Perhemetsänomistajat samalle viivalle rahastojen kanssa

SUOMEN KUVALEHTI 
PUHEENVUORO 20.12.2019 06:00
MIKKO TIIROLA 

METSÄTILAMARKKINOILLA on tapahtunut viime vuosina huomattava rakenteellinen muutos. Yhä useammassa metsäkiinteistön kaupassa ostajana on jokin muu kuin yksityinen metsänomistaja, useimmiten metsäkiinteistörahasto.

Yhtiöitä ja rahastoja verotetaan keveämmin kuin perhemetsänomistajia ja yhteismetsiä. Verotusasemansa takia ja nykyisessä alhaisten markkinakorkojen maailmassa rahastot maksavat metsätiloista varsin korkeita hintoja. Ne ovat niin korkeita, että yksityiset metsänomistajat ovat tänä vuonna metsätilakaupan euromääräisessä vertailussa jo jäämässä rahastojen ja yhtiöiden jälkeen. Jos kehitys jatkuu, se ei voi olla näkymättä metsien käytössä.

Perhemetsätalouden kantava periaate on ylisukupolvisuus, jossa tila pyritään jättämään seuraavalle sukupolvelle paremmassa kunnossa kuin se on itse saatu. Kun normaalilla perhemetsänomistajalla on paljon erilaisia tavoitteita vaikkapa monimuotoisuuteen ja metsien virkistyskäyttöön liittyen, rahastometsätalouden ainoa tavoite on metsien korkea tuotto. Uusi metsälaki mahdollistaa sen, että metsätilasta kovan hinnan maksanut rahasto ottaa pääomaa ulos hyvinkin aggressiivisesti ja hoitokustannuksia minimoiden.

Kiinnostus suomalaisia metsiä kohtaan näyttää olevan nousussa myös kansainvälisten rahastojen osalta. Nähtävissä on, että kansainväliset sijoittajat tulevat etsimään entistä useammin sijoituskohteita suomalaismetsistä miinuskorkojen maailmassa ja hiilensidontamarkkinoiden kehittyessä. Rahastot vaihtavat myös omistajaa vaivattomasti. Siksi ulkomaalaisomistus saattaa nousta nopeastikin. Tämä kehitys on nähty esimerkiksi sähköverkkoyhtiöissä.

Haluan avata laajempaa keskustelua asiasta. Onko tämä toivottu kehityssuunta suomalaisen yhteiskunnan näkökulmasta? 1920 -luvulla eduskunta sääti maanhankintaa rajoittavan lain, kun metsäyhtiöt ostivat metsiä talonpojilta kyseenalaisin keinoin. En kuitenkaan halua esittää lex Pulkkisen kaltaisia rajoitteita metsätilakauppaan. Viestini hallitukselle on, että verottajalta löytyy valmiita työkaluja, jolla perhemetsänomistajat saataisiin tasapuolisempaan asemaan rahastojen kanssa: Metsävähennyksen nostaminen parantaisi yksityisten ja yhteismetsien asemaa metsätilamarkkinoilla ja edistäisi samalla perikuntien purkamista ja metsätilojen sukupolvenvaihdoksia. On oikein, että metsävähennys on tarkoitettu yksityisille metsänomistajille ja yhteismetsille. Rahastot kiertävät tätä hyvää tarkoitusta, ja siksi lainsäätäjän olisi hyvä tilkitä nämä porsaanreiät ja kohdella kaikkia institutionaalisia sijoittajia kuten osakeyhtiöitä, jotka eivät saa käyttöönsä verotuksessa metsävähennyspohjaa.

Toiseksi myös tuloverolain 48 §:n muuttamisella voitaisiin vahvistaa perhemetsänomistajuutta. Koska yhä useampi metsänomistaja on lapseton tai metsänomistajan omista lapsista ei aina löydy kiinnostunutta jatkajaa, vahvistaisi metsien siirtymistä sukujen sisällä myös se, että sisarusten lapset rinnastettaisiin rintaperillisiin. Ylisukupolvisuus sopii metsätalouteen ja perhemetsänomistajuuden mallia parempaa tuskin löytyy. Toivottavasti metsästä kansallisvarallisuutena puhuvat poliitikot tahtovat tämän sisäistää ja tuoda perhemetsänomistajat ja yhteismetsät verotuksellisesti vähintään samalle viivalle kuin kasvottomammat omistajat.

Mikko Tiirola, Metsävaltuuskunnan pj, MTK r.y