus laajimmista mahdollisista suojelupinta-aloista ja epämääräisistä boreaalisten luonnonmetsien kriteereistä kääntyisi luonnonsuojelun hyväksyttävyyttä ja kansantalouden kestävyyttä vastaan. Se loisi metsänomistajille pelkoa siitä, että vapaaehtoiset luontoteot – kuten lahopuun lisääminen talousmetsässä – johtaisivat alueen muuttumiseen puukaupan "no-go"-alueeksi. Jos omistajat pelon vuoksi jättävät luontoteot tekemättä, monimuotoisuuden positiivinen kehitys pysähtyisi. Näin kävisi, jos hallitus valitsisi EU habitaattimanuaalin soveltamisessa ympäristöministeriön virkakunnan ja Greenpeacen vaatiman lavean linjan. On myös monimuotoisuuden edistämisen näkökulmasta tärkeää, että metsänomistajat uskaltavat tehdä luototekoja ilman, että kohdetta tulkittaisiin myöhemmin esimerkiksi boreaaliseksi luonnonmetsäksi.

Nyt tarvitaan Orpon hallitukselta päättäväistä poliittista ohjausta, jotta kansallisen toimeenpanosuunnitelman valinnoilla ja komission sallimilla joustotavoilla asetuksen toimeenpanon kustannukset minimoidaan. EU-vyön päälle ei pidä nyt ripustaa kansallisia henkseleitä. Ennallistamissuunnitelmasta on tehtävä selkeä ja tiukkarajainen, jotta aito vapaaehtoisuus ja omaisuudensuoja toteutuvat. Kyseessä on yksi hallituskauden merkittävimmistä ja pitkävaikutteisimmista talouspäätöksistä - paljon isompi kuin nykyisten hallituspuolueiden kritisoima EU:n elvytyspaketti.

Mikko Tiirola

Metsävaltuuskunnan puheenjohtaja