Orpon kompromissit

SAVONMAA | METSÄNOMISTAJIEN ÄÄNITORVI | KOLUMNI

Kokoomusjohtaja Petteri Orpo jätti eduskuntapuolueille 24 kohdan listan, jonka perusteella hän tunnustelee puolueet, joiden kanssa hallitusohjelmasta ryhdytään neuvottelemaan. Kysymysmuotoilujen perusteella vaikuttaa, että neuvottelut alkaisivat vaalit voittaneiden kokoomuksen ja perussuomalaisten pohjalta täydennettynä ruotsalaisella kansanpuolueella ja kristillisdemokraateilla.

Talouskysymyksiin jo oppositiossa yhteistyötä tehneet puolueet löytänevät yhteisen linjan. Vaikeudet keskittyvät maahanmuutto-, ilmasto- ja EU-kysymyksiin. Metsänomistajien hallitusohjelmatavoitteista voisi löytyä näihin hyviä kompromissiaihioita.

Satojentuhansien hehtaareiden metsänhoitorästejä pitäisi purkaa sekä talouden että hiilinielujen näkökulmasta. Työvoimapula rajoittaa sitäkin. Työperäisen maahanmuuton tarve vähenisi innostamalla etämetsänomistajia omatoimiseen metsänhoitoon. Veromuutoksella etämetsänomistajille kannattaisi taata samat matkakustannuskorvaukset kuin muillekin elinkeinonharjoittajille. Vastaavasti monialaista maaseutuyrittäjyyttä edistäisi hankintahakkuun verohuojennetun osan korottaminen. Näiden uudistusten hintalapuiksi on laskettu vain muutama miljoona euroa, mutta niillä olisi positiivisia vaikutuksia useaan kiistanalaiseen hallitusneuvottelukysymykseen.

Orpon kysymyksissä ei kotimaista omistusta eikä omaisuudensuojan kunnioittamista kysytty, mutta siihen ratkaisuja hakemalla voisivat puolueet lähentyä vihreään siirtymään liittyvissä erimielisyyksissä. Häpeällisen heikot lunastuskorvauskäytännöt korjaamalla aurinko- ja tuulivoiman sähkönsiirtoon liittyvä hyväksyttävyys paranisi. Metsävähennyksen nostamisella taas saataisiin jarrua metsien siirtymiselle rahastomuotoiseen, kasvottomaan omistukseen. Se olisi erityisesti Itä-Suomelle tärkeää.

Vahvat kirjaukset kansallisen päätösvallan ajamisessa kaikissa metsiin liittyvissä EU- politiikkakysymyksissä voisivat rakentaa EU-politiikan kompromissia. Hallinnollisen taakan vähentämistä koskevaksi kirjaukseksi sopisi, että EU:sta tulevien direktiivien tulkintoihin lakattaisiin laittamasta kansallisia kiristyksiä. Jokerikortti Itä-Suomelle olisi, jos uusi hallitus lähtisi ajamaan EU-rahoituksen saamista Kymijoen kanavoinnille. Se olisi todellinen ilmasto-, talous-, matkailu- ja turvallisuuspoliittinen teko.

Jos tulolta ei synny oikeistopohjalla, alkanevat neuvottelut sinipunavaihtoehdosta. Silloin demareiden ja kokoomuksen talouslinjasta haettaisiin kompromissi ja vihreät määrittelisivät kynnyskysymykset ilmastopolitiikkaan. Vastaisiko se vaalituloksen henkeä, sitä jäisi moni metsänomistaja ihmettelemään.

Mikko Tiirola
Metsävaltuuskunnan puheenjohtaja, MTK r.y.